perjantai 31. heinäkuuta 2015

vähiin kävi ennen kuin loppui

EDELLISEEN POSTAUKSEEN vielä hieman jatkoa: toisin sanoen, kämäiset kännykuvat kertokoot mitä puuhailtiin viikolla ennen Toto-boyn kotiinlähtöä; onneksi sää suosi meitä aina silloin tällöin! Me palautimme otuksen emännälleen viime viikon torstaina, vaikka itsehän olisin mieluusti pitänyt kyseisen koiran meillä pidempään, niinkus vaikka seuraavat 5 vuotta... helpoin hoitokoira ikinä, en voi muuta sanoa. Yhdenkään toisen hoidokin kanssa ei yhteiselo ole heti alkuunsa toiminut noin järkyttävän saumattomasti. Tiedä sitten minkälaisia ylläreitä olisi paljastunut, jos hoitopätkällä olisi ollut enemmän pituutta... :D

No mutta, se ainakin selvisi, että Toto ei tykkää kynsisaksista, mutta vesimelonista ja mustikoista kyllä - ihan niinkuin veljensäkin ♡ On Totossa vähän velipoika-Jymyäkin, btw. Yksikään kämpässä surrannut kärpänen ei säästynyt, niitä metsästettiin vaikka ja kuinka kauan elleivät ehtineet karata pihalle. Rymyhän harrastaa joskus samaa, mutta kyllästyy hyvin pian, jos ei ekoilla yrittämillä saa häirikköä kiinni. Samaten Jymy ja Toto molemmat erehtyvät vähän väliä luulemaan kämmenessäni olevaa luomea kärpäseksi ja suorittavat erikoisia yllätyshyökkäyksiä, jotka päättyvät sitten aina erheen tunnistamiseen ja käteni kirputtamiseen. Hassuja otuksia, *puspus*

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

velipoika kylässä


2012, MARRASKUUSSA:

Lueskelin tuossa yksi päivä huvikseni Toton hoitorapsaa vuodelta 2012 (linkit tuossa ylhäällä). Totesin, että kylläpähän nuo ovat molemmat hirmuisesti muuttuneet, vaikka perusluonne onkin aina perusluonne. Huomatkaa mm. Toton naama, kylläpähän sekin on mun mielestä harmaantunut aika paljon, ihan kuten Rymynkin nassu! Voihan velipojat

Pentumainen häröily ja jatkuva pölhöily on jäänyt unholaan kummaltakin eikä kumpikaan tunne tarvetta roikkua koko ajan toisen niskavilloissa/pyllyssä - meno on ollut oikeastaan järkyttävän seesteistä verrattuna edelliseen hoitopätkään. Toto on edelleen hirveän arka ja säikky, mutta reipastuu toki päivä päivältä. Rymy yritti alkuunsa leikittää/ojentaa Totoa enemmänkin, mutta koska se ärisee ja puhisee ja komentaa, Totoa ei hirveästi innosta moinen -- ja sitä paitsi, aina kun Rymy saa Toton houkuteltua leikkiin/juoksuun tai kun Toto millään muotoa innostuu leikkimään Rympän leluilla, osat vaihtuvat ja Rymy the Dramaqueen ei tietenkään ymmärrä mitä tapahtuu vaan eksyy meikäläisen jalkoihin itkemään kun tuo sanoi pahasti ja nyt se koskee mun leluun, äiti nyyyyyyh! Se on oikeastaan äärimmäisen huvittavaa. 

Ekana yönä Toto oli luonnollisesti hieman levoton ja vaelteli vähän itkuttaen, yritti vierashuoneeseen äidin seuraksi (eikä vaan yrittänyt, sillä Totohan osaa avata ovet), jonka takia pistettiin portti/aita makkarin oven eteen - Toto sai nukkua makkarissa oman fleecensä kanssa Rymyn pehmeässä pedissä ja Rymy oli omassa pedissään toisella puolella sänkyä, ja hyvin meni. Rymyllähän on siis tapana tunkea aina "vieraspetiin" nukkumaan, oli se peti sitten minkälainen tahansa - ja varsinkin jos vieraspeti on vieraan oma - mutta mä olen nyt ollut joka kerta tosi johdonmukainen ja käskyttänyt kerta toisensa jälkeen siihen petiin, missä yleensäkin makkarissa nukkuu, ja nyt on selkeästi alkanut menemään oppi perille. Ekan yön jälkeen ollaan nukuttu yöt yllättävän rauhallisesti. Sisäsiisteys on Totolla niiiiiin hallussa, yhden yhtäkään vahinkoa ei ole sattunut - en todellakaan valita! 

Käytiin perjantaina juoksemassa hiekkakuopilla, mutta lähdettiin kuvitelmistani huolimatta kuitenkin liian aikaisin liikkeelle - oli edelleen iiiiiihan liian kuuma, joten eipä nuo kauaa jaksaneet lelujen perässä juosta. Toistensa kanssa eivät tosiaan oikein osaa tosiaan leikkiä, hassuja kun ovat. Näen pojissa paljon samaa, enkä pelkästään naamoissa; molemmat ovat vähän sellaisia tossukoita (kaikella rakkaudella); toinen kun vähän leikillään ärähtää, se on suurinpiirtein maailmanloppu, mutta itse voi leikkiä ja komentaa toista vaikka kuinka äänekkäästi. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä miten näiden kahden suhde etenisi jos hoitopätkän pituus olisikin se 6 kuukautta kuten Cocon kanssa.

Sunnuntaina, eli siis tänään, lähdettiin heti aamulla uudestaan kuopille vähän juoksemaan ja kävelemään, sekä tietenkin syömään mustikoita. Lelujen kanssa nuo innostuivat leikkimään kyllä, mutta varovat toisiaan edelleen eli mitään yhteisrallia ei vedetty. Jos esim. Toto tahtoo lelun, mutta Rymy ehtii sen luo ensin, that's fine ja sama toisinpäin. Toisaalta, ei haittaa yhtään - molemmat saivat juosta niin paljon kuin tahtoivat ja eipähän tarvitse meikäläisen sydän kurkussa katsoa ja pelätä, että koska kolahtaa. Nauratti ihan kun yhdessä vaiheessa juoksivat kenttää vuorotellen ympäri, ensin Toto possulelun kanssa ja kun Rymy sai samaisen lelun itselleen, oli tietenkin Rymyn vuoro vetää pari kunnaria.

Ollaan toki lenkkeilty, mutta ollaan myös otettu niin rennosti kuin vaan immeiset ja kaks koiraa voi, ainakin tälleen sadesäällä. Selväksi on tullut ainakin se, kuten kuvat kertovat, että Toto on veljensä veroinen mestari mitä chillailuun tulee...

torstai 9. heinäkuuta 2015

hiekkakuopilla feat nipsut vol 6

Huhheijaa, pikkasen meinasi näiden kuvien editoinnissa kestää, voin kertoa! Siltikin, vaikken todellakaan jokaisen kuvan värimaailmaa muokannut ihan niin jämerästi kuin mitä alkuunsa suunnittelin. No, ehkä te kestätte :D Pienestä lipsuilusta huolimatta, mä olen kai kuitenkin luonut nahkani ja esiin on kuoriutunut entistä neuroottisempi ihminen, ahem, koska jostain syystä en tahdo pystykuvia tänne enää ollenkaan, vaikka ne silmää noin niinkus muutoin miellyttävätkin. Ja siis onhan musta toki kiva muokkailla Sannan ottamia kuvia erilaisiin kuoseihin, pystykuvat pienemmiksi jne, ihan jo sen takia, että tälleen ne ovat enemmän meidän näköisiämme ja muutenkin ettei sitten postailla pelkkiä kopioita :) Muistutuksena; pystykuvia + milloin mitäkin lisäilen sitten tuonne facesivuston, whiptailedin, puolelle.

Eipä tässä mitään sen tähdellisempää sanottavaa tälläkään kertaa ole, meidän arki kun on niin peruskauraa kuin vaan olla ja voi... öö. jos ei oteta huomioon äitiäni, joka tuli tuossa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä valloittamaan vierashuoneemme vähän pidemmäksi aikaa.

Tai no, tietenkin jos Rymyltä kysytään, niin elämä on tällä hetkellä normaalia inhottavampaa ja masentavampaa koska laihdutuskuuri. Täytyykin taas muuten kysyä H:lta josko se lähtisi joku päivä tuonne hiekkakuoppien läheisyyteen maastopyöräilemään, Rymylle kun tekee melkoisen hyvää painella juosten perässä.

Niiiiiiin ja hei, Rympän velipoika, Toto, on näillä näkymin tulossa hoitoon about viikoksi tässä kuussa, jeeeeee! Mä en millään malttais odottaa poitsun näkemistä, vaikka toki vastuu jonkun toisen rakkaasta on aina omalla tavallaan vähän kuluttavaa - senhän mä tiedän jo ihan työni puolesta. Tämä kyseinen velipoitsu on tosin ollut meillä ennenkin hoidossa ja kieltämättä kun olet sen puolisen vuotta putkeen hoitanut toisen silmäterää, kyllä ajatus noin lyhyestä hoitopätkästä otetaan vastaan ihan eri mentaliteetilla; sehän on pelkkä silmänräpäys, mikä jottei onnistu! Hoitokoiruuksista puheenollen, mä tässä pitkään mietiskelin josko pitäisi laittaa taas jonkinlaista ilmoitusta tuulenkoiriin, nimittäin tooooosi mielelläni tarjoaisin uudestaan hoitopaikkaa yhdelle vinttarille, oli se sitten lyhyempi tai pidempi pätkä... olen sanonut tästä ennenkin, mutta siis muahan on pennusta asti kiinnostanut mm. sijaisvanhemmuus, mutta koska se ei tällä hetkellä ole mahdollista mitä lapsiin tulee, tää kiinnostus on nyt sitten nähtävästi kääntynyt koiramaailman puolelle. Rescue-koirien kotihoitotoimintaa kohtaan ei löydy muuta kuin kunnioitusta, ja ehkä vähän kiinnostustakin...

Anyway, tässä olisi nämä tämän erän vikat rallauskuvat, miljoonahan niitä taas on, mutta syytän kuvien ottajaa - mitäs meni ottamaan niin saakelin monta mainiota kuvaa?! Mä tunnun löytävän aina jokaisesta kuvasta jonkun wau-tää-on-pakko-laittaa-elementin, oli se sitten koirien asento, hännän mutka, värimaailma tai joku epätarkka pikkuruinen kivi kuvan nurkassa, haha. Se näkeekö muut näiden editoitujen kuvien makeuden, tai juurikin sen pienen kiven jossain siellä nurkassa --- noooo, se onkin sitten kokonaan toinen juttu, etten sanoisi :D