vierashuone ennen ja nyt

Vanhan blogin purku jatkuu ennen parturiin lähtöä, joten: tuolta vierashuoneessa näyttää nyt! Joka kerta näitä kuvia katsellessani huomaan ajattelevani kuinka huone kaipaa verhoja (toki verhokiskoista olisi hyvä aloittaa, luulisin) tai vähintään jotain seinälle. Mikään ei häiritse minua niin hirveästi kuin nuo ruskeat ikkunanpokat, patteriremontin aikana uusitut putketkin miellyttää meikäläistä enemmän! Okei, no toi laminaatti häiritsee kanssa, mutta asiaan: kun aloitimme tämän kämpän remontoimisen, ensimmäinen kohde oli juurikin tämä huone. Silloin se ei ollut vielä vierashuone, tai mikään muukaan varsinainen huone - se oli romuvarasto, suoraan sanottuna. Äidin erotessa entisestä kihlatustaan ja tämän muuttaessa pois poikansa kanssa, tuo kyseinen huone sai kutakuinkin varastohuoneen roolin. Harmi etten muistanut siitä aikoinaan kuvaa ottaa, mutta huoneessa oli siis sänkyjä, kaappeja, pöytiä, patjoja, telkkareita, romua - kaikkea mille ei ollut keksitty parempaakaan paikkaa tai mikä oli tarkoitus heittää menemään sitten joskus. Luonnollisesti meidän projektimme alkoi tuon huoneen tyhjentämisestä. Ennen kuin muutin omilleni, tämä huonehan oli siis minun, sitä ennen se oli toiminut työhuoneena, ja nyt siitä oltiin tekemässä siskolleni huonetta - sisko muutti pois silloisesta huoneestaan ja siitä taasen tehtiin meille makkari. Huone on siis nähnyt ja kuullut kaikenlaista.

Tyhjennysprojektin jälkeen yksi seinä revittiin puoliksi auki, lähinnä siis muurahaisinvaasion välttämiseksi. Lattian ja seinän välissä ollut rako valettiin umpeen ja kaikki seinät levytettiin sekä maalattiin valkoisiksi, yhtä lukuunottamatta. Katto muuntui valkoiseksi MDF-levyjen avulla ja lattia taasen... no, äiti oli hamstrannut kaappiin keittiöremontin aikaan laminaattia, jota neliömääräisesti oli "sopivasti" juuri ja juuri oikea määrä. Ongelmaksi muodostui loppuvaiheessa palojen yhteen sovittelu, mutta pienellä luovuudella saatiin lattia aikaan ja palapeli piilotettua suht hyvin jalkalistan alle, hah. Muualle kämppään ei tahdottu laminaattia, eikä todellakaan tämän väristä - siskon huoneeseen se sopi, mutta vierashuoneessa se ei vaan toimi... Vihaan tuota väriä vieläkin ja jos ikinä päädymme tätä kämppää ostamaan, tuo lattia (samaten keittiö!) todellakin lähtee vaihtoon heti kun mahdollista.

Vanha laatikollinen lipasto on kulkenut matkassani jo vuosia, enkä oikeastaan koskaan ollut tykännyt sen vaaleasta väristä, joten innostuin siskon luvalla maalaamaan sen valkovihreäksi, samaten huoneen kaapinovet lätkäisin samalla vihreällä. Kerrottakoon muuten vielä se, että siskohan sai siis ihan itse päättää tuon seinänsä värin ja hän päätyi vihreään, en minä! Sisko muutti lopulta Mikkeliin opiskelujensa perässä ja niinpä huoneesta tulikin sitten vierashuone ja sellainenhan se on edelleenkin. Tuo alimmassa kuvassa näkyvä lipasto (vai miksi tuollaista nyt kutsutaan?) on kuulemma isoäitini peruja isäni puolelta, joten vaikka en edelleenkään varsinaisesti pidä puunväristä, tuollainen vaalea puu menettelee ja tällä lipastolla on sitäkin enemmän tunnearvoa. Jos ja kun sille joskus tulen jotain tekemään, se tulee olemaan ammattilainen, joka suunnitelmani toteuttaa...

remontti tiivistettynä

Möö! Tälläkin kertaa remonttirapsaa tiedossa: sitä kun vanhassa blogissa oli aika runsaasti, sattuneesta syystä. En kuitenkaan aio kopioida kaikkia vanhoja päivityksiä tänne, joten ajattelin tiivistää remontin muutamaan postaukseen. Elikkäs!

Kuten kuvista näkyy, mehän rempattiin tämä äidin kämppä oikeastaan kokonaan: niin lattia, seinät kuin kattokin saivat kaikki uutta väriä pintaan. Alkutilanne oli omasta mielestäni ahdistavan puinen ja tumma, äidin luona tuntui aina kesäisinkin siltä, kuin olisi ollut jossain pimeässä luolassa - hyvä, että eteensä näki. Me tahdoimme tuoda asuntoon valoa ja harmonisia värejä, tietynlaista rauhallisuutta. Minulle oli todella tärkeää päästä eroon tumman puun lisäksi parketista, lähinnä koiran takia - muovimatto osoittautui melko täydelliseksi valinnaksi, se kesti hoitokoiran pissavahingot täydellisesti eikä Rympylän tassut luista. Samaten omien varpaiden alla se on miljoona kertaa lämpimämpi kuin esim. makkarin tai työhuoneen laminaatti.

   

Meillä oli äidin Hollantiin muuton jälkeen ja oman vuokrakämpän irtisanomisen jälkeen kuukausi aikaa laittaa paikat kuntoon: kanssaeläjä teki koko rempan lähestulkoon yksin, mistä minä olen älyttömän kiitollinen ja ylpeä. Minä autoin siinä missä pystyin, samaten muutama sukulainen ja pari ystävää, mutta kyllä silti H teki suurimman työn; ensin päivät töissä ja sitten illat rempattiin, tai vastaavasti iltavuoroviikolla hän pyrki päivällä tekemään mitä ehti ja pystyi ja illan/yön oli töissä.

Tuon kuukauden aikana katto maalipestiin ja sitten kuultolakattiin kolmesti. Seiniä kitattiin ja kitattiin ja kitattiin ja kitattiin ennen kuin päästiin edes pohjamaalaamaan - mehän siis maalasimme kaikki seinät uusiksi valkoisella. Paitsi että olohuoneen, työhuoneen, makuuhuoneen ja käytävän (kussakin yksi) seinä tapetoitiin H:n isukin toimesta ja eteisen yhden seinän innostuin extempore maalaamaan muka harmaalla värillä, joka sitten lopulta näyttikin taittuvan enemmän siniseen/liilaan kuin mitä olisin toivonut. No, ei haittaa, tykkään siitä silti! Joskin välillä pohdin pitäisikö tempaista ja maalata se vielä uusiksi jollain enemmän harmaalla, mutta no, saas nähdä. Paneeliseinä maalattiin samaten kuin tuo tilanjakana toimiva säleikkö - minä pääsin innoissani lätkimään Otex tartuntapohjamaalia seinään ennen lopullista maalausta. 

Onneksi siskon huone oli rempattu kuntoon äidin asuessa Suomessa, emme olisi ikinä saaneet remonttia tehtyä deadlineen mennessä jos meillä olisi vielä yksi huone ollut tehtävänä - varsinkin, kun siskon huone ei ollut mikään pieni operaatio (siitä lisää myöhemmin!). Tulipa muuten mieleen, että silloin kun minä n. 16-vuotiaana asuin vuoden verran äidillä ennen omaan kämppään muuttamista, siskon huone, eli nykyinen vierashuone, oli minun huoneeni.

 

  

Jopa hattuhylly pistettin osiin ja maalattiin valkoiseksi (kuten alapuolella oikealla näkyy), koska puunvärisenä se ei vaan oikein sopinut tuonne vasta maalattuun eteiseen.

  

Vieläkin on paljon pientä tehtävänä, toivonmukaan tänä kesänä saadaan fiksailtua - koska meillä ei ole autotallia tai muuta vastaavaa "harrastetilaa", hiomiset ynnä muut sen kaltaiset hommat tehtiin lähinnä takapihalla. Talvella remppahommat jäi, mutta tälleen kevätauringon myötä, meidän puuhailut tulevat tod näk jatkumaan, mistä ainakin minä olen tooooodella iloinen. En malta odottaa, että saadaan kaikki tehtyä, jalkalistoja ja kattolistoja myöten.

Tältä täällä näytti heti remontin jälkeen. Nykyinen pöytämme odotti hakijoita - se maalautettiin paikallisessa liikkeessä - ja ruokailuryhmän virkaa toimitti ensimmäinen yhteinen keittiönpöytämme, jota H on alusta asti kutsunut himmeliksi - jokainen päätelköön itse, miksi. Tällä hetkellä tuo kyseinen pöytä toimittaa samaa virkaa siskon ja hänen poikaystävänsä ensimmäisessä yhteisessä kodissa ♡

Täytyy varmaan jossain vaiheessa ottaa uusia kuvia, että näette miltä täällä näyttää nyt. Moni pieni asia on muuttunut ainakin Hugon poismenon jälkeen, mutta siitä lisää toisella kertaa!

makuuhuone ennen ja nyt

Pahoittelen kuvien laatua, kamera on päättänyt lopettaa toimintansa ja kännykällä laatu ei ole mikään ihan mahtavin, argh. Anyway, tässä kipeänä ollessa meikäläisellä on ollut aikaa vähän tutkia ja tuumailla, ja niinpä päätin aloittaa vanhan blogin "purkamisen" rempparapsalla: ylhäällä olevissa kuvissa on siis meidän nykyinen makkari niin vanhassa kuin uudessakin muodossaan. Kämppähän on äitini, ja kyseinen huone oli ennen tänne muuttoamme siskoni huone - ennen remonttia lattialla oli ruma muovimatto, seinillä aika julmetun hirveä tapetti, kaappien ovet äklöt puunväriset ja katto ihanaa rakolautaa... no, rakolautaa katto on edelleen, joskin kattopaneelit ovat kyllä jo valmiina odottamassa asennusta, eikä kaappien ovia olla vieläkään saatu maalattua, mutta noin muutoin meidän makkari on nykyään miljoona kertaa parempi edelliseen verrattuna. Tykkään!

Lisätty kuvia ja bongaus vanhasta blogista! Ärsytti noissa ylemmissä valoissa tuo värimaailma, kun illalla keinovalossa otin, joten ajattelin vielä näyttää pari päivänvalossa otettua kuvaa. Näissä näkyy mm. tuo hirveä rakolautakatto sekä ei-vielä-maalatut kaappien ovet. Päiväpeitto on ryppyinen kuin mikä, hups, mutta ehkei sen väliä. Tämä uusin versio meidän makkarista on kyllä mieleeni - vanhan pitäisi näkyä täällä. 

VANHASTA BLOGISTA BONGATTUA:

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Tässä yhtenä päivänä käytiin Rautiassa kiivas keskustelu tulevan makkarin laminaatista. Minä olisin halunnut sellaista nättiä, ihan vaalean harmaata. Sitä olisi ensinnäkin pitänyt tilata ja olihan se sitten valikoiman kalleintakin, hups, vaikka sitä en tietenkään heti tiennyt - en ole oikeastaan ikinä tehnyt ostoksia hintoja katsoen, ei ole koskaan ollut tarvetta. En tosiaan vieläkään tiedä mitä esim. maito tai voi kaupassa maksaa, koska en kiinnitä tällaisiin asioihin huomiota. Ostan sen mitä tarvitsen tai haluan, mutta senkin teen suhteellisen harvoin.

       No, H:n isukki yritti sitten esitellä meille toisenlaista laminaattia, hitusen halvempaa väittäen sitä harmaaksi vaikka minun silmääni se kyllä näytti ruskehtavansinertävänkukertavalta, ja ihmetteli muutenkin hieman ärsyyntyneen oloisena, ja kovaan ääneen, kallista makuani - joka tietenkin sapetti meikäläistä aikalailla. No, anteeksi vaan jos satun tietämään mistä tykkään, kerrankin. No joo, en mä oikeasti suuttunut, mutta kyllä se vähän harmitti, kun en muutenkaan meinannut osata päättää minkälaisen tapetin halusin, laminaatti kun oli tarkoitus mätsätä siihen. Lopulta tosiaan jätettiin laminaatti tilaamatta; tultiin siihen tulokseen, että mietitään vielä hetki. Aloin sitten miettimään, että no joo, en minä kyllä mitään urallista laminaattia tahdo, kun sinnehän menee kaikki paska.

      Päädyimme kompromissiin jo kotimatkalla. Istuskelin autossa kaupan pihassa H:n hoitaessa pois alta pikaostokset ja hänen tulessa autoon, läväytin ehdotukseni: "okei, otetaan se ihan tyhmä ruskee laminaatti jos mä saan sitten sen koivutapetin jota katseltiin" ja niin se oli päätetty. Samapa tuo jos se koivutapetti ei nyt ihan musta-valkoinen ole, vaan enemmänkin harmaan eri sävyjä. Eikä se laminaatin mahdollinen ruskeuskaan enää haitannut, koska olin jo mielessäni kehittänyt meidän makkariin luonto-teeman: lattia kuin maa, puut seinällä, vihreät verhot ja ikkunasta ihana maisema, ah!

       H kun tässä yhtenä päivänä lähti sitä tapettia tilaamaan, taas isukkinsa kommentoi meikäläisen kallista makua ja H poistuikin kaupasta tekemättä tilausta, asenteella "pidä saatana tapettis!" Hah. Miehet!
       No, lopulta se tapetti kuitenkin tilattiin ja laminaatti haettiin tiistaina, sitä kun oli runsainmäärin varastossa. Nyt se on laitettu. Kokonaan! Ja voi että, on se vaan nätti, sittenkin.