lauantai 15. heinäkuuta 2017

home sweet home - again

No hei mutta! Tajusin just, että vaikka meiän kämppä on kyllä vilahdellut kuvissa, taisin silloin muuton jälkeen kokonaan unohtaa esitellä kodin lopullisen lookin, hups. Mullahan siis oli vakaa aikomus postata muutamat kuvat esittelykelpoisesta kämpästä, mutta toisin kuitenkin kävi. Tästä voidaan ehkä päätellä se, ettei meiän kämppä oikein ikinä päässyt siihen pisteeseen, että olisin kokenut sen olevan esittelykelpoinen. En tiedä onko se vieläkään, mut minkäs teet. Yritäpä itse muuttaa yli 100:n neliön kämpästä 58:n neliön kämppään, NOT THE EASIEST THING TO DO. Makkarista huomaa ettei kaikille tavaroille ole vieläkään löytynyt paikkaa, mut ehkäpä pienellä konmarituksella sekin ongelma ratkaistaan (better late than never?). Ajattelin kuitenkin jättää kyseisen projektin elokuulle, kun Henkalla on kerrankin muutama viikko putkeen lomaa, joten voidaan sitten yhdessä käydä vähän tiettyjä tavaroita läpi. Anyways, tässäpä se ois, meidän kämppä - tai ainakin keittiö ja olohuone sekä mun oma naisnurkka....... miesnurkan sijaitsee makkarissa, joten esittelen sen sitten toisella erää :D



torstai 29. kesäkuuta 2017

w/ iina (and rymy)


Hellou -- ja tervetuloa uudelleen nimetyn blogin pariin! Airwaves|Whiptailed muuntautui suhteellisen pitkän mietinnän jälkeen simppelisti muotoon With Iina (& Rymy). Rehellisesti sanottuna oon taistellut tän asian kanssa siitä päivästä lähtien, kun yhdistin Rympän blogin omaani. Koska tein päätöksen yhdistämisestä aika extempore, en ollut ehtinyt miettimään uuden blogin nimeä juuri ollenkaan. Joku asteen verran fiksumpi ja reilusti kärsivällisempi, olisi ehkä ajatellut asiaa ensin, mutta mä en halunnut odottaa blogin avaamista siihen asti kunnes The One lävähtäisi naaman eteen. No, en mä tiedä tuleeko tämäkään olemaan blogin lopullinen nimi (käyn tuulella, kyllähän te jo sen olette älykkäinä tyyppeinä huomanneet), mutta mun oli oikeasti pakko tehdä asialle väliaikaisesti jotain. Alkoi ärsyttämään niin maan hemmetisti. Todennäköisesti tulen muokkailemaan blogin ulkoasua pikkuhiljaa joutessani... taas vaihteeksi, haha.

Eipä tuo muutos mihinkään oleelliseen asiaan tule vaikuttamaan, blogin sisältö pysyy aivan samanlaisena sekametelisoppana kuin tähänkin asti... että sori vaan :D Mä en edelleenkään yritä tunkea blogiani mihinkään tiettyyn kategoriaan, koska se ei vaan oo mun juttu. Ei musta ole lifestyle -bloggariksi, tai miksikään muuksikaan tietyntyyppiseksi bloggaajaksi. Vaikka on mulla toisaalta kieltämättä ikävä the dog and the hedgehog -aikoja; kirjoittaminen oli jollain tapaa miljoonasti helpompaa, kun blogin aihealue oli niin rajattu eikä mun tarvinnut miettiä, että mitähän mahdolliset lukijat mahtavat olla tästä ja tuosta postauksesta mieltä. En mä kyllä varsinaisesti vieläkään tuosta asiasta huolta kanna, onneksi. Ehkä suorituspaineet iskisi, jos mulla olisi lukijoita useampi, mutta oon rehellisesti sanottuna ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen... en mä tätä kuitenkaan työkseni tee  tai edes halua tehdä, vaan ihan omaksi ilokseni :) Tää blogi on alusta asti toiminut jonkinsortin kurkistusreikänä meikäläisen arkeen ja sen arjen ajankohtaisimpiin juttuihin riippumatta siitä, onko mulla lukijoita 1 vai enemmän - tää, kuten mun aikaisemmatkin blogini, ovat alusta asti toimineet ikään kuin muistojen kirjana ja senpä takia ne tuottavat eniten iloa juurikin mulle itselleni. Toki jos ne ilahduttavat välillä muitakin meikäläisen lisäksi, niin hei jes, mahtavaa.

Viime vuonna arkeni ajankohtaisin juttu oli ehdottomasti Cambridge, jonka asioista osaan (ainakin teoriassa) tehdä hieman parempia valintoja ja vaikka painonhallinta (tai sen puute, voi huoh) tulee aina tavalla tai toisella olemaan oleellinen osa arkeani, en kyseistä aiheesta ole vähän aikaan mitään postaillut. Yliopisto vei jotenkin salakavalasti mennessään, eh. Sitä en tiedä, palaanko jossain vaiheessa takaisin valmentajan hellään huomaan, mutta ilmoittelen kyllä, jos niin käy. Tällä hetkellä sydäntä lähellä on bujoilu ja se tietenkin näkyy myös blogissa ja youtubessa niin kauan kuin innostusta riittää.  Hieman säälittää se, ettei tuo koiramaailma ole mulle enää niin uusi ja ihmeellinen, että siitä tulisi kirjoitettua yhtä ahkerasti kuin ennen. Rymyä koskevat postaukset (ne löytyvät muuten jatkossakin WHIPTAILED -tunnisteen alta) ovat jäänet selkeästi vähemmälle, koska meidän yhteinen arki on nykyään niin tylsän tasapaksua, ettei siitä oikein keksi mitään sen ihmeellisempää sanottavaa. Toisin sanoen, mä en yhtään tiedä mistä innostun postailemaan seuraavaksi, mutta aina saa huikata, jos joku tietty aihe kiinnostaisi. Eipä mulla muuta!

torstai 8. kesäkuuta 2017

maaliskuun maukkaimmat

Helmikuun tavoin maaliskuukin on nähtävästi alkanut tenttikirjallisuuden parissa, yay. Mitä tentteihin tulee, yliopisto ei oo vastannut mun odotuksiani niinkus yhtään. Siis ensinnäkin tämä kyseinen tentti oli neljän hengen ryhmätentti ja tossa viime viikolla mulla oli erityispedagogiikan paritentti. Oon tän ekan vuoden aikana tehnyt tasan kaksi tenttiä yksin, joista ainoastaan toinen oli sellainen pidempi yleinen tentti ja toinen parin tunnin rutistus, jonka feilasin jännityksestä johtuen ihan täysin. Mut ei se mitään, live and learn! Oppimistehtäviä ja ryhmätöitä onkin sitten saanut tehdä enemmän kuin tarpeeksi...

Maaliskuussa törmäsin Viiman emännän luona aivan ihanaan lastenkirjaan, jossa seikkailee ihan selvä vinttis! ♥ Harmikseni en kyllä enää muista kirjan nimeä, joten se täytynee kysyä kaverilta uudestaan, koska tää on ihan selkeästi yksi mun must have in the future -kirjoistani. Sen lisäksi, että vinttikoira, tän kirjan kuvituksessa vaan oli sitä jotain... mut niin, voihan se olla kyl olla ihan vaan se vinttiskin, haha :D

Tässä kuussa tuli ahmittua kuvataidekasvatuksen kirjoja ja vietettyä muutama päivä tiiviisti koneen ääressä. Fiksuna tyttönä olin tottakai jättänyt kuvataidekasvatuksen portfolion tekemisen ihan viime tippaan, koska jostain kumman syystä oletin, ettei se olisi ihan "niin työläs". No, eihän se ehkä olisikaan ollut, ellen olisi viettänyt ikuisuutta valiten ja editoiden kuvia, joita päädyin sitten laittamaan esseenkin sekaan. Aluksihan mua ei oikeastaan pahemmin koko kurssi edes kiinnostanut, mut heti ekan demon jälkeen muuttui mieli... loppujen lopuksi tää oli vuoden paras kurssi. Opin ihan hirveästi uusia juttuja sekä kuvataidekasvatuksesta että itsestäni ja lisäksi löysin sen kadonneen kipinän luoda jotain - ehkä tää kurssi myös salakavalasti vahvisti mun bujoinnostustani. Mut joo, mä sitten innostuin ihan tosissani sen portfolion tekemisen kanssa ja ottaen huomioon, että väkersin koko paketin kolmessa päivässä, olen enemmän kuin tyytyväinen saamaani neloseen.  

Kuviksen portfoliota varten piti tehdä myös pedagoginen valokuvaustehtävä, jonka senkin jätin tyhmänä viimetippaan - osittain kylläkin sen takia, että mun oli tarkoitus käyttää Henkan porukoiden varastossa olevia lelujani, mutta unohdin koko jutun. Sitten pari päivää ennen deadlineä (ja Henkan ollessa tyyliin parin päivän metsäseikkailulla opistoaikaisen kaverinsa kanssa) mä tajusin, että piruvie, enhän mä niitä leluja tähän hätään mitenkään saa; oli pakko keksiä jotain. Jostain syystä olin kaivanut muuton yhteydessä lelulaatikosta noi mun ja Tiian Pokemon-valot ja jättänyt ne olohuonetta piristämään, ja niiden avullahan saikin sitten ihan makean tarinan aikaan :D Omassani Pikachu etsii ystäväänsä eri värisistä paikoista ja kaveri löytyy lopulta juurikin sieltä, mistä Pikachu lähti ystäväänsä etsimään :D


Totta kai Rymykin osallistui valokuvaustehtävään toimimalla rekvisiittana... alkuun koiraparka ei millään meinannut ymmärtää miksi mamma istuu lattialla ja/tai leikkii hänen leluillaan, mutta aikansa kuvaamista häirittyään, se lopulta päätyi sohvalle ottamaan rennosti. Kuten aina.

Samoihin aikoihin keittö näytti aikalailla tältä, koska mun oli aivan pakko saada se portfolio tehtyä, eikä Henkkaa näkynyt kotona juuri ollenkaan töiden takia (niin ja oli se sen muutaman päivän siellä mehtässä kaverinsa kanssa, hulluja kun ovat... siellä se on nytkin, itse asiassa, ja vieläpä yksin... mut sentään nyt on jo vähän lämpimämmät kelit kuin maaliskuussa, hyr). No, yhden päivän myöhässähän sen tehtävän sitten palautin, mutta jessus, yritys oli kyllä kova ja kämppä itki verta sen takia! Palautettuani tehtävän taisin pitää siivouspäivän... siitä on tullut itse asiassa jo tapa. Tentin tai tehtävän palauttamisen jälkeen on aina siivouspäivä! Ihan parasta.

Viima tuli yhtenä iltana hoitoon pariksi tunniksi ja käänsi veistä haavassa... tottahan toki ystäväni koira on niin fiksu, että se osaa mennä tuonne Rymyn sadan euron petiin - mihin Rymy ei itse osaa mennä, argh! ;D No, okei, edelleenkin: Rymy on sen verran iso ja tuo suuaukon reuna ottaa vissiin ikävästi selkään, joten epäilen, että siksi Rympylä ei tuonne osaa mennä ilman apua. Senhän täytyy aina päästä kierimään hetken aikaa ennen kuin voi asettua paikoilleen. Jos toi suuaukko olisi vaan ihan pikkasen löysempi, huoh.

Meidän autopaikan vieressä on tyhjä kohta. Tai siinä pitäisi olla tyhjä kohta, koska siinä ei ole autopaikkaa, mutta lähestulkoon joka päivä siihen kuitenkin joku auto ilmestyy - naapureiden vieraat käyttävät sitä vieraspaikkana. Meidän autopaikka on vissiin ollut tyhjillään pidempään, sillä monet käyttivät alkuunsa meidänkin paikkaa... jolloin Henkka jätti eräänkin kerran oman autonsa toisen auton perään poikittain ja jätti peräänsä lapun, jossa pyysi soittamaan kun voi tulla siirtämään autoa :D Saattoi olla mun ideani, ahahaha. Anyway. Tossa talvella meidän viereisen paikan vakkarivieras koki yhtenä aamuna mukavan yllätyksen, kun auto olikin valunut eteenpäin - kuvasta se on vähän vaikea nähdä, mutta tuo vasen takarengas on siis kokonaan ilmassa. Onneksi auto oli pysähtynyt tohon puuhun eikä ollut valahtanut alapuolella olevalle parkkipaikalle... Voi olla, että tää juttu hieman huvitti mua, koska TOSSA EI OLE AUTOPAIKKAA GODDAMMIT JA TÄSSÄ SAATTAA OLLA YKSI SYY SIIHEN MIKSI EI. Hetkeen ei auto enää tuohon meidän viereen ilmestynyt - tai siis ei ennen kuin jäät suli... mutta no, niin kauan kuin noi tyypit jättävät autonsa muualle kuin meidän paikalle, niin ehkä mä voin elää tän asian kanssa. Henkan mukaan voisi kuvitella, että meillä on kaksi autopaikkaa... pöh. 

Siinäpä maaliskuun sisältö tälleen tiivistettynä. En voi kuin nauraa sille, miten tasapaksua ja tylsää meidän arki on, haha.