cambridge - homma jatkuu!

Soveltuvuuskokeisiin piti viedä itsestään valokuva, taas kerran. Olen aina ollut äärimmäisen huono ottamaan itsestäni kuvia, eikä tämä asia ainakaan vielä ole muuttunut. En kuitenkaan halunnut viedä kokeisiin viime vuoden kuvaa, koska näytän mielestäni niiiiiin erilaiselta ilman etuhiuksia, joten päädyimme tulostamaan valmentajan lähettämän muutoskuvan, josta sitten leikkasin naamakuvan mukaani. Ei se kovin kummoinen kuvana ole, tiedän, mutta mulle se on varsin merkityksellinen. Osittain sen takia, että muutos tosiaan näkyy, mutta enemmän sen takia, että se muutos näkyy mun kasvoillani; mä näytän mielestäni onnellisemmalta kuin yhdessäkään toisessa kuvassa pitkään aikaan. Aidosti onnelliselta ja iloiselta. Mä näen siinä kuvassa itseni, hyvällä tavalla.

Loppuosa, eli tuo yllä oleva, päätyi sitten jääkaapin oveen. Tuo noita-akan sivuprofiili toivonmukaan muistuttelee mua miksei sitä kyseistä ovea kannata jokaisen tylsän hetken tullen avata. Paitsi että, ei se ole tehtäväänsä kovin hyvin täyttänyt tässä muutaman viikon aikana, mutta rehellisyyden nimissä, enpä mä ole itselleni antanut lupaa sitä kauheasti silmäilläkään... laitoin kuvan jo parempaan kohtaan eli niin, ettei sitä voi olla huomaamatta, vaikka kuinka yrittäisi.

TÄNÄÄN oli nimittäin treffit valmentajan ja natsipuntarinsa kanssa; painoa oli tullut edellisestä kerrasta pari kiloa lisää (69,5kg), mikä ei todellakaan yllättänyt - olet mitä syöt ja sitä rataa. Ja kyllä, mä kehtaan ihan julkisesti kertoa painoni, haha.

Sain kuulla jokunen aika sitten yhdeltä immeiseltä, miten hänen tuttavansa on jo pidempään camppaillut, mutta homma ei oikein tunnu edistyvän, ja tää sai mut miettimään asioita. Toki, olen minäkin nyt sen, öö, yli kaksi vuotta yrittänyt viedä tätä projektia eteenpäin, enkä todellakaan aina kauhean onnistuneesti. Silti, mä tiedostan kyllä erittäin vahvasti sen, etten mä voi loppuelämääni syödä Cambridge-tuotteita päivittäin ja samaan aikaan heittää suuhun mitä sattuu. Ei ne tuotteet kompensoi ihan noin pätevästi, eikä niiden kuulukaan. Niiden on tarkoitus auttaa sut alkuun, argh! Siinä en taasen näe mitään väärää, että niiden pariin palaa ajoittain, jos tuntuu siltä, että homma on leviämässä käsiin, mutta mä en henkilökohtaisesti tahdo syödä näitä tuotteita joka päivä monen vuoden ajan. Kuten oon alusta asti sanonut, mä haluan oppia syömään oikein. Mä haluan saavuttaa tavoitteeni tämän vuoden loppuun mennessä - ja kun tavoite on saavutettu, mä lupaan uudistaa vaatekaappini iiiiihan kokonaan! Siinä mulle pieni porkkana.

Omaa valmentajaani taasen voisin kyllä treffailla vaikka elämäni loppuun saakka (vaikka välillä tuntuukin, että enemmän tuo toimii meikäläisen terapeuttina kuin valmentajana, kiitos ja anteeksi). Oon facesta lukenut muiden kokemuksia niin camppaamisesta ylipäätään kuin eri valmentajista, ja pakko on sanoa, että mulla on vissiin tässä suhteessa käynyt aika hyvä tuuri. Oon 100% varma, että tärkeintä on löytää se itselleen sopivin henkilö, jonka kanssa homma toimii ja kemiat kohtaa. Moni on mm. pohtinut kehtaako valmentajaa vaihtaa, enkä mä ymmärrä miksi - miksi ei siis kehtaisi?! Jos homma ei toimi, se ei toimi, ja sä olet kuitenkin maksava asiakas. Ihan surutta olen mielipiteeni ilmaissut ja omaani mainostanut joka kerta, kun on Jyväskylän alueelta valmentajaa kaivattu. Mä en vieläkään täysin ymmärrä miten noi treffit voikin olla niin voimaannuttavia, mutta esimerkiksi tänään kotiin tullessani huomasin, että pakastimessa on jäätelöä. Siirsin sen sivuun hymyillen ja otin sen sijaan päivällisen (kalakeittoa) sulamaan. En tiedä, ehkä meikäläisen tapauksessa painavin stressitekijä on tällä hetkellä yksinäisyys ja noi treffit aina hetkellisesti korjaa asian. Henkka tekee töitä paljon, mm. tänään ja huomenna 12h työmatkoineen ja mun sosiaalinen piirini on jotenkin kutistunut entistä pienemmäksi. Tuntuu, että mä olen koko ajan yksin. Ja kun on koko ajan yksin, ihmisten ilmoille lähteminen muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi, eikä jokaiseen tilaisuuteen enää edes osaa tarttua. Piiri pieni pyörii. Syytön en tosiaan ole - mussa on vähän erakon vikaa, on aina ollut. Oon tosi huono pitämään ihmisiin yhteyttä ja joskus todellakin kaipaan sitä yksinäisyyttä enemmän kuin mitään muuta. Joskus taas en. Huoh.

Täytyy nyt vaan ajatella niin, että hyvä kun mies tekee paljon töitä, ei sitä mun vaatekaappiani muutoin noin vaan uudisteta, haha ;)

Anyway, aloitan tällä kertaa projektin suoraan tasolta 3 ja koska en ollut tähän tyhmänä valmistautunut (jotenkin oletin aloittavani normaaliin tapaan ekalta tasolta ja jääkaapin sisältö on sit just sen mukainen), ajattelin parina päivänä tyhjentää pakastinta...
 

Syön siis tuorepuuroa (melkein menee jäätelöstä, on niin herkkua), kolme pirtelöä, hedelmän ja päivällisen. Yhteensä se tekee 1000 kaloria per päivä. Kyllä, kahvini juon edelleen kotona kevyt maidon kanssa, koska pitäähän sitä jonkin asian suhteen kapinoida, hei niinku. En tiedä saanko ihan blogiin asti aiheesta juttua, mutta nyt meikäläisen sitten pitäisi pohdiskella miten ja mistä tuon päivälliseni jatkossa kokoan - sen kun pitäisi olla noin about 230 kaloria. Ah, sinä oma henkilökohtainen sudenkuoppani...

Pitää varmaan jatkossa aina postailla camppailusta vähintään sunnuntaisin, se auttoi ainakin viimeksi pysymään ruodussa. Yliopistoon pääsyn takia projekti jäi taas pienelle tauolle, mutta ei tätä kokonaan ole tarkoitus unohtaa. I will be back :D

PS. Jos on muuten jotain kysymyksiä, niin kysykää ihmeessä. Tiedänpähän sitten minkälaisia postauksia kaivattaisiin :)

cambridge - vko 12

Cambridge-projektin 12. viikko pyörähti käyntiin 28.3 ja samalla viikolla ilmestyi tosiaan tuo kauan odotettu VAKAVA-matsku, jota meikäläisen on tarkoitus tahkoa läpi lähestulkoon päivittäin pääsykokeisiin asti. Paljon on luonnoksissa postauksia, jotka tahtoisin näpyttää valmiiksi ja julkaista, mutta koska bloggailla voi pääsykokeen jälkeenkin, blogi hiljenee hetkeksi.

Osittain tästä johtuen ja ehkä vähän itseäni testatakseni, päätin pitää myöskin Cambridgesta "luovan tauon" eli tämän postauksen jälkeen en tod näk enää otsikoi julkaisuja viikottain, koska viikot 13, 14 ja 15 jäävät uupumaan välistä --- ellen sitten innostu tiivistämään noiden viikkojen tunnelmia, mikä sekin on mahdollista. Kolmen viikon päästä kohtaan uudestaan natsipuntarin ja sitten nähdään kuin tytön kävi, yaiks!

VIIME SUNNUNTAINA treffattiin valmentajan kanssa ja tuumittiin yhdessä, että kyllä tämä varmasti tässä vaiheessa on minua ajatellen oikea ratkaisu. Eikä tässä missään nimessä ole tarkoitus antaa homman lähteä ihan lapasesta, vaikka toki myönnän, että nämä ekat päivät ovat menneet herkkuja mässyttäen. Silti kuitenkin jo eilen illalla totesin Henkalle, ettei nämä kaloripommit (jäätelö, karkki, suklaa) kyllä millään tavoin tuoneet lisää motivaatiota tai onnellisuutta, lähinnä pahan ja ällöttävän olon sekä morkkiksen, joten josko tästäkin taas otettaisiin opiksi. En yksinkertaisesti koe enää tarvetta palkita itseäni samalla tavalla herkuilla tai mässyruualla, tai vaikka kokisinkin, niin loppupeleissä se hyvä fiilis ei vaan saavuta mua.

Aina välillä on muutenkin iskenyt epätoivo koko projektin suhteen, ne ärsyttävän masentavat ajatukset, että vaikka toki vaaka näyttää vähemmän (yhtenä aamuna aamupaino oli jo 65,8) niin näkyykö tuo muutos muka missään?! Joo, kyllähän mä sen tunnen fyysisesti, mutta nyt ei ole kyse siitä, vaan nimenomaan näkymisestä. Se ei ole tän projektin pääsyy, mutta jumalauta, kyllä pieni turhamaisuus ja pinnallisuus kuuluu meidän kaikkien luontoon ja niin myös minun. Jokainen positiivinen kommentti on saanut leukaa ylemmäksi ja hymyä leveämmäksi.

Senpä takia eilinen oli aika spesiaali; valmentaja ilahdutti mua viestillä, joka hämmensi antaen samalla mulle roppakaupalla lisää motivaatiota olla heittämättä pyyhettä kehään. Tottahan se piti näyttää töissä kaikille kavereille, koska olin jotenkin niin iloinen ja ylpeä, ja mulle se toisten kannustus ja aito ilo mun puolestani merkitsee tosi paljon. Joskus musta tuntuu, että puhun tästä projektista varmaan ihan liikaa töissä (toivottavasti tajuavat sitten sanoa, että nyt Iina-perkele-pää-kiinni, silleen nätisti) - mä en missään nimessä tahdo omilla onnistumisillani masentaa toisia tai kilpailla, vaan lähinnä ajattelen, että jos mä pystyn johonkin, niin kaikki muutkin (halukkaat) pystyvät. Ja mä olen edelleen sitä mieltä, että jokainen saa painaa just niin paljon kuin haluaa, jos on sujut itsensä kanssa. Mä en ole ollut, en aikoihin. Jokainen tavallaan ja niin pois päin. Ja siis joo, tässäpä se viesti sitten oli:

Ei, en ole ekalla kerralla kännissä vaan kaveriporukka yksinkertaisesti nauratti mua, haha. Anyway, ekat kuvat ovat otettu 12.6.14 kun aloitin projektin ekan kerran ja jälkimmäiset 3.4.16 eli viime sunnuntaina, kuvien välissä siis 2 vuotta. Ekassa painoa se 79,6kg (kertonee jotain, että jo tässä vaiheessa olin onnistunut pudottamaan sen 5 kiloa itsenäisesti "lähtöpainosta", painavimmillani kun olin lähemmäs 85kg) ja tokassa 67,2kg. Peilistä sitä omaa sivuprofiilia on hirveän vaikea nähdä tai yrittää edes kuvata, mutta tämä antoi mulle uskoa tulevaan. Eron näkee jo, eikä olla edes tavoitteessa vielä, huhhuh! Olisi ehkä pitänyt laittaa toppi päälle toisellakin kertaa, mutta kappas kun en tullut ajatelleeksi... enkä tajunnut suoristaa paitaanikaan,  möh.

Tosin ensimmäinen ajatus mikä päähän iski kuvan nähdessäni oli: onko mulla ollut ton väriset hiukset, whaaat ja nauratti entistä enemmän kun Sannan eka kommentti kuvan nähdessään oli, että oliko mulla muka tuon väriset hiukset viime kerralla kun nähtiin? Kyllä, kyllä oli! Toki ne on latvoista vähän tummemmat, koska niissä on edelleen väriä, mutta ylhäältä olen jo ihan harmaa, onhan tässä kuitenkin ikääkin melkein 30 wee, kröhöm.

Anyway, nyt takaisin pääsykoematskun pariin, palailen astialle jos ja kun ehrin. Wish me luck, hei niinku!! Ja iskälle järkyttävän suuret synttärionnittelut ♥

cambridge - viikko 11

Viikko 11 alkoi todella surullisissa merkeissä, kun sain kuulla ystäväni miehen äkillisestä poismenosta. Suru toisen puolesta on ollut valtava ja käväissyt mielessä vähän väliä. Samaan aikaan ja varmaan juurikin tästä syystä, on tullut tutkailtua sitä omaa elämää todella paljon, eikä mulla riitä tällä hetkellä sanat kertomaan mitä kaikkea pään sisällä on tän viimisen viikon aikana risteillyt. Tunteet ovat menneet ihan laidasta laitaan, motivaatio samaten. Taidanpa palata astialle viikolla 12 -  tosin VAKAVA-matsku julkaistaan torstaina O_O, joten voi olla, että Cambridge-postaukset jäävät hetkeksi tauolle, mene ja tiedä. Riippuu pitkälti meikäläisen stressikäyristä, kröhöm.

ONE | TWO | THREE

cambridge - vko 10 + punnitus

Outoa. Vielä eilen mulla oli luonnoksissa valmiina melkoisen pitkä postaus tälle päivälle julkaistavaksi, mutta nyt sen valitusvirren julkaiseminen ei enää tunnu ollenkaan tarpeelliselta. Ei auta muu kuin äkkiä naputella uusi O.o

Lyhyesti, viikko 10 ei alkanut kauhean vahvasti; pieniä repsahduksia yksi toisensa perään, heikkoja hetkiä ja tummia ajatuksia. Sen siitä saa, kun laitetaan yhteen suuria haaveita, vielä suurempia pelkoja, hataria tulevaisuuden suunnitelmia, epävarmuutta, pieniä pettymyksiä ja yksi itseluottamuksen puutteesta kärsivä tunnesyöppö. Ja itse asiassa just sen takia mä en halua sitä alkuperäistä tekstiä julkaista - koska mä en jaksa enää olla se epävarma ja negatiivinen tyyppi, joka ahdistuu kaikesta, ja joka ei näe ympärillään mitään hyvää. Silloin kun mä olen pahimmillani, mä vedän ja potkin toisia alas täysin tahtomattani, vähän niinkuin hukkuva pelastajaansa.

Kuten oon sanonut ennenkin, mä tiedän kyllä laihduttamisen ja painonhallinan lähtevän ensisijaisesti sieltä omasta pääkopasta. Tottakai se lähtee sieltä, koska sunhan pitää itse haluta sitä tarpeeksi tehdäksesi asialle jotain. Mut siitä huolimatta musta tuntuu, että oon alkanut vasta nyt parin viikon sisään ymmärtämään, miksen ekalla kerralla päässyt sinne tavoitteeseen asti - tai pystynyt pitämään sitä saavutettua painoa. Se vaatii paljon muutakin kuin pelkän päätöksen, vaikka sekin toki vielä jo pitkälle.

Mun tapauksessa laihduttaminen ei ole pelkästään laihduttamista, se on ihan oikeasti kokonaisvaltainen hyvinvointiprojekti, mun oma projektini, jossa tähdätään pitkässä juoksussa itsensä hyväksymiseen. Sellaiseen sisäiseen mielenrauhaan ja tilaan, missä sä et käy jatkuvasti jotain mielikuvitussotaa niin itsesi kuin koko maailman kanssa - peilistä näkyy joku, joka ei olekaan ihan paska. Se, että mä laihdun ja tulevaisuudessa se, että mä pystyn pitämään sen saavutetun painon, vaatii multa paljon enemmän kuin mitä mä aluksi kuvittelin.

Mun täytyy tunnistaa omat syy-seuraussuhteeni, ja mun täytyy olla antamatta negatiivisuudelle niin paljon valtaa. Sen lisäksi mun täytyy nähdä itsessäni muutakin kuin heikkouksia, ja toisaalta, ne heikkoudetkin pitää jossain määrin antaa anteeksi. Tuntuu, että tässä on muuttumassa koko mun maailmankuvani, elämänkatsomuksesta puhumattakaan.

Mä en edelleenkään voi alleviivata valmentajan roolia tarpeeksi. Mä en ihan oikeasti usko, että olisin minkään muun "dieetin" avulla päässyt tähän asti - yksikään kaupasta ostettu pussiruoka ei olisi kyseenalaistanut mua, ärsyttänyt mua, tsempannut mua, kuunnellut mua, selittänyt asioita tai kertonut mitä teen väärin, tai mitä oikein. Eikä ne piruvie olisi kysyneet mikä ahdistaa...

Keskiviikkona käynnistyi yhteishaku ja kuten arvata saattaa, hakemusta näpytellessä stressikäyrä lähti samantien nousuun... tyypillinen ennakkojännääjämurehtijapelkääjä kun olen. Kaikki skenaariot piti käydä mielessä läpi, edellistä hakukertaa ja haastattelutilannetta myöten. Mitä jos tällä kertaa on ihan törkeän vaikeat artikkelit ja vaikea ryhmätilanne? Mitä jos pääsen, mitä jos en vieläkään!? Tuona samaisena keskiviikkona mä onneksi tajusin, että asialle on heti tehtävä jotain. Joten, kerroin asiasta valmentajalle ja kysyin, josko löytyisi joku täydelinen uhkaus, jonka avulla saisin tilanteen takaisin hallintaan. No, uhkausta ei tällä kertaa tullut, mutta palkinnosta kyllä oli puhe - ja siitä, että miksi se mopo meinaa karata käsistä just nyt?

Se nähtävästi riitti, se että mä kerroin tyyliin yhdessä lauseessa mikä painaa mieltä, sillä repsahdukset loppuivat kuin seinään. Toki sekään ei haitannut, että uhkauksen sijaan sain lupauksen palkinnosta, jos loppuviikosta suoriudun repsahtelematta, haha. En mä siltikään tehnyt sitä sen palkinnon takia, vaan toisen positiivisen tsemppauksen vuoksi. Mä tajusin, etten halunnut tuottaa pettymystä. En valmentajalle, enkä itselleni. Sain palkintoni, kolmena kappaleena... kuvassa näkyy vain kaksi, koska yhden ehdin jo vetää kitusiini :D

Tällä viikolla en ole laskenut kaloreita, mutta rutiini, johon olen tyytyväinen, on sen sijaan muodostunut. Aamupalalla syön joko smoothien, ruisleipää tai vaikkapa yhden näkkileivän puolikkaan Skyrrin kera. Näkkärin siksi, ettei Henkka ollut löytänyt kaupasta vehnäjauhotonta ruisleipää (oli vissiin taas vaihteeksi hyllyt tyhjinä), joten toi sitten mulle sellaista leipää, josta ei vehnäjauhoja ollut löytynyt. Aika ihanasti ajateltu, jos multa kysytään ♥ Olen yrittänyt olla tarkka syömisteni suhteen, olematta kuitenkaan liian tiukka tai armoton. Esim. viikonloppuna Henkka sai päättää ruuan, joten lauantaina teimme täytettyjä pitaleipiä. Toinen vaihtoehto olisi ollut kanaburritot, mutta päädyttiin yhteistuumin niihin pitaleipiin. Sunnuntaina oli vuorossa lämpimät tonnikalawrapit, joista löytyi mm. sipulia, maissi-herne-paprikaa, chilikastiketta ja ripaus juustoraastetta. Vaikka kovasti mieli teki kahta, kuuntelin vatsaani ja söin vain yhden. Tällä viikolla tein myös elämäni ekan kalakeiton ja kesäkurpitsalasagnen, wuhuu \(^_^)/ 

Pelotti toki, että tuo kaikki näkyisi sunnuntaina punnituksessa, mutta lauantaina saavutin jonkinsortin zen-tilan ja tulin siihen tulokseen, ettei sillä vaa'an lukemalla oikeastaan ole tällä kertaa niin suuresti väliä. Kiva, jos näyttää vähemmän kuin viimeksi, mutta se kapine ei osaa ilmaista kiloina sitä työtä, minkä mä olen ihan vaan tällä viikolla tehnyt korvieni välissä. 

Mä osaan halutessani tehdä parempia valintoja, ja tiedän sen. Mua on alkanut kiinnostamaan pakkausten tuoteselostukset ja ravintosisällöt, ja mä alan pikkuhiljaa myös ymmärtämään niitä. Mä tahdon tehdä nykyään enemmän itse, esim. viime viikolla teimme lihapulla, mikä sekin oli mulle eka kerta, ja mä ihan oikeasti nautin siitä! En mä ehkä vieläkään ymmärrä miksi mummi tykkää niin hirveästi ruuanlaitosta, mutten sanoisi vihaavani sitä enää samalla tavoin kuin ennen. Ja hei, mä en enää elä pelkällä ruisleivällä - ja silloinkin kun sitä syön, päällä on mm. tomaattia, salaattia ja kurkkua. Joten tiivistettynä, huonomminkin voisi mennä, eikö?!

Tämän päiväinen miitinki kahdestaan valmentajan kanssa laittoi asiat muutenkin oikeaan perspektiiviin, eikä se vaaka sitäkään osannut ilmaista. Mun on taas helpompi hengittää ja ymmärrän itseäni ihan vähän paremmin, tästä fiiliksestä ja sen kera, on hyvä jatkaa. Ystäväni, tuo ihmeellinen natsipuntari, näytti lopulta -800g eli saldoksi saadaan 9,3 kilon pudotus kymmenessä viikossa. Ottaen huomioon, että olin tänään syönyt jo aamupalan ja lounaan, oon tulokseen oikeastaan todella tyytyväinen. Toiveena on, että ensi kerralla rikotaan kymppi...

cambridge - vko 9 | syömiset

SUNNUNTAINA otin varaslähdön uuteen viikkoon, ainakin noin parempien valintojen osalta. Käytiin heittämässä lenkki koko perheen voimin Leivonmäen kansallispuistossa ja mulle oli varattu evääksi kahvin lisäksi banaani - saatiin toki Rymyn kanssa maistiaiset kanssaeläjän kinkku-cheddar wrapista, myönnän. Kotimatkalla tajuttiin kauppojen menevän kiinni muutaman minuutin sisään, joten päädyttiin sitten syömään ABC:lle, jossa valitsin talon kasvispihvit (lehtikaali-pellavansiemen kasvispihvit cashew-salaatin/kasvisten ja kylmän valkosipulikastikkeen kera). Oli muuten todella hyvä annos ilman mitään turhia perunoita tai pastoja, tykkäsin! Tehtiin luonnollisesti maistiaisvaihtarit, koska oon todennut, että mun kohdalla se on selkeästi toimivin ratkaisu. Toinen saa syödä mitä haluaa, enkä mäkään jää "mistään paitsi", joten win-win. Toinen toimiva juttu on jälkiruoka, joka mun kohdallani tarkoittaa salaattipöydästä otettua vesimelonia. Ruuan jälkeen käytiin vielä kahvilla Henkan porukoilla, eikä tehnyt tiukkaa olla ottamatta keksiä tai pullaa, vaikka tuoksu oli melkoisen herkullinen. Motivaatio, there you are! Loppu hyvin, kaikki hyvin - ainakin toivottavasti.

Teen muuten nykyään kotona pirtelöt aina tuolla tehosekoittimella, koska mä en kauheasti fanita niitä klassisia jauheklönttejä, hyi yöks. Sheikkerit ja minä ei ylipäätään olla koskaan tultu hirveän hyvin toimeen, kröhöm, eikä aina jaksa pelata sauvasekoittimen ja jäisten marjojen kanssa, joten tää on ollut kyllä tosi kätevä vaihtoehto. 

MAANANTAINA hurautin aamupalaksi lusikoitavaan muotoon 70g raejuustoa, 90g puolukoita, puolikkaan banaanin sekä lorauksen maitoa, nams. Nälkä tuli normaalia nopeampaa, mutta tälläpä kertaa jätin kaurahiutaleet kokonaan pois, liekö siinä syy? Lounaaksi kaivoin pakastimesta kasvissosekeittoa, johon päälle heitin lusikallisen fetaa (Arla Apetina, 3%). Välipalana toimi keylimepiepirtelö, kuten myös päivällisenä, jolloin söin lisäksi aamupalalta jääneen banaanin toisen puolikkaan. Iltapalaksi söin kokeilun vuoksi yhden ruisleivän (100% Ruis) peston kanssa, sillä mulla ei ollut hajuakaan mitä pesto on ja tahdoin sitä maistaa (Tein siis viime viikolla salaattia, jossa pestoa oli tarkoitus käyttää, mutta unohdin kiireen keskellä koko hemmetin purkin...). Illan vika pirtelö meni tyrnimarjojen ja clipperin sleep easy -teen kera, kanelia ja kurkumaa unohtamatta. Kyllä, kuten ehkä arvasittekin, yritin suht epätoivoisesti taistella pientä flunssanpoikasta vastaan, muutoin en olekaan pahemmin teetä Cambridgen aikana juonut. Ja hei, töissä en sortunut tuliaisiksi tuotuihin tobleroneihin ja vaaka  palkitsi mut tästä hyvästä näyttämällä iltapainoksi alle 68 kiloa, huh huh. Ihan uusi juttu mulle - en muista milloin viimeksi olisin nähnyt noin alhaisen lukeman, ehkä joskus ylä-asteella, öö? Mä en itse asiassa oikeastaan tiedä missä välissä ne kaikki kilot keräsin, oon jotenkin kuvitellut, että ne ovat olleet mulla aina O.o 

 

TIISTAINA söin aamulla tuttuun tapaan smoothien; 50g maitorahkaa, 50g tyrnimarjoja, 50g mansikoita, 5g kaurahiutaleita ja 20g raejuustoa. Oon tullut siihen tulokseen, että smoothie on vaan mun vatsalleni kaikista parhain vaihtoehto aamutuimaan. Itsehän tykkäisin leivästä, mutta vatsa on toista mieltä. Lounaaksi meni keylimepiepirtelö sekä banaani, töissä välipalaksi pelkkä pirtelö. Päivälliseksi tein lihaisan variaation IDAN mausteisesta kookos-tofukeitosta käyttämällä tofun sijaan kanaa. Keiton kanssa söin taas lusikallisen fetaa, se kun vaan sopii mun mielestä täydellisesti keittoihin, ihan niinkuin raejuustokin. Viimeinen pirtelö sai kaverikseen 100g mustikoita. Ja hei, tunnustan  - töissä söin kaksi geisha-karkkia ihan vaan naistenpäivän kunniaksi, tietenkin.

KESKIVIIKKONA aamupalaksi smoothien muodossa 34g raejuustoa, 30g rasvatonta maitorahkaa, 136g mansikoita ja 6g kaurahiutaleita. Lounaalla oli edellisen päivän keittoa. Välipalaksi söin pirtelön kanssa banaanin, että jaksoin olla lasten kanssa ulkona. Päivälliseksi pirtelö ja pari haarukallista kirjolohikiusausta, hups. Sen jälkeen vedinkin sitten geisha-överit, voi huoh. En tiedä miksi. Ketutti? Iltapalaksi pirtelö kera mustikoiden ja puolukoiden. Ja hei, tunnustettavaa on enemmänkin; söin mä nimittäin vielä yhden Skyrrinkin (crème brulée), kun Henkka toi uutuuden maistettavaksi... olisinhan mä toki voinut fiksuna Henkan purkista maistaa, mutta eipä taas siinä tilanteessa tullut mieleen.

TORSTAINA aamupaino oli 67,7kg :) Aamupalaksi heitin naamariin kiireisesti kaksi ruislepää (100% Ruis), päälle en saanut muuta kuin juustoa ja kalkkunaa, koska muuta ei kaapista löytynyt, höh (puute korjattiin kyllä heti samana iltana). Juustoa otin tosi vähän, joten tässäkin suhteessa huomaan kyllä edistyväni. Lounaaksi pirtelö ja banaani, joka on kaikista kätevin hedelmä töissä syötäväksi, ja välipalaksi tietenkin pirtelö. Päivän tunnustus tuleekin sitten tässä kohdin, vedin nimittäin välipalan ohessa myös kaksi pientä pannarin palaa hillon kera, argh. No, onneksi vain kaksi. Päivälliseksi teimme jauhelihakeittoa ja oli muuten superhyvää! Kyllä saa mummi olla lapsenlapsestaan nyt ylpeä, ei nimittäin käytetty mitään pakasteita. Torstaina palasin vihdoinkin POP pilateksen pariin - ja kyllä muuten huomasi, että on tullut pidettyä taukoa, huhhuh! No, huomenna paluu treeniohjelman pariin. Iltapalaksi pirtelö + 115g vadelmia, ja taas testiin uutuus Skyr (mustikkapiirakka), josta tällä kertaa maistoin vain muutaman lusikallisen.

PERJANTAINA söin aamulla ruisleipää kera juuston, leikkeleen, tomaatin ja kurkun. Lounaaksi tuttuun tapaan pirtelö ja banaani, välipalaksi pelkkä pirtelö. Päivälliseksi edellisen päivän keittoa, oli edelleen herkkua, ai että. Iski joku ihme nälkähimotus seiskan aikaan illalla ja söin sitten raejuustoa, kurkkua ja tomaattia - ja pienen lusikallisen pestoa niiden kanssa, hups? Epäilen, että keho vaan huusi lisää polttoainetta POP pilateksen jälkeen, sekin tuli nääs perjantaina tehtyä. Iltapalaksi pirtelö marjojen kera, tästä ainakin on muodostunut jo tapa :)

LAUANTAINA menetin kontrollin hetkeksi ihan kokonaan ja suuhun meni mitä sattui, mukaan lukien jätskiä, rasiallinen viinirypäleitä jne... Henkan kanssa sovittiin, ettei kotiin enää tuoda mitään herkkuja, vaikka kuinka kiukkuaisin ja uhkailisin. Kehtaan kyllä väittää kyseisen episodin liittyvän tavalla tai toisella meikäläisen kuukautiskiertoon, sen verran herkkänahkainen ja dramaattinen oon pari päivää ollut... Enemmän kuin yleensä, siis. Illalla yritin toistella itselleni takapakkien kuuluvan tähän prosessiin ja että ikinä ei tarvitse odottaa "maanantaita" tai "huomista" palatakseen ruotuun - en siis vetänyt täysiä övereitä, vaan onnistuin ottamaan tilanteen uudestaan haltuun, mistä olen todella iloinen. Valmentaja pyysi viimeksi kirjoittamaan ylös miten perustelen repsahdukset itselleni, mutta mä en kyllä tällä kertaa mitenkään perustellut niitä suuntaan tai toiseen. Ei ollut mitään varsinaista syytä miksi poikkesin suunnitelmasta, mä vaan tein niin.

SUNNUNTAINA aamu käynnistettiin hyppäämällä vaakaan (67,5kg) sekä simppelillä smoothiella, eli 22g maitorahkaa ja yhteensä about 120g puolukkaa ja mustikkaa. Sekaan heitän nykyään aina vähän kaurahiutaleita, niitä en enää edes punnitse joka kerta. Lounaaksi pirtelö muutaman tyrnin kanssa (yritän edelleen taistella jotain flunssaa vastaan), hedelmän unohdin täysin. Välipalana meni pirtelö ja päivälliseksi tehtiin ihan itse lihapullia tomaattikastikkeessa spaghetin (täysjyvä) kanssa, nams! Ohje löytyi sattuman kautta täältä, joskin muokkasimme sitä hieman... Oli muuten elämäni ekat itse tekemäni lihapullat (mistä tulikin mieleeni, että varmaan pakko soittaa lähiaikoina mummille ja kertoa asiasta). Tai no, okei, Henkka ne pyöritteli palloiksi, mutta määää olin sekoittanut taikinan ja määää paistoin pannulla! :D Yleensä en tomaattisista keitoista tai kastikkeista hirveästi välitä, mutta oli kyllä tosi hyvää. Iltapalaksi aion syödä vielä pirtelön marjojen kanssa, tuttu juttu.

cambridge - vko 8 | takapakkiviikon tunnelmat

Mä en oikein tiedä mitä sanoisin, öö. Eilen päättyi VIIKKO KAHDEKSAN, joka nimettäköön virallisesti takapakkiviikoksi. Jostain syystä kadotin hetkellisesti oikean suunnan, mutta onneksi ymmärsin heti, ettei se haittaa - tärkeintä on palata takaisin. Outoa kyllä, motivaatio ei niinkään kadonnut ja suunnitelmakin oli ihan hyvä, toteus vaan kusi täysin. Meni pullaa, ylimmääräistä ruokaa, jätskiäkin kahdesti ja sitä rataa, enkä oikeastaan potenut edes huonoa omaatuntoa. Ehkä mä olin vaan herkkupäivän tarpeessa, en tiedä.

Huomasin viikon aikana jälleen kerran pyöritteleväni mielessäni muutamaa kohtalokasta ajatusta; että ehkä mä olen jo tehnyt tarpeeksi. Ehkä se peilikuva on jo nyt tarpeeksi paljon muuttunut, kyllähän mä itsekin jo huomaan pienen eron --- ja ehkä nyt on hyvä, ehkei se mun itsevarmuuteni ole parista kilosta kiinni.

Mut tietteks mitä? KYLLÄ SE ON. Ei sen takia, että puntarin pitäisi näyttää vähemmän, jotta kelpaisin muille tai jotta voisin rakastaa itseäni, vaan sen takia, että mä en ikinä tule antamaan itselleni anteeksi, jos luovutan taistelematta samassa kohdassa kuin viimeksi pelkän ehkän perusteella. Ei iskäkään antanut periksi, ja sillä oli sentään hemmetisti enemmän pudotettavaa. Mä haluan katsoa sinne peiliin ja tietää ja tuntea, että nyt on hyvä.

Mä en osaa sanoin kuvailla sitä, mutta se tunne, kun valmentaja ojensi takaisin painonseurantakortin ja tajusin, että nyt ollaan taas siinä pisteessä - ja kun sanon samassa, tarkoitan täsmälleen samaa lukemaa. Universumi yrittää kai kertoa mulle jotain? Edellisellä kerralla tämän lukeman kohdalla päätin jostain käsittämättömästä syystä (raha? motivaation katoaminen?) jatkaa matkaa yksin, tai ehkä mä vaan oikeastaan tyydyin siihen tulokseen ja nimenomaan ajattelin että ehkä nyt on hyvä. Ei se ollut, koska mä en saavuttanut sitä alkuperäistä tavoitetta, eli toisaalta jälkikäteen koin epäonnistuneeni.

Pohdin tätä asiaa eilen ääneen kanssaeläjälle ja tulin siihen tulokseen, että ehkä mä viime kerralla koin loppuvaiheessa Cambridgen vievän multa jotain. Lauantaina Henkka toi siivouksen lomassa pizzaa itselleen, mulle salaatin. Mä en tainnut kertaakaan ajatella miten kiva ku toi saa syödä pizzaa ja mä joudun syömään jotain tunkkasta salaattia, toisin kuin viimeksi. Samaisena iltana Henkka soitti baarista kotiin tullessaan, josko toisi (saisiko tuoda?) grilliruokaa kotiin ja kysyi siinä sivussa tahtoisinkin mäkin. No totta helvetissä mä tavallaan tahdoin, mutta hengitin syvään, laskin kolmeen ja sanoin, että saa itselleen tuoda, en järjestä kolmatta maailmansotaa, mutta mä en ota mitään. Maistoin toki yhden haarukallisen kebabia ja riisiä todetakseni, etten edelleenkään pidä siitä. Kehitystä tapahtunut tälläkin rintamalla, siis; mä olen selkeästi kasvamassa ihmisenä, öö O.o

Niin ja hei rehellisyyden nimissä, ei mun tavoite ole enää vain "parin" kilon päässä, sillä mä oon kovasti miettinyt tulevaisuutta ja mitä siltä haluan. Uusi tavoite valittiin eilen ja se on 62kg eli se on se tavoite minkä haluan saavuttaa Cambridgen avulla. Jos paino tippuu tuonkin jälkeen ihan vaan fiksumpia valintoja tekemällä niin hyvä, en pane pahakseni, mutta se ei ole se ensisijainen tavoite. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen on vuorossa kiinteyttäminen - mikä tarkoittaa varmaankin loppupeleissä sitä, että mä joudun vihdoin ja viimein potkimaan itseni ulos omasta tutusta ja turvallisesta comfort zonestani ja lähtemään sinne fucking salille. Mä. En. Kestä.

TÄNÄÄN alkoi viikko 9 ja olo on heti parempi, kyllä se eilinen miitinki ystävän ja valmentajan kanssa nähtävästi teki tehtävänsä. Vähän niinkuin se lauantainen puhdistusminenkin, hmm. Ja niiiiin siis toki sekin auttaa, että ollaan näköjään natsipuntarin kanssa hiljalleen ystävystymässä. Saas nähdä missä fiiliksissä ensi kerralla kohdataan...

cambridge - vko 7 | + mausteinen kookos-tofukeitto

PERJANTAINA en pitänyt minkäänlaista ruokapäiväkirjaa, enkä iltaa kohden pahemmin enää miettinyt mitä suuhuni laitan, mutta yritin toki kuunnella omaa kehoani ja näinpä ähkyltä vältyttiin, jes! Me kolme villeintä juhlistimme tosiaan työkaverin synttäreitä ihan pilkkuun asti ja oli kyllä älyttömän kivaa - ainakin mulla, muista en tiedä, haha. Joskus sitä vaan pitää päästä ulos tuulettumaan ja irrotella urakalla, tietteks?

LAUANTAINA palasin kiltisti heti ruotuun mitä syömisiin ja POP pilatekseen tulee, vaikken ruokapäivistä konkreettisesti pitänytkään tai kaikkia syömisiäni edes punninnut. Yllättävän helposti kävi, eikä pahemmin edes iskenyt mättöhimotus, kuten normaalisti krapulapäivinä. Tosin, oli sen verran kummallinen krapulapäivä muutenkin, että päädyin pistämään meidän keittiön järjestyksen lähestulkoon kokonaan uusiksi, noin niinkus paria kaappia lukuunottamatta. Nyt se on vihdoinkin meidän keittiö, eikä äidin (jonka muutosta on nyt kuitenkin jo aaaaaika pitkä aika, kröhöm). Ehkä suurin muutos itsessäni, minkä painon putoamisen lisäksi olen havainnut, on lisääntynyt energian määrä - mä jaksan nykyään paljon paremmin tehdä asioita, aina ei tarvitse kinuta Henkkaa seuraksi, että saisi jotain aikaan, ja oon muutenkin omasta mielestäni paremmalla tuulella. Ja hei, edittinä lisättäköön; mä todellakin nukun yöt (ellei Rymy syystä tai toisesta herätä)! Niiiiin luksusta.

SUNNUNTAINA punnitsin jo safkanikin, joskin päivällisellä tästä luistin. Jääkaapissa kökötti edelleen pakettia maustamatonta tofua, joten päätettiin Henkan kanssa yhteistuumin tehdä Idan blogista löytyvästä mausteisesta kookos-tofukeitosta oma versiomme, enkä yksinkertaisesti jaksanut alkaa miettimään kyseisen ruuan kalorimääriä. Bataatin sijaan käytimme porkkanaa, kookosöljyn tilalla oliiviöljyä, en ottanut pähkinöitä jne eli omalta osaltani yritin tehdä fiksuja valintoja.

Sunnuntain syömiset näyttivät siis tältä: (1) 102g mansikoita, 114g maitorahkaa, 8g kaurahiutaleita ja 2g pellavansiemeniä (2) 1 pss + puolikas verigreippi (3) 1 pss (4)  mausteista kookos-tofukeittoa (6) 1 pss + 100g puolukoita ja 1 passionhedelmä

MAUSTEINEN KOOKOS-TOFUKEITTO

kannattaa käydä kurkkaamassa Idan blogista löytyvä ohje TÄÄLTÄ

 

Meidän versiomme:

paketti maustamatonta tofua
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
loraus oliiviöljyä
0,5 tl kurkumaa
1 rkl fariinisokeria
1,5 rkl punaista thai currytahnaa
kasvisliemikuutio
7-8 dl vettä
1 tlk kookosmaitoa
200g papuja (pakaste)
160g nuudeleita
rucolaa
tuoretta chiliä
pähkinöitä 

Paloiteltiin tofu, kuoritut porkkanat, sipuli ja hienonnettiin valkosipuli. Inkivääriä raasteeksi. Kattilan pohjalle öljyä, sitten sipulit, inkivääri, porkkanat, kurkuma ja fariinisokeri. Hetken päästä sekaan tofu ja currytahna vähäksi aikaa. Kattilaan vettä ja kasvisliemikuutio, annetaan kiehua muutaman minuutin ajan. Sekaan kookosmaito ja pavut, keitetään about minuutti. Sitten joukkoon nuudelit, lieden sammutus ja annetaan hautua kunnes nuudelit ovat pehmeitä. Tarjolle chilin, rucolan ja pähkinöiden kera.

IDAN OHJE on älyttömän selkeä ja helppo, ja senpä takia jopa MINÄ osasin tämän keiton tehdä (okei, tehtiin suurimmaksi osaksi Henkan kanssa yhdessä, mutta olisin osannut yksinkin), jihuu! Mä tekisin varmaan mieluusti enemmänkin erilaisia ruokia, jos ohjeet eivät olisi aina niin hemmetin monimutkaisia ja vaikeasti luettavia, argh. Lisäksi tää keitto oli vieläpä mun ennakkoluuloistani huolimatta ihan törkeän hyvää ja tykkäsimme siitä molemmat, mikä oli ehkä se yllättävin juttu, huhhuh. Meillä kun ei aina noi makumieltymykset mene yksyhteen kanssaeläjän kanssa. Tästä tuli suosikki kertaheitolla ja helppoutensa takia jää ihan varmasti osaksi meidän arkea. Seuraavaksi olen aikeissa käydä mm. Idan blogia vähän paremmin läpi ja tallentaa blogloviniin kaikki ohjeet, joita meinaan tulevaisuudessa kokeilla.

Tulipa tälleen jälkikäteen mieleen, että meikäläisen bravuuri (ja ehdoton lemppari) eli sitruunainen tyrni-mandariinijuustokakku on myöskin Idalta - minä vain muokkasin tämän juustokakun ohjetta hippasen.

cambridge - vko 7 | vaikeuksien kautta voittoon?

Keskiviikkona oli kahden neitokaisen yhteissynttärit, jotka olin suoraan sanottuna täysin unohtanut, hups?! Tuli luonnollisesti hieman herkuteltua, kun en totaalikieltäytymistä edelleenkään kannata. Karkkia meni ehkä hippasen enemmän kuin olin ajatellut, mutta noin niinkus muutoin aika hillitysti söin, jee! Ehkä mä jotain olen tässä matkan varrella oppinut. Torstaina sorruin sitten sämpylään ja tänään (perjantaina) on tiedossa työkaverin synttärit, joten tällä viikolla en taida hirveästi puntarille hyppiä... Ja ei, en missään nimessä aio pysyä tänään pelkällä vesilinjalla.

Miksi? No. Musta tuntuu, että sanon tämän miten tahansa, niin joku ymmärtää asian väärin, pahoittelen jo etukäteen O.o. Mä en aio olla juomatta, koska mä en ole se tyyppi. Ei sillä, että siinä tyypissä olisi mitään vikaa, jokainen tavallaan, mutta jos mun kokonaisvaltaiseen hyvinvointiprojektiini kuuluu oleellisena osana myös itsensä hyväksyminen, niin mä en näe mitään syytä miksen voisi olla minä ystävieni kesken ja mä nyt vaan olen se tyyppi, joka ei ole tyttöjen illoissa vesilinjalla, ja jolla on yleensä  (ehkä vähän ärsyttävänkin?) hauskaa. Aina mut voi jättää kutsumatta, jos minä en kelpaa sellaisena kuin olen. Että siinäpä se.

Anyway. Tällä viikolla motivaatio on ollut hieman kadoksissa, enkä osaa sanoa miksi. Kaloreiden laskeminen on ollut huolimatonta, mutta jos jotain positiivista, suhteellisen hyvin olen sentään pysynyt suunnitellussa rungossa. Kyllä siitä mulle vielä rutiini saadaan, sanoisin.

Olin eilen jotenkin niin rättipoikkikatki töistä tullessa, että jätin POP pilateksen väliin (vaikka tähän asti olen pyrkinyt pysymään treeniohjelmassa silloinkin, kun ei oikein huvittaisi) ja jälkikäteen kadutti -- kuten aina. Tässä vaiheessa aloin itselleni luontaiseen tapaan miettimään ja murehtimaan etukäteen sekä treenin väliin jättämistä (koska selkeästi just ton yhden kerran takia lihon kymmenen kiloa) että perjantain syömisiä ja juomisia. Ja tietty lauantaikin menee kuitenkin ihan penkin alle ja sit sunnuntai ja ja ja - jaaaa sitten tajusinkin taas sen oman ongelmani, tuo kuuluisia jumiutuminen.

Mä jumiudun edelleen liikaa niihin repsahduksiin, sekä asioihin, joita ei ole vielä edes tapahtunut! Jep, se valoisampi minä tuntuu välillä katoavan sinne negatiivisen pirttihirmun alle, enkä aina itsekään huomaa näin tapahtuvan. Nyt onneksi huomasin, ja stoppasin heti. Sen, että olen antanut itselleni luvan höllätä perjantaina toisen synttäreiden kunniaksi, ei todellakaan tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö lauantaina voisi palata ruotuun. Tai sunnuntaina. Eiköhän tällä hetkellä ole tärkeintä, ettei luovuta heti ekassa mutkassa, sillä progress is progress no matter how small.

kuvia sekä motivaatiota metsästetty täältä

cambridge - viikko 7 | taso 3

No niin, nyt sitä sitten ollaan TASOLLA 3. Kiinnittäessäni kaapin oveen uutta ateriointirunkoa, tajusin tehneeni edellisellä kerralla ihan samalla tavalla... Kylläpähän meikäläisen Camppaus sittenkin viimeksi kosahti kolmosella, ei kakkosella. Ja tietteks, mä tavallaan tiedän jo, missä mentiin vikaan. Mä lopetin Cambridge-aterioiden syömisen liian aikaisin lähinnä kustannusyistä, mutta luulen, että olisin saanut pidettyä jo saavutetun painon ilman yhtä pientä suurta ongelmaa (motivaation totaalisen katoamisen lisäksi).

Kaloreiden laskeminen, mikä siinä onkin niin pirun hankalaa?!

Se on just se asia, mikä on alusta asti tuottanut mulle hirveitä päänsärkyjä ja jomotuksia. Ei sen takia, etten jaksaisi, vaan sen takia etten ihan oikeasti osaaa - turhaudun todella nopeasti ja tällöin usein heitän hanskat tiskiin. FatSecret ja uusi toimiva puhelimeni ovat niiiiiin pelastaneet mut tässä suhteessa, toi kännykän sovellus on aivan huippu! Nyt ainoa asia mikä oikeasti askarruttaa enemmän, on tuo päivällisen kalorimäärä. Se on mun mielestä tosi vaikea hahmottaa, kun ruokaan laitetaan jos jonkinlaista tahnaa, töhnää ja maustetta. Joku varmaankin miettii miksen sitten vain välttele niitä, mutta mä en tahdo. Mä tahdon opetella syömään oikein, eikä siihen kuulu kaiken välttely - vaan se kohtuus, goddammit!

Oon tunnetusti joissain asioissa vähän liian perfektionisti, eli jos homma ei toimi, jätän sen kiukkuisena kokonaan sikseen.  Tällä kierroksella päätin, etten antaisi asian vaivata liikaa. So what jos välillä tulee virheitä kaloreiden laskennassa? Juuri edellisessä Cambridge-postauksessa kerroin, miten mun asenne on matkan varrella hieman muuttunut. Enää ei kyse ole pelkästään painosta, vaan siitä kokonaisvaltaisesta elämäntaparempasta, eikä mun mielestä muutamat ylimmääräiset kalorit horjuta hommaa liikaa, ainakaan jos ne tulevat ihan normaalista (ja periaatteessa terveellisestä) kotiruuasta.

Kaloreiden laskeminen ei kuitenkaan ole se mun ainoa heikko kohtani, samaan listaan mahtuu myös aterioiden rytmittäminen ja annoskoot, voi huoh. Siksipä aion nyt panostaa siihen ihan kunnolla; muokkasin valmentajan antamaa runkoa hitusen ja lopputulos näyttää tällä erää tältä:

(1) klo 08-09: kaurapuuro, ruisleipää rehujen kera tai smoothie | (2) klo 11-12: keylimepiepirtelö + hedelmä* | (3) klo 14-15: keylimepiepirtelö | (4) klo 16-18: päivällinen* | (5) klo 19-20: keylimepiepirtelö (½) + marjoja* | (6) klo 21-22: keylimepiepirtelö (½) + marjoja*

*yhdistettävissä tai siirrettävissä päivän mukaan *jompikumpi riippuen työvuorosta

Esimerkiksi MAANANTAINA kävi niin, että Henkan oli tarkoitus loihtia ruoka kello neljään mennessä, mutta koska kalan pitikin antaa marinoitua (kaksi tuntia, mitä ei tosiaan oltu huomattu alkuperäistä ohjetta lukiessamme), söinkin kotona puolikkaan pirtelön marjojen kera ja 17.30 sitten lohta, riisiä ja kasviksia. Tämän aterian kalorimäärästä en ollut täysin varma (punnitsin kyllä kaiken, mitä lautaselleni päätyi), mutta kompensoin sitten ottamalla varmuuden vuoksi vähän normaalia pienemmän lautasen käyttöön. Kala oli ihan törkeän herkullista, ja vaikka kuinka olisin tahtonut lisää, pitäydyin päätöksessäni olla lipsumatta.  Tänään, eli tiistaina, söin samaa ruokaa.

Jatkossa on ehdottomasti muistettava tietynlainen joustavuus. Esim, jos heitän aamulla marjoja puuron tai smoothien sekaan, illalla niitä voisi ottaa vähemmän. Jos aamusmoothiessa on hedelmää enemmänkin, täytyy kompensoida lounaalla jne. Tämän koin viimeksi todella hankalaksi, mutta eiköhän tuo FatSecret auta tässäkin asiassa, kun sinne saa kätevästi jo etukäteen kirjattua ylös mitä on milloinkin tarkoitus syödä - eli voin rauhassa jo edellisenä iltana suunnitella seuraavan päivän syömiset, kuten teinkin heti maanantaina. Korjailen sitten tarpeen vaatiessa sovellukseen jälkikäteen ne oikeat summat ja ruoka-aineet.

Itselleni äärimmäisen oleellinen tavoite on myös iltapalan "yhdistäminen" ja asteittainen aikaistaminen, mutta ajattelin nyt alkuun kokeilla miltä elämä maistuu yllä olevan rytmityksen kera. Olen ainakin viikon verran nukkunut yöt suhteellisen hyvin, joten yösyömisten poisjääminen on sekin jo suuri henkilökohtainen voitto ja varmasti askel oikeaan suuntaan.

Ja sitä paitsi, jos paino ei laske (vielä ainakin se 5 kiloa olisi tarkoitus rutistaa pois), niin sitten tehdään yhdessä valmentajan kanssa joku taianomainen korjausliike. Aamupaino oli ainakin tänään 68,1kg... jännä nähdä mitä mieltä puntari on huomenna - tai ylihuomenna. Niin tai näin, kyllä tää tästä!

cambridge - vko 6 | la-su + punnitus

LAUANTAI

VAPAAPÄIVÄ: (1) ½ pss + 100g mansikoita (2) ½ pss + porkkana (3) broileria ns lämpimällä vihannespedillä + raejuustoa (4) 1 pss + 100g mustikoita ja 50g puolukoita (5) viimeinen pirtelö klo 22.00

Torstaista asti mua on vaivannut pieni himotus. Siis tietteks sen tunteen, kun viikko on mennyt aikaisempiin verrattuna tosi hyvin mitä syömisiin tulee, repsahdukset ovat olleet ihan minimaalisia ja muutenkin on vaan entistä parempi fiilis koko touhun (ja itsensä) suhteen --- ja automaattisesti sitä tahtoisi palkita itsensä jollain hyvällä? Puhuttiin töissä asiasta Angen kanssa, siitä miten tässä nimenomaan on se ongelman juuri. Ennen on aina löytynyt joku syy syödä ja/tai herkutella. NO MORE. Joten, sanoin itselleni EI, enkä lähtenyt edes kauppaan mukaan tästä syystä. Jatkossa tahtoisin rajoittaa herkkupäivät yhteen, samoin ne "herkkuruuat" voisivat olla esim. sunnuntain juttu. Uskon, että meillä kanssaeläjän kanssa homma pysyisi tällä tavoin tasapainossa, koska kumpikaan meistä ei edelleenkään tahdo lähteä totaalikieltäytymään mistään. Ruuan kanssa oon yrittänyt olla tarkkana, mut välttänyt liiallista nipottamista - ihan oman mielenterveyteni ja jaksamiseni takia. Ylipäätään mitä mun syömisiäni katsoo, niin mun mielestä tässäkin asiassa on kyllä edistytty!?

Kaiken huipuksi Henkka hankki itselleen tuuraajan hetkeksi ja vei ystävänsä kanssa koira(t) riehumaan, joten mä sain rauhassa tehdä kolme POP pilates treeniä (Total Body Pilates Workout with Ana Caban & Blogilates, Fat Burning Cardio Warmup | POP Cardio & POP Pilates: Beginner Inner Thighs | Invade London) ilman häiriöitä ja mä olen tästä erityisen kiitollinen ^^; Oon muuten todennut, etten yhtään fanita noita cardio-juttuja - ne on just niitä, joiden liikkeitä en. vaan. hahmota. Aion kyllä jatkossakin niitä kokeilla, mut jos tuntuu siltä, ettei ei yhtään nappaa, niin korvaan sitten vaan sen treenin jollain muulla videolla (ihan tarpeeks cardiolta noi muutkin videot vielä tuntuu, kun kunto on mitä on, hahah) :) Nyt kun oon tavallaan vihdoinkin löytänyt sen tietynlaisen liikkumisen ilon, niin en todellakaan tahdo sitä heti kadottaa tekemällä jotain, mistä en yhtään nauti.

SUNNUNTAI

VAPAAPÄIVÄ: (1) ½ pss (2) ½ pss (3) broileria ns lämpimällä vihannespedillä, raejuustoa + porkkanaraastetta  (4) ½ pss + 120g puolukoita (5) ½ pss + 68g tyrnimarjoja (6) viimeinen pirtelö klo 22.00

POP pilates treeninä tänään POP Pilates for Beginners - Total Body Workout, mikä onkin ollut tähän astisista se mun suosikkini (tein siitä osan itse asiassa eilenkin) ja Beginners Abs & Butt Workout. Jälkimmäisessä meinasi mun vatsalihakset kuolla, voin kertoa! Ehkä se välipäivä voisi sittenkin huomenna tehdä poikaa, alunperin kun suunnittelin sitä vasta tiistaille. Toi tyrnikeylimepiepirtelö oli muuten ihan uusi kokeilu, ja tykkäsin siitäkin! En tiedä olisinko päässyt näin pitkälle ilman tota keylimepietä, suoraan sanottuna O.o

Sunnuntaina oli taas se hirween kamawan pewottawa punnitus, mutta ihme kyllä, natsipuntari kohteli mua tälläkin erää suht lempeästi, huhhuh. Kahdessa viikossa on pudonnut painoa about -2,4kg eli päästiin jo 70:n alle, mikä olikin se mun tämän päivän tavoite, jes! Kieltämättä meinaa pikkasen ottaa pattiin, ettei niitä kiloja lähde aina kerralla se 3 tai enemmän (pysyisi motivaatiokin hippasen helpommin korkealla), mutta oon nyt realistina yrittänyt takoa päähäni faktoja - tässä on kuitenkin edelleen kyse elämäntaparempasta ja siinä suhteessa se puntarin lukema on toisarvoinen. Mä koen oppineeni tällä kertaa enemmän - sisäistäneeni asioita jotenkin paremmin; edellisellä Cambridge-kerralla taisin antaa puntarille liikaa valtaa ja kunniaa. Mitä tähän prosessiin tulee, asenteella todellakin on väliä.

Ja sitä paitsi, Elastista lainatakseni, jos tää ois helppoo niin kaikki tekis niin... sen kun vaan aina muistaisi! Tämän hetkiseen tavoitteeseen on kuitenkin enää 5 kiloa, joten kyllä mä aika ylpeä itsestäni saan jo olla. Oli myöskin yllättävän kiva kuulla Angen suusta, että sen mun edistymisen näkee, koska itsehän sitä on tosi vaikea havaita, vaikka kuinka yrität sinne peiliin tuijotella. Se oikeastaan toimi aikamoisena palkkiona, eikä mua himota mikään herkkukaan enää - toi riitti eli thanks, dude ♥ 

PS. Siirryn maanantaina tasolle 3, joten siitäpä sitten juttua ensi viikolla. Jänskättää jo iiiiihan kamalasti!

cambridge - vko 6 | ke-pe

Hola! Nyt viimeistään on päivänselvää, että blogi on saanut Cambridgen myötä ihan uuden suunnan, ainakin hetkeksi. Ei tää aiheesta jauhaminen ikuista ole, mutta elämäntaparemontti sen sijaan on - tai siihen tässä ainakin pyritään. Päivitin sen takia tunnisteitani eli ensisijaisesti Camppailuun liittyvät postaukset löytyvät nykyään ainoastaan tuon oman avainsanansa alta. Täten skippaat ne helposti tsekkaamalla uusimmat postaukset aina airwaves -tunnisteen kautta. Niin ja hei, bloglovinissa tuo ns. valikoiva lukeminen onnistuu myös tosi näppärästi!

KESKIVIIKKO

 
KOTONA: (1) 1 pss + 100g mansikoita (2) kasvissosekeittoa + raejuustoa
TÖISSÄ: (3) 1 pss (4) vähän porkkanaa ja kukkakaalia
KOTONA: viimeinen pirtelö klo 22.30 + 100g mustikkaa ja 45g vadelmaa

Keskiviikko ei meinannut toimia, ei sitten millään. En edes jaksa selittää koko tarinaa, mutta lyhyesti; itsestäni riippumattomista syistä, homma ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut. Lenkki jäi suunniteltua lyhyemmäksi, aterioiden sopiva rytmittäminen oli työn ja tuskan takana, kasviksia söin liikaa, proteiinia liian vähän, ja mikä ärsyttävintä POP pilates jäi pakon sanelemana pelkäksi haaveeksi, huoh. Okei, no ei pakon, mutta halusin istua sen 20 minuuttia ja juoda kahvin, ihan vaan hetken olla ja hengittää. Yritin harmaasta fiiliksestä huolimatta pysyä positiivisena ja keskittyä olennaiseen, eli tekemään parempia valintoja - otin tosiaan töihin mukaan kukkakaalia ja porkkanaa, vaikka päivän kasvismäärä olikin jo periaatteessa syöty, mutta näin säästyin repsahduksilta, joten koin sen olevan ihan fiksu valinta kiireisenä päivänä. Olin alunperin ajatellut juovani viimeisen pirtelön töissä, mutta tahdoin rauhallisen hetken (yksin, kotona) ennen nukkumaanmenoa, ja niinpä herkuttelin mustikkavadelmakeylimepiepirtelöllä.
 

TORSTAI

KOTONA: (1) 1 pss + 100g mansikoita, 50g puolukoita, 46g mustikoita ja 80g raejuustoa (2) kasvissosekeittoa + raejuustoa
TÖISSÄ: (3) 1 paprika ja vähän porkkanaraastetta (4) 1 pss
KOTONA: viimeinen pirtelö klo 22.45

Miten noi oikeasti herkulliset pirtelösmoothiesoseet voi oikeasti olla noin ällöttävän näkösiä, haha!? No joka tapauksessa, hyvää oli. En tahtoisi jatkuvasti valittaa ja nalkuttaa, mutta... tänään taas huokaisin syvään ja yritin löytää sen sisäisen zen-tilani. Joskus mua nimittäin hippasen kiristää, kun kotiin ilmestyy mystisesti ruokatarvikkeita, joita itse en ole laittanut kauppalistaan, ja joita kaupasta tuojakaan ei sitten syystä tai toisesta tarvitse/käytä - vaikkapa sen takia, ettei ole muutamaan päivään edes kotona, joka on kyllä ollut tiedossa kaupassa käydessä. Kuten oon sanonut, mua ahdistaa heittää varsinkin koskemattomia safkoja biojätteisiin ja senpä takia torstaina töihin lähti evääksi yksi kaappiin ilmestyneistä paprikoista. Jotenkin mulla oli nimittin sellainen fiilis, että jos mä en sitä/niitä syö, niin ne joku päivä kävelevät mua vastaan, huoh. Tämän takia mun mielestä olisi ihan oleellista kauppalistaa tehdessä oikeasti miettiä, et milloin aikoo syödä mitäkin ja näin tavarat ostettaisiin tarpeen mukaan. Joskus vähemmän on enemmän, kröhöm, eli kaikkea ei varmaan tarvitsisi aina ottaa "varuilta" kahta tai kolmea yhden sijaan. Tämä on ollut yksi meidän ongelmista alusta lähtien, otetaan aina vähän enemmän varmuuden vuoksi, ja siihen ollaankin yhdessä yritetty nyt tehdä muutosta. Ja vielä kun jokainen parhaansa mukaan yrittäisi sitten myös pysyä siinä suunnitelmassa, voisi säästyä muutama eurokin jopa! Noooo, siinä meille viikonlopuksi small-talk aihe kertaukseen :D 

PERJANTAI

KOTONA: (1) 1 pss (2) 120g mansikoita (3) kasvissosekeittoa ja raejuustoa
TÖISSÄ: ---
KOTONA: (4) 1 pss + 70g puolukoita (5) viimeinen pirtelö klo 22.00

Mulla piti olla iltavuoro, mutta ei sitten ollutkaan, joten päivän suunnitelmat menivät taas uusiksi - töissä pyörähdin jopa kolmen tunnin verran, haha. Onneksi se kasvissosekeitto oli valmiina jääkaapissa, ihan pelastus, sillä töihin meninkin sitten justiinsa sen kolme tuntia ajateltua aikaisemmin. Tässä taas yksi syy miksi tykkäisin aina tehdä ruokaa muutamalle päivälle ja vähän vielä pakastimeenkin, varmuuden vuoksi. Toi keylimepiepirtelö on varmaan muuten yksi syy, miksi tällä kertaa on Camppailu sujunut paremmin - en ole kyllästynyt eikä mun vatsa reagoi siihen (vieläkään?) ollenkaan, vaikka nyt jo viikkotolkulla sitä juonut. Toisin alkoi nääs olemaan suklaaminttupirtelön laita - keylimepie on lisäksi tosi kätsy siinäkin suhteessa, että se sopii mun mielestä ihan kaikkien marjojen kanssa paljon paremmin kuin esim vanilja, mikä oli mulle aika järkytys. Mä oikeastaan odotan innolla tasoa 3 - mua on alkanut himottaa ajatus erilaisista smoothieista ♥.♥

cambridge - vko 6 | ma-ti

Viime viikonloppu meni syömisten osalta vähän miten sattui, mutta maanantaina siirryin silti valmentajan ohjeesta "virallisesti" tasolle 2. Toisaalta tympi hieman noi viikonlopun ylimmääräiset syömiset; olisi ollut kiva aloittaa seuraava taso ns. puhtaalta pöydältä, mutta minkäs teet? Oma vika! Ylilyönneiltä onneksi säästyttiin ja muutenkin yritin käyttää aivojani, joten pisteet kotiin siitä.

Tiedän kokemuksesta tämän olevan se taso, jossa homma kusee, jos sille mahdollisuuden suon - tällä kertaa en niin ajatellut tehdä. Tästä syystä mua alkuunsa vähän hirvitti ajatus siirtymisestä kakkoselle, mutta jossain vaiheessa homma kääntyi ympäri, ja aloin jopa odottaa sitä. Marjoja, lihoja, kananmunaa, fetaa, enemmän valinnanvaraa, mmmmmmmm. Toki vähän pelottaa (vaikka loogisesti ajateltuna tiedän kyllä paremmin), et mitä jos se paino nyt sit jämähtää uuden tason myötä kuitenkin ja juuri saavutettu motivaatio katoaa sen takia?! No, jos niin käy, täytyy sukeltaa pinterestin ihmeellisen maailmaan ja tuijottaa hetki intensiivisesti Motivation (do it for you) & -kansiotani.

On muuten ollut jännä huomata tässä parin päivän aikana, miten se ruokien kalorien miettiminen, aterioiden kasaaminen ja asioiden eteenpäin miettiminen onkin oikeastaan ollut yllättävän hauskaa puuhaa. Tai ei, oikeastaan enemmänkin haastavaa, mutta just sen takia jotenkin tervetullutta? En osaa edes selittää. Joka tapauksessa aika samalta tuntui viimeksi, kun hain yliopistoon ja aloin tahkomaan läpi pääsykoemateriaalia - itsensä haastaminen tuntui äkkiä jotenkin todella hyvältä, ihan niin kuin pää ja keho olisivat molemmat heränneet jostain helvetin pitkästä, vuosia kestäneestä koomasta. Ekalla Cambridge-kerralla, musta ei TODELLAKAAN tuntunut tältä. Kai mä jossain vaiheessa löysin itsestäni extrasetin voimavaroja, mene ja tiedä?

Mun ei ollut varsinaisesti enää tarkoitus pitää ruokapäiväkirjaa, ei ainakaan samalla tavoin päivittäin kuin viime viikolla, mutta muutin sitten mieleni (koska nainen, haha)... En tosin aio kirjata ylös jokaista grammaa tai kellonaikaa, enkä stressaa jos joskus unohtuu, mutta noin niinkus suuntaa antavasti ajattelin listailla päivän syömiset - pysyn itsekin paremmin kärryillä tällä tavoin. Jostain syystä päiväkirjan pitäminen auttaa mua jäsentämään tulevaa päivää, helpottaa suunnittelua (kirjaan aina tänne luonnoksiin ylös alustavan suunnitelman, jonka sitten korjaan todellisuutta vastaavaksi) ja jälkikäteen pystyn paremmin analysoimaan valintojani.

MAANANTAI

KOTONA: (1) ½ pss (2) ½ pss sekä n. 125g marjoja (marjatuomipihlajoita + mustikoita) 
(3) herkkusienimunakas (2 munaa + n. 100g herkkusientä), 1 tomaatti + kahvia

TÖISSÄ: (4) 200g porkkanaa ja kukkakaalia (5) 1 pss

KOTONA: klo 22.30 viimeinen pirtelö

Nukuin aamulla liian pitkään, argh! Jostain syystä olen herännyt tosi useasti neljän aikaan yöllä, valvon tunnin tai kaksi ennen kuin nukahdan uudestaan, ja tämän jälkeen herääminen onkin sitten tuskaa. Toki voisin aina nousta ylös ja mennä illalla aikaisin nukkumaan - voisin, ellen pääsisi vasta kympin jälkeen töistä, joten mieluummin nukun aamulla, että jaksan sitten illalla touhuta iltalapsen kanssa jotain kivaa. Kävin koiran kanssa lenkillä, söin kakkosaterian ja tein pari ekaa POP pilates -treeniä uudestaan, ihan vain koska halusin. Ekalla kerralla keskityn aina liikaa itse videoon ja liikkeiden ihmettelyyn ja opetteluun, mutta tokalla kerralla homma sujuu jo huomattavasti paremmin. Yhden pienenpienen sämpylän verran repsahdin maanantaina, mut ottaen huomioon mikä kasa herkkuja mua odotti töissä, olisin kyllä voinut repsahtaa pahemminkin...

Siiiis tuleeks teillekin tän kuvan perusteella sellainen fiilis et työkaverit yrittävät ihan selkeästi sabotoida tätä mun ja Angen projektia? Toinen mahdollisuus on tietenkin se, että nuo mokomat vaan tahtovat hyvää hyvyyttään vahvistaa meidän tahdonvoimaa, itsekurista puhumattakaan, haha :D No, niin tai näin, hei kiitti, toverit! Kieltämättä aika voittaja-olo, koska NOILLE mä toden totta käänsin maanantaina selkäni. WOHOO!! (^_^) No okei, kekseistä en tykkää, mutta siis mmmm, suklaata....

TIISTAI

KOTONA: (1)  1 pss + 100g mansikoita  (2) paistettuja herkkusieniä* chilimausteella (sekaan heitin yhden kananmunan ja about 50g sipulia), höyrytettyjä kasviksia + jälkkärinä kahvia
TÖISSÄ: (3) ½ pss, 100 g mustikoita (4) ½ pss, vähän porkkanaa ja kukkakaalia
KOTONA: klo 22.30 viimeinen pirtelö

*ilman öljyä, koska mä en yleensäkään käytä sitä paistaessani, ellei ihan pakko ole. Tämä siksi, että vatsani reagoi tosi vahvasti, jos on yhtään liikaa rasvaa, mutta myös siksi, etten hirveästi pidä esim. rypsiöljyn/oliiviöljyn tuomasta mausta

Mulla ja Henkalla on suht erilaiset tyylit tehdä ruokaa ja tykätään muutenkin selkeästi eri tyyppisistä ruuista. Aina välillä se on aiheuttanut kotona kinaa, mutta ei nyt, kun ollaan Cambridgen takia sujuvasti tehty itse omat safkamme. Okei, nyt huijasin - on Henkka välillä tehnyt mulle ruuan valmiiksi samaan aikaan omansa kanssa, jos vaikka olen ollut töissä, ja sama tietty toisinpäin ♥ On se kieltämättä helpottanut elämää, kun ei tarvitse jatkuvasti keskustella (syödäänkö lihaa vai kanaa, laitetaanko mausteita vai ei, wokkia vai höyrytettyjä kasviksia jne), mutten kuitenkaan tahtoisi meidän tulevaisuudessa aina syövän eri ruokia... Jatkossa voitaisiin yrittää tehdä vähintään viikonloppuisin yhdessä ruokaa ja arkena molemmat voisivat sitten taas jatkaa "omilla linjoillaan" - ainakin niinä päivinä, kun yhteistä säveltä ei vaan löydy. Miltäs kuulostaa?! :)