mitäs me jyväskyläläiset?

Terkkuja Jyväskylästä! Täällä myö ollaan maanantaista asti punkattu ja ai hitsi, olo on mitä mahtavin (voi toki ääni muuttua kellossa tossa torstaina, kun opinnot alkavat tuoden mukanaan mm. kuuden herätykset jne). En edes osaa tarkkaan kuvailla tätä fiilistä, mut ehkä onnellinen on jotenkin lähimpänä? Mä pystyn taas hengittämään. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, mut mitä muutakaan voi odottaa, kun muuttaa kylästä jonka asukasluku on about 5800, kaupunkiin jonka populaatio on yli 20 kertaa suurempi... tänään kaupassa mä innostuin jopa katsomaan hintoja, koska valinnanvaraa oli niin tuhottoman paljon ja oli pakko jotain valita, haha! Pitää ottaa opiskelijameininki heti haltuun.

 

Vanhaa kämppää tyhjennettiin ahkerasti torstaihin asti, eikä vieläkään saatu ihan kaikkea mahtumaan autoon. Loput kamat tungettiin varastoon odottamaan ja lauantaina Henkan on tarkoitus ajaa suoraan yövuorosta tyhjentämään se. Täytyy sanoa, että vaikka tuo kanssaeläjä on tässä väsymyksen takia parit kilarit vetänyt ihan törkeän typeristä asioista, niin on se kyllä melkoisen ahkera ollut. Mä olen meistä se, joka pärjää selkeästi lyhyemmillä unilla ja lisäksi mä olen 100% varma, että tuolla on jotenkin poikkeuksellisen alhainen verensokeri, joka aiheuttaa ärsyyntymistä jo ennen kuin varsinainen nälkä iskee. Onneksi mä olen tälleen 7 vuoden jälkeen vihdoinkin tajunnut nämä kaksi asiaa, niin osaan edes vähän ennakoida :D Ja tietteks, ens kerralla varataan suosiolla se kalliimpi muuttoauto pidemmäksi aikaa, ettei tarvitse pikkuautolla viedä kymmentä kuormaa... Aika monta tuntia olisimme säästäneet, parilta kovaääniseltä keskustelulta olisi vältytty ja olisi se ehkä tullut halvemmaksikin ajamista ajatellen, mutta no, oppia ikä kaikki!

Rymy oli tottakai tosi hämillään muuton keskellä, onneksi keskiviikkona ja torstaina Rymppä sai olla Serpan&Myytiskän luona. Eli tiistaina tehtiin Rympylän kanssa vika lenkki vanhoilla huudeilla ja koska me ollaan viimeiset pari viikkoa lenkkeilty oikeasti sateessa harvasen päivä, tuo keli tuntui kuin jäähyväislahjalta. Kyllä mulla noita maisemia ja tuota paikkaa tulee ikävä - ja niitä tiettyjä ihmisiä ♥ Ja sitä makkarin kaunista valkoista kattoa ja työhuoneen valkoisia ovia... se loppuremppa kun saatiin vihdoinkin tehtyä tälleen muuton jälkeen. Täytyy sanoa, että hieman kyllä asia kynti... ja saatoin mä pari kertaa sen mainitakin, kröhöm. Aikaahan meillä kyllä on ollut tehdä homma loppuun, mutta kun on muka ollut niin paljon kaikkea muuta. Mä olisin niiiiiin halunnut saada viettää edes yhden yön rempatussa makkarissa, nyyh.

Mutta. Mä muistan sen tunteen ja sen ajatuksen, kun ekan kerran näin kuvan Rymystä ihan pienenä pallerona. Tuossa se on, toi on mun koira, mä ajattelin, ja kerroin sen Henkallekin. Ja se samainen tunne valtasi mut jo silloin, kun mä ekan kerran näin tän kämpän kuvan netissä. Tuossa se on, meidän tuleva koti. Mä tiesin sen entistä vahvemmin silloin, kun käytiin tätä kämppää katsomassa. Pienestä koostaan ja parista ihan selkeästä puutteestaan huolimatta, tää vaan tuntui kodilta. Maanantaina musta tuntui heti siltä, että nyt ollaan tultu kotiin - ja mä nukuin sekä sen että seuraavan yön heräämättä kertaakaan, mikä on mulle todella epänormaalia (no okei, toki asiaan saattoi vaikuttaa rankat muuttopäivät, myönnän). Joten ehkä mä selviän, vaikken nyt sitten päässytkään itse nauttimaan loppuun asti rempatusta kämpästä.

Parempia kuvia kämpästä saatte heti, kun ollaan saatu paikat järjestykseen. Edelleen on laatikoita purkamatta ja aika paljon joudutaan tod näk vieläkin karsimaan tavaraa, mut voiton puolella ollaan! Aika moni kauhisteli meidän asuntovalintaamme ihan jo sen takia, ettei tässä kämpässä ole pihaa eikä parveketta, mutta mulla on sellainen fiilis, että tää oli meille oikea ratkaisu. Ai miksi?

No, ensinnäkin, Rymy saa enemmän liikuntaa. Vanhassa kämpässä oli välillä liiankin helppoa päästää koira takapihalle pissalle ja tarpeen vaatiessa lenkin pystyi jättämään kokonaan väliin - toki oksennustaudissa tämä oli varsin kätevä juttu, mutta suuremmassa mittakaavassa ajateltuna, huonompi juttu se oli koiralle. Samaten meille ihmisille. Nyt on pakko aamulla herätä, heittää vaatteet niskaan ja mennä ulos. Ja koska se on pakko tehdä myös iltapäivällä ja vielä uudestaan illalla ennen nukkumaanmenoa, se tekee hyvää niin taluttajalle kuin talutettavalle.

Toiseksi, Rymy ei pysty enää samalla tavalla pomputtamaan! Miten monet kerrat mä olen kolmen aikaan yöllä päästänyt Rymyn ulos ihan vain huomatakseni, ettei vinkushow:ta oltu järjestetty kakkahädän takia, vaan koska vesi on aina parasta lapiosta nautittuna? Miten monet kerrat mä olen istahtanut tähän koneen ääreen tarkoituksenani päivittää blogia, mutten ole saanut mitään aikaan Rymyn oopperaharjoitusten takia? Mä toivon, että nyt kun takaovi on poistettu meidän elämästämme, ainakin hetkellisesti, Rymy rauhoittuu.

Kolmanneksi, mun ei enää tarvitse keskellä yötä tai aamulla ennen kukon pieraisua loikkia ulos puolipukeissani ja paljain varpain hiljentämään esim. siilille tai naapurin koirille räksyttävää otusta. Toki aina on mahdollista, että Rymppä intaantuu täälläkin lenkillä haukkumaan, mutta mun ei siinä vaiheessa tarvitse enää kiskoa vaatteita ylle - enkä mä todennäköisesti lähde sitä viiden aikaan pissattamaan, ehkä korkeintaan kuudelta.

Neljänneksi, tässä meidän lähistöllä on ihan törkeän hyvät lenkkimaastot!

Viidenneksi, se fucking nurmikko ja kaikki muut pihahommat. Mä en allergian takia leikkaa nurmikkoa, enkä mä oikeasti suuremmin nauti viherpiipertämisestä. Tai siitä, että sitä pitäisi tehdä omalla takapihalla, koska mä yksinkertaisesti mietin liikaa, että mitähän tuo ja toikin ajattelee jne. Lisäksi Henkallakin on oltava muutakin elämää kuin työt, koiran lenkittäminen ja nurmikon ajelu, joten onpahan tämäkin ongelma muisto vain! Miten monet kerrat me ollaan riidelty sen takia, että toinen on halunnut mennä heittämään frisbeegolfia pariksi tunniksi kavereiden kanssa, vaikka piha on kuin viidakko? No, aika monet.

Kuudenneksi, ei tartte ottaa minkäänlaista stressiä parvekkeen ns. ylläpitämisen takia, eikä koira opi sinnekään pyytämään. Että niin, ei tää pihaton/parvekkeeton kämppä välttämättä ole ollenkaan huono juttu :)

Tänään oli muuten eka kerta, kun Rymy haukkui lenkillä täällä Jyväskylässä - kohteeksi valikoitui pieni ja musta karvaturri, argh. Osasin kyllä hieman tätä ennakoida koiran nähdessäni, pienet ja karvaiset kun ovat jostain syystä Rympän inhokeita. Toivon todella, että tästä remmirähjäämisestä päästään tavalla tai toisella täällä eroon.

Parasta tässä kaikessa on kuitenkin ehkä se, ettei kaikki se uusi ja ihmeellinen, jonka alussa mainitsin, tunnu ollenkaan niin pelottavalta, jännittävältä vain. Uskon edelleen vakaasti asioiden tapahtuvan niin kuin niiden on tarkoitettu tapahtuvan, ja ehkä mä en olisi ollut viime vuonna valmis tähän muutokseen. Ehkä mä en olisi pelkojeni takia ehdottanut muuttamista, koska uskoka tai älkää, mun idea se oli. Henkan työmatka hieman piteni, mikä on tottakai tosi inhottava juttu kaikinpuolin, mut jospa tuo vaikka saisi työpaikan täältä suunnalta - oisko pikkasen mainio juttu?!

---
Done with moving, pretty much! Some stuff got left behind that Henkka will pick up from our old storage tomorrow and the day after if need be, but that's about it. I'm really content even though we did move to a lot smaller flat and for now, I'm pretty excited - although I'm sure my tone will change after school begins. We have no yard or balcony, which raised some questions among our friends, but I'm convinced it'll be good for Rymy in the long run - it was too easy to let the dog out but now I'll have to get up every morning and go out. Can't be bad. So, yeah, basically that's what's up. More pics to come after we get everything sorted out! :)

kummitätsy & kummikoissu

Tässä jokunen aika sitten sisko pyörähti kaverinsa kanssa meillä kylässä ja nappasi samalla vähän extempore Rympylän viikonlopuksi luokseen - joka tarkoitti tietenkin sitä, että meikäläinen sai pari päivää lukea ihan rauhassa pääsykokeisiin, yay! Harvinaista herkkua, ihan joka suhteessa.

En tiedä muista koiranomistajista, mutta mä todellakin tarvitsen välillä omaa aikaa - tarkoitan siis sellaista omaa aikaa, ettei se koira pyöri koko ajan jaloissa tai kulje kuono kiinni hanurissa (kuten tää yksi tekee tyyliin joka. hemmetin. aamu). Ehkä se kuulostaa jonkun mielestä kamalalta tai vastaavasti joku siellä tuhahtelee asialle; itsepähän sen koiran olet hankkinut! Tämä on ihan totta, kyllä, enkä missään nimessä poiskaan antaisi. Se ei siltikään tarkoita sitä, ettenkö välillä väsyisi. Varmaan pitkälti samalla tapaa kuin jokainen äiti ja/tai isä tarvitsee välillä omaa aikaa ilman sitä kalleintaan ja mä todellakin nautin yksin olemisesta eri tavalla, kun ei tarvitse miettiä olenko nyt lenkittänyt Rymyä tarpeeksi tai tai tai tai. Kyllä mä pystyn myöntämään ja sanomaan ääneen sen, että on päiviä kun mielessä käy ajatus voisinhan mä muuten, mutta kun tuo koira... on miljoona pientä asiaa, jotka olisivat helpompia ilman koiraa. En usko tämän tulevan kenellekään yllätyksenä, öö.

Se miten tärkeäksi sitten taas koen ne asiat, jotka olisivat helpompia - no, se onkin sitten ihan toinen juttu. Tokihan baariin voisi lähteä aikaisemmin ja useammin ja tulla kotiin normaalia myöhemmin kun ei tarvitsisi kantaa huolta Rymystä, mutta... jos mun täytyy valita, valinta on aika selkeä. Kummasta olen saanut enemmän iloa, baarissa käymisestä vai tosta just nyt pihalla oravaa komentavasta pitkäkuonosta? On tullut muutamankin kerran luettua ns. rivien välistä, että turha on valittaa, kun itse olen valinnut, mutta mä en vain ole samaa mieltä. Tää on varmaan just se yksi syy miksi esimerkiksi äitien on vaikea puhua väsymyksestään ja/tai masennuksestaa, kun asenne on, että itse olet lapset hankkinut, oma on syysi. Mun mielestä tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa, vaikka toki on ollut tilanteita, jolloin itsekin olen ajatellut, että ehkä esim. sitä lasten hankintaa olisi kannattanut miettiä vähän tarkemmin, ellei siinä ekan kohdalla, niin ainakin seuraavan... siinä menen luonnollisesti itse metsään, niin sanotusti. Toisen kengissä kun on oikeasti mahdotonta kävellä, vaikka kuinka yrittäisit itsesi niihin kuvitella.

Mä olen äärimmäisen kiitollinen varsinkin näistä tietyistä tyypeistä, jotka aina välillä ottavat Rympylän luokseen päiväksi tai pariksi. Joskus se tapahtuu pyynnöstäni, joskus heidän omasta ehdotuksestaan. Olenpa mä ainakin kerran tai kaksi tullut töistä kotiin ja todennut koirani lähteneen yökylään, mikä on kerta toisensa jälkeen yhtä huvittava tilanne. No okei, on mua yleensä infottu esim. viestillä, mutta on mua ainakin kerran yritetty asian tiimoilta myös jekuttaa ;D

Mua vähän etukäteen hirvitti, että mitenkähän siskon hermo kestää, jos Rymy on samanlainen inkuviita siellä kuin joskus kotonakin, mutta turha oli moinen huoli... lenkit sujui ongelmitta toisin kuin kotona ja siskon luona oltiin vaan nautittu haleista ja rapsutuksista sekä löhötty. Kuvista päätellen siellä ei sitten muuta tehtykään, haha :D Pieni loma teki selvästi Rymyllekin hyvää, sillä kotiin palasi hyvin rauhallinen ja leppoisa kaveri. Tottahan uudet hoodit hajuineen kuluttavat energiaa ihan eri tavalla kuin samat vanhat kotinurkat. Kai se on niin, että Rymykin tarvitsee joskus lomaa kodista ja meistä!

---
Hola dudes! A little while ago my sister took Rymy to her place for couple of days which gave me the best opportunity to spend some time alone - too bad I actually had to spend it studying for my entrance exams, but I suppose it was worth it; I got invitated to the suitability test - again! We'll see how I do this year... Still, I totally needed that break from worrying about Rymy and feeling guilty for the fact I'd been studying a lot and giving very little attention to anything else. I know getting a dog was my own idea and my choice but there are days I get tired and I'm not afraid to admit it! I think it's the same with Moms and Dads all around the world, they need some alone-time as well sometimes! Sometimes I get the feeling I'm not allowed to say I'm tired or that I want a break because I chose to have a dog and you know what? I think it's wrong - maybe that's why most parents seek help too late because they are given the impression they have to hold it together and stay strong and manage because they chose to have kids... but maybe it's not that simple. Sometimes you need a little help and in this sense, I'm pretty fortunate :)

rymy the (melkein) eräkoira

Jostain itselleni täysin käsittämättömästä syystä, kanssaeläjä on jo pidempään ollut innostunut vaeltamisesta - kesällä mä sen vielä jotenkuten ymmärrän (paitsi että silloinkin näen sieluni silmin kaikki ne vaanivat karhut, ilvekset, käärmeet, hyttyset, hämähäkit jne), mutta että joku ihan oikeasti menee kylmällä kelillä innoisaan tarpomaan lumen valtaamaan metikköön, ja jää sinne jopa yöksi, sitä mä en vaan voi käsittää, haha. Eikä mun onneksi tarvitsekaan! Tai no, kyllä mä tavallaan näitä kuvia katsellessa ymmärrän, joo, mutta sitten mä muistan sen kylmän - eikä muuten pätkän vertaa enää houkuta, hyr. Rymy ei ole vielä yhdellekään pidemmälle reissulle lähtenyt mukaan (ehkä kesällä voisikin), mutta tässä yksi päivä otus pääsi Henkan ja tämän isän mukaan metsään muutamaksi tunniksi. Lunta oli enemmän kuin tarpeeksi ja vaikkei Rymyllä ollutkaan lumikenkiä, toisin kuin tovereillaan, hyvin oli eteneminen sujunut eikä ollut iskenyt vilukaan (haalari oli varmuuden vuoksi kyllä repussa). Henkan ei-niin-koirallinen versio samaisesta reissusta löytyy muuten TÄÄLTÄ.

--- 
On Tuesday Henkka and his Dad spent a few hours walking in the forest with snowshoes and Rymy got to go with them, yay! I was at work at the time but that's fine because quite frankly, this isn't exactly my kind of "fun", haha. They're actually planning on going hiking together next week - for two days or so! They will be sleeping outdoors which is just crazy if you ask me o.O Naturally Rymy will stay home with me, we prefer sleeping in our warm, cozy beds ;D

sunnuntain mehtäilyt

Jossain tuolla mehtässä nuo miehet Rymyn ja Maunon kanssa sunnuntaina kävivät taas tarpomassa, ja hyvä niin! Koska mulla ei tällä erää sen ihmeempää kerrottavaa ole, enkä just nyt itseäni jaksa toistaa (vaikka muulloin ehkä jaksankin), niin kuvat kertokoon kaiken oleellisen. Luonto on taas heittänyt talviturkin ylleen, vaikka hetken aikaa se yrittikin huijata meitä hippasen keväisemmällä säällä, huoh. Minä ja Rymppä ei oikein tiedetä miten tähän pitäisi suhtautua, me kun tosiaan sitä kesää ollaan odoteltu jo siitä lokakuusta lähtien...

---
Henkka and his friend took Rymy and Mauno to the forest on Sunday (just like they did the day before). Mauno is a rottweilerdobermanmix and a year and a half old. He's such a funny fellow, just adorable! Also, I love the fact Rymy has at least one bigger friend because it means I don't have to constantly worry for the other dog's safety... they get along great which makes me pretty happy, naturally :)

kokeilussa pop pilates

Mä en edelleenkään tykkää ohjatuista jumpista ynnä muista (jaoin aiheesta ajatuksiani paremmin kolmannella Cambridge-viikolla), mutta pilates on nyt vienyt mennessään! Taustatietona kerrottakoon, että sain muistaakseni jonkun lehden kylkiäisenä perinteisen pilates-dvd:n joskus vuosia sitten ja mä en todellakaan ensin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, kun ei vaan kiinnostanut. Levynen lojui jossain mun tavaroideni joukossa varmaan vuoden tai kauemmin, kunnes sen yhtenä päivänä löysin ja päätin kokeilla ilman mitään sen kummempaa syytä. Siitäkin on nyt varmaan yli 6 vuotta aikaa, öö.

Nyt kun oon kirjaimellisesti vuosia aina tehnyt sitä samaa ohjelmaa säännöllisen epäsäännöllisesti, ihan liian harvoin ja tod näk vieläpä väärin, kaipasin yhtäkkiä enemmän tietoa aiheesta. Tavoitteena olisi nyt opetella tekemään liikkeet oikeasti oikein, muun muassa. Niinpä päätin kurkata youtuben ihmeelliseen maailmaan ja voi hitsit, sieltähän löytyi muutama helmi!

Ekassa videossa tykkään erityisen paljon siitä, miten selvästi noi hengittämiset selitetään ja varsinkin näytetään. Mulle se on nimittäin vieläkin ollut vähän epäselvä juttu tietyissä liikkeissä, esim. satasen kohdalla, koska toi mun oma dvd:ni on tosiaan sen miljoona vuotta vanha, dubattu, eikä mikään ihan parhammaista päästä muutenkaan. Tässä myös kerrotaan mielestäni hyvin mitä olet tekemässä, miksi ja miten se nimenomaan pitäisi tehdä parhaimman hyödyn saavuttamiseksi, mikä on aika oleellinen juttu aloittelijalle. Tokassa videossa siis pitkälti sama juttu, avataan noita liikkeitä ja niiden tarkoitusperiä. Tokan videon kohdalla mua jäi kuitenkin mietityttämään tuo POP pilates - whaaaaaat? No, ystävämme google avuksi. Selvisi, että POP pilateksen, jossa yhdistyy siis popmusiikki ja pilates, on kehittänyt Cassey Ho (lue lisää täältä, jos kiinnostaa) ja siitä on tullut varsin suosittu treenimuoto. Jälkimmäisen linkin takaa löytyy vaikka ja mitä kivaa, mm. WAIST TRAINER CHALLENGE, jota aion kyllä jossain vaiheessa yrittää! Videot löytyvät helposti myös youtubesta, Casseyn omalta blogilates -kanavalta, ja tätä kautta löysin myös alla olevan kalenterin.

TÄÄLTÄ

Ja siitähän se ajatus sitten lähti! Nuo videot antoivat pientä lisäpotkua, mutta innostus iski kunnolla päälle törmätessäni tuohon treeniohjelmaan (löytyy muuten linkin takaa isompana), tai itse asiassa sen vanhempaan versioon - päivitin nyt tännekin tuon uudemman. Se on suunniteltu neljälle viikolle lepopäivineen, mutta koska mä en todennäköisesti pysty sitä tahkomaan läpi tuossa ajassa, ja koska haluaisin opetella jokaisen videon kohdalla tekemään ne liikkeet kunnolla, ajattelin sen sijaan edetä kyseisessä järjestyksessä, mutta omassa tahdissani. Videot tulen lisäämään järjestyksessä youtube-kanavani blogilates: beginner's calendar -soittolistaan, ihan vain omaa arkeani helpottaakseni ja hommaa nopeuttaakseni.

Itse asiassa, heti tänään aamupäivällä Henkan ja Rympän lähtiessä lenkille, mä jäin kotiin tekemään kalenterin ekan treenin (POP Pilates for Beginners - Total Body Workout) ja kyllä muuten tuntui, huhhuh!

Ps. Tulipa mieleen, että Henkallakin on nykyään oma blogi (pinnan alta ja päältä), jossa tyyppi tarinoi vaeltamisesta, sukeltamisesta ynnä muista omista jutuistaan.

---
Hey dudes! I've never liked aerobics or the sort, mainly because I never understand what I'm supposed to be doing and therefore get really pissed off, haha. For years I've sort of liked pilates, though, because I can do it home alone and I don't need any tools. After doing (poorly) the same routine I have on dvd, for literally years and years and years, I started getting bored with it - go figure :D That is obviously why I turned to youtube to learn more. I'd never even heard of POP pilates before but after noticing it in the second video, I got really curious... I got interested and excited, even, and now I've decided to go through the beginner's calendar. However, I'm not even attempting to try and get it done in four weeks but I will be progressing in the order above. I'll much rather take my time, though, and learn to do the moves of each video right because this is still such a new thing to me. Henkka took Rymy to a walk this morning and I got to try the first workout and let me tell you, I FELT IT :D

randomit räpsyt feat nipsut

Muistan ne ekat kerrat kun tää lauma (miinus Luca, of course) tuli meille kylään - meillä taisi silloin olla vielä Cocokin. Pari ensimmäistä päivää Jymy yritti lähinnä nylkyttää avutonta Rymyä ja muutenkin välillä selviteltiin kuka on kuka. En tiedä onko vaan mun kuvitelmaa, mut kerta kerran jälkeen homma tuntuu toimivan jotenkin... sujuvammin, rauhallisemmin. Ihan niinkuin se yhteinen sävel olisi kutakuinkin löydetty, Rymykin on oppinut sanomaan mitä mieltä on veljen selkäännousuista, eikä muutenkaan enää tarvitse joka kerta käydä samoja keskusteluja.

Tai no, kyllähän Rymy ja Luca keskustelivat - paljon ja äänekkäästi, voin kertoa! Sellasta örinämölinäjuttelua eli tuota perusvinttarikieltä se taisi aikoinaan olla Coconkin kanssa, mutta aika on kai kullannut muistot, sillä joka kerta se pikkasen hirvittää mua. Me NIIN tarvitaan lisää puikkonokka-kavereita, jotta mäkin taas totun noihin ärinäröhinöihin!

Jos ei noita jutteluita lasketa, niin kotona nää vanhemmat koiruudet keskittyivätkin lähinnä nukkumiseen - Tigihän ei muuta varmaan tekisikään, ellei välillä pitäisi hieman komentaa noita nuorempiaan, kun meinaa kauneusunet häiriintyä liiallisen metelin takia. Veljeksiä ei paljoa ulkona oleminen kiinnostanut; kyllä sinne tahdottiin aina välillä, mutta minuuteissa kaivattiin jo takaisin sisään. Lutuinen Luksu sen sijaan olisi keksinyt tekemistä pihalla vaikka tuntikaupalla, kylmästä kelistä huolimatta. Mikäs sen hauskempaa ja lihaksia lämmittävämpää kuin jäisten kakkapökäleiden heittely, jahtaaminen ja syöminen!?

Kaiken kaikkiaan mukava viikko takana, kuten aina. Olisi Sanna voinut mua kyllä ehkä pari kertaa huitaista jollain kovalla esineellä, meinasi välillä työstressi ynnä muut mieltä painavat jutut nousta pintaan ja purkautua yleisenä kireytenä, jolla ei ollut mitään tekemistä itse vieraiden kanssa. Onnea on ystävät, jotka kestävät sua silloinkin kun oot enemmän tai vähemmän dille (kuten eräs vanha opettajani usein oppilaitaan kutsui) - ja jotka ovat itsekin vähän pöljiä, haha :D

---
Heya! Here with a few random pictures from last week. I remember the first times the gang (minus Luca) came to visit us and now it feels like every time they come here, everything goes a little... smoother, I guess? Almost as if the dogs have come to an understanding of some sort and there's no need to discuss who's who anymore, at least not like in the beginning. Of course, Rymy and Luca did talk, a lot and loudly! I actually think we need more whippet-friends because the sounds they make while playing, they sound scary to my ear - even though it was the same with Coco (the dog who stayed with us for 6 months). I suppose I've just forgotten. The weather wasn't the best so mostly the older dogs just chilled and enjoyed their beauty sleeps (especially Tigi) whereas Luca would have loved to stay outside and play with frozen poops (before eating them, naturally). I had a nice week, even though workstress and not so pleasant thoughts occupying my mind did make me a little tense. But I'm lucky to have a friend who can deal with me, even when I'm not in my best behavior ♥

kuoppailufail | 2

Kuoppailufail, koska taas vaihteeksi ainoastaan Luca ymmärsi homman tarkoituksen, haha. Niin, ja Sanna. Rympyläkin innostui yhden kerran juoksemaan tuota mäkeä ylös sillä seurauksella, että etujalka meni ikävästi haalarin sisään ja se ilo loppui sitten siihen, nih. Rymy kun on kuitenkin sen verran varovainen luonne, että jos homma kusee kerran, niin sitä ei sitten ihan heti kyllä uudestaan lähdetä yrittämään - tai no, riippuen tietenkin asiasta. Rymy onneksi spurttaili muuten vaan, innostui jopa hetkeksi leluista ("So last season!") ja tutkiskeli paikkoja, ettei ihan mennyt paikoillaan seisomiseksi :)

Sannan varjot taasen seurasivat emäntäänsä uskollisesti kylmyyden ja ällöttävien vaatteiden takia, kunnes reissun loppuvaiheilla Jymy sai jostain inspiksen bongailla metsästettävää. Onneksi mitään ei näkynyt, jäniksen jälkiä lukuunottamatta, sillä siinähän olisi meillä ollut sitten hetken aikaa kolme koiraa vähemmän... 

Kuvia näpsittiin tällä kertaa mun uudella puhelimellani, btw, ja ainakin mun mielestä laatu  näiden kännykuvien ja niiden edellisen puhelimen kämäisten kuvien välillä on kyllä huikea! Toivottavasti tekin huomaatte positiivisen eron :)

Ps. Voi voi Sannaa, kun meni ja unohti järkkärinsä. Tällä kertaa nimittäin valo kuopilla oli ihan täydellinen kuvien ottamista ajatellen, ai että. 

---
Dudes! I suppose these pictures tell the tale better than I can, but let's try anyways. On Saturday morning we went to the snowy sandpit yet again, but only Luca got the hang of it - again! So basically it was Luca playing and running and enjoying his life to the fullest whereas Jymy and Tigi followed Sanna like a shadow would. It's because Jymy hates all sorts of clothes THAT much, haha, and Tigi goes where Jymy goes. Rymy did try running up the hill once but after his front leg went inside the suit, he figured it's just not worth the trouble and spent rest of the time sprinting otherwise, playing with toys/Luca and checking out our surroundings. Just before we left, Jymy's senses seemed to wake up and for awhile he clearly searched for something to hunt, the way he often does. Luckily the only thing he could find was a lonely set of rabbit's footprints instead of the real thing because otherwise, we'd been minus three dogs... and hey, btw, I took the pictures with my new phone and I'm hoping you can see the difference in quality!!! I can ♡ Still, let's hope that Sanna remembers to bring her camera the next time they come for a visit, ahem.