sunnuntai 3. syyskuuta 2017

rymyn kesäterkut


Oon varmaan viikkoja miettinyt taas vaihteeksi, että miten tän blogihiljaisuuden rikkoisin - miettinyt miten mä parhaiten selittäisin minne hävisin ja miksi, mutta tulin siihen tulokseen, ettei mun varmaankaan tarvitse... ei tää taida olla ensimmäinen kerta, kröhöm. Tällä erää riittänee kun kerron, että viime kuukaudet ovat olleet henkisesti raskaita, eikä vähiten meille läheisen ihmisen sairastumisen ja poisnukkumisen takia. Henkan kesäloma on ohi ja meikäläinen palaa opinahjoon huomenna... käsittämätöntä! Kieltämättä tuntuu vähän siltä, ettei tänä kesänä (sikälimikäli tätä harmauden ja sateen multihuipentumaa voi oikeasti edes kutsua kesäksi) oikein ehtinyt kaiken huolen ja surun keskellä kunnolla edes lataamaan akkuja, mutta jospa se tästä... Mä en just nyt kuitenkaan halua omasta tilanteestani sen enempää höpötellä - Rymyn elämässä puhaltaa uudet tuulet, nääs! Ensiksi kuitenkin muutamat kuvat meidän "kesältä":


Käytiin heinäkuun alussa moikkaamassa Serppaa ja Myytiskää yhden viikonlopun verran ja tuo pieni irtiotto arjesta tuli niin tarpeeseen! Rymy nautti silminnähden auringosta, valtavasta pihasta ja varsinkin nurmikosta ♥ Samalla reissulla otin muuten Myytistä ja mun äidistäni jotenkin tosi mainion kuvan ja sen ehdinkin silloin heti postaamaan instaan :D


Bongaa vauhtiwhippet :D


Bestikset ♥___♥


Kiitos iskän kyydityksen, me päästiin Rympän kanssa viikoksi mummilaan pappan passattavaksi ja pyörähdettiin siinä sivussa myös kummieni mökillä (oli muuten tod näk tämän "kesän" eka ja vika kerta kun meikäläinen ui, surullista). Rymy tulee ihan älyttömän hyvin toimeen kummieni westien kanssa, eikä lähde mökin pihapiiristä nenänsä perässä mitenkään hälyttävän pihalle, mikä on tosi huojentavaa. Rymy seisoi itse asiassa pitkälti saunan oven takana vinkumassa sen aikaa, kun kehtasin sinne ilman hänen majesteettiaan mennä, haha.


Myös melkoisen rohkea jänönen kävi mökillä kylässä meidän siellä ollessa! Onneksi kumpikaan koirista ei otusta huomannut... vaikka toisaalta, olisihan se ollut ihan kiva nähdä Rympän reaktio tälleen sateella; olisikohan mahtanut lähteä katoksen suojasta mihinkään? :D 


Sateesta "nautittiin" myös seuraavana päivänä... ystäväni ajoi Nummelaan omien koiruuksiensa kanssa ja me ei-sokerista-tehdyt reippailimme kaatosateessa höpöttäen ja mm. mustikoita syöden. Oli kyllä niin terapeuttinen lenkki, eikä tuo sadekaan oikeastaan haitannut mitenkään - ainakaan meitä ihmisiä :D


Niiiiiin ja tosiaan, treffattiin ekaa kertaa ikinä ystäväni perheen uusin jäsen eli kuvassa näkyvä kaunokainen ♥ Aivan ihana neiti, en voi muuta sanoa.


Onneksi me saatiin mummin ja papan luona nauttia myös auringosta! Meikäläisestä pihalla parasta oli marjojen syönti - Rymystä parasta oli sen sijaan pihan kokonaisvaltainen vahtiminen, vaikka malttoi tuo onneksi välillä ottaa tehotirsojakin... ja syödä mm. karviaisia mun kanssani :)


Käytiin syömässä kummieni luona ja myös siellä Rymy muisti oleellisen... kerjäämisen ja vahtimisen, kuinkas muutenkaan.

Ja sitten niitä vähän uudempia kuulumisia - long story short: Käytiin lekurissa elokuussa ja mä koin elämäni shokin... vaaka näytti Rymyn painoksi 17,2 kiloa. Kyllä, oikeasti. Okei, no ei se ihan täysin yllärinä tullut, koska pari ihmistä ehti mulle meidän reissulla kohteliaasti huomauttaa Rymyn painosta, mut silti... ei sitä vaan ite jotenkin näe. Mä päätin, että asialle tehdään samantien jotain ja otettiinkin Henkan kanssa itteämme niskasta kiinni välittömästi!


Tästä johtuen uskaltauduttiin vihdoinkin sekä etsimään lähin koirapuisto että käymään siellä. Ollaankin tän parin viikon ajan koirapuistoiltu lähestulkoon päivittäin joko kävellen tai autolla. Alkuun Rymy lähinnä kyyhötti sylissä tai puiston penkillä - tässä yhtenä päivänä se meni ja loikkasi ensitöikseen penkillä istuvan naisen syliin (ai että mua muuten hävetti), mutta onneksi naista vain nauratti koko juttu.


Joka kerta Rymy kuitenkin uskaltautuu rohkeammin muiden koirien luokse sekä kauemmas ja kauemmas meistä, joten keräillään sitä rohkeutta ja itseluottamusta tälleen pikkuhiljaa. Tästä syystä en myöskään kieltänyt ekoilla kerroilla Rymyä tulemasta syliin tai seisomasta/istumasta puiston penkeillä, joskin pistän alas heti jos sieltä alkaa muita komentamaan. Nyt en ota enää edes syliin, mutta penkille saa edelleen tulla jos on hiljaa. Tänään Rymy jopa ihan kunnolla juoksi parin muun koiran kanssa ympäri puistoa - olin haljeta ilosta! SE LIIKKUU, OU MAI GAAAD.


Kaikesta huolimatta Rymyllä tuntuu aina olevan kovasti muille asiaa ja useasti muiden innostuessa leikkimään, Rymy vähintään käväisee paikalla vähän leukojaan louskuttamassa... en oikein tiedä mitä mieltä olen asiasta. Toisaalta on rasittavaa, että mun koira on vähän väliä äänessä, mutta toisaalta on mukavaa, että se välillä uskaltautuu ottamaan osaa leikkiin vaikkakin sitten äänekkäästi. On myös suhteellisen huvittavaa, miten koirien juoksuleikit ja painit katkeavat aina välittömästi uuden kaverin lähestyessä puistoa, jolloin koko lauma kerääntyy aidalle tervetuliaskonsertoimaan.


Alkuun Rymy ei antanut oikeastaan kenenkään tulla lähelle tai oikeammin sanottuna, Rymy pyrki aina karkuun jos joku tuli liian lähelle. Nyt ollaan onneksi siinä pisteessä, että talonkin kokoinen koira saa jo vähän nuuskuttaa eli Rymy ei enää keskity pelkästään oman persuksensa suojelemiseen, haha.


Niin, ja ollaan tosiaan palattu raakaruuan - tai oikeastaan sekaruuan - ihmeellisen maailmaan eli aamulla meillä tarjoillaan nappuloita ja illalla sitten jotain ihan muuta. Meidän on ensinnäkin ihan pakko saada Rymyn painoa alemmas (tällä hetkellä ollaan about 16 kilon kohdalla, jes!), mutta vielä tärkeämpänä koen hammashuollon... Rymyn hampaiden peseminen on täyttä tuskaa ja lääkäri huomautti alkavasta ientulehduksesta. Tämä ei sinänsä ollut mikään uutinen; viime vuoden marraskuussa käytiin putsaamassa hampaat ja jo tuolloin todettiin, että muutamassa yläetuhampaassa on lievästi syventyneitä ientaskuja ja että hampaiden hoitoa pitäisi tehostaa. Meitä ohjeistettiin muun muassa harjaamaan Rymyn hampaita, mutta eihän siitä oikein tullut mitään ja kaiken huolen ja surun ja mukakiireen keskellä koko homma vain yksinkertaisesti unohtui. Kuten sanoin, viimeinen vuosi on ollut todella raskas... tää taisi olla eka vuosi, kun en jaksanut blogin puolella (tai ylipäätään missään) noteerata edes Rymyn 6-vuotissynttäreitä. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että on aika siirtyä eteenpäin. Nyt on aika keskittyä taas vähän enemmän meihin, omaan itseensä ja tuohon meidän karvaiseen lapseen. Alku on ainakin lupaava, eikö?!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

home sweet home - again

No hei mutta! Tajusin just, että vaikka meiän kämppä on kyllä vilahdellut kuvissa, taisin silloin muuton jälkeen kokonaan unohtaa esitellä kodin lopullisen lookin, hups. Mullahan siis oli vakaa aikomus postata muutamat kuvat esittelykelpoisesta kämpästä, mutta toisin kuitenkin kävi. Tästä voidaan ehkä päätellä se, ettei meiän kämppä oikein ikinä päässyt siihen pisteeseen, että olisin kokenut sen olevan esittelykelpoinen. En tiedä onko se vieläkään, mut minkäs teet. Yritäpä itse muuttaa yli 100:n neliön kämpästä 58:n neliön kämppään, NOT THE EASIEST THING TO DO. Makkarista huomaa ettei kaikille tavaroille ole vieläkään löytynyt paikkaa, mut ehkäpä pienellä konmarituksella sekin ongelma ratkaistaan (better late than never?). Ajattelin kuitenkin jättää kyseisen projektin elokuulle, kun Henkalla on kerrankin muutama viikko putkeen lomaa, joten voidaan sitten yhdessä käydä vähän tiettyjä tavaroita läpi. Anyways, tässäpä se ois, meidän kämppä - tai ainakin keittiö ja olohuone sekä mun oma naisnurkka....... miesnurkka sijaitsee makkarissa, joten esittelen sen sitten toisella erää :D



torstai 29. kesäkuuta 2017

w/ iina (and rymy)


Hellou -- ja tervetuloa uudelleen nimetyn blogin pariin! Airwaves|Whiptailed muuntautui suhteellisen pitkän mietinnän jälkeen simppelisti muotoon With Iina (& Rymy). Rehellisesti sanottuna oon taistellut tän asian kanssa siitä päivästä lähtien, kun yhdistin Rympän blogin omaani. Koska tein päätöksen yhdistämisestä aika extempore, en ollut ehtinyt miettimään uuden blogin nimeä juuri ollenkaan. Joku asteen verran fiksumpi ja reilusti kärsivällisempi, olisi ehkä ajatellut asiaa ensin, mutta mä en halunnut odottaa blogin avaamista siihen asti kunnes The One lävähtäisi naaman eteen. No, en mä tiedä tuleeko tämäkään olemaan blogin lopullinen nimi (käyn tuulella, kyllähän te jo sen olette älykkäinä tyyppeinä huomanneet), mutta mun oli oikeasti pakko tehdä asialle väliaikaisesti jotain. Alkoi ärsyttämään niin maan hemmetisti. Todennäköisesti tulen muokkailemaan blogin ulkoasua pikkuhiljaa joutessani... taas vaihteeksi, haha.

Eipä tuo muutos mihinkään oleelliseen asiaan tule vaikuttamaan, blogin sisältö pysyy aivan samanlaisena sekametelisoppana kuin tähänkin asti... että sori vaan :D Mä en edelleenkään yritä tunkea blogiani mihinkään tiettyyn kategoriaan, koska se ei vaan oo mun juttu. Ei musta ole lifestyle -bloggariksi, tai miksikään muuksikaan tietyntyyppiseksi bloggaajaksi. Vaikka on mulla toisaalta kieltämättä ikävä the dog and the hedgehog -aikoja; kirjoittaminen oli jollain tapaa miljoonasti helpompaa, kun blogin aihealue oli niin rajattu eikä mun tarvinnut miettiä, että mitähän mahdolliset lukijat mahtavat olla tästä ja tuosta postauksesta mieltä. En mä kyllä varsinaisesti vieläkään tuosta asiasta huolta kanna, onneksi. Ehkä suorituspaineet iskisi, jos mulla olisi lukijoita useampi, mutta oon rehellisesti sanottuna ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen... en mä tätä kuitenkaan työkseni tee  tai edes halua tehdä, vaan ihan omaksi ilokseni :) Tää blogi on alusta asti toiminut jonkinsortin kurkistusreikänä meikäläisen arkeen ja sen arjen ajankohtaisimpiin juttuihin riippumatta siitä, onko mulla lukijoita 1 vai enemmän - tää, kuten mun aikaisemmatkin blogini, ovat alusta asti toimineet ikään kuin muistojen kirjana ja senpä takia ne tuottavat eniten iloa juurikin mulle itselleni. Toki jos ne ilahduttavat välillä muitakin meikäläisen lisäksi, niin hei jes, mahtavaa.

Viime vuonna arkeni ajankohtaisin juttu oli ehdottomasti Cambridge, jonka asioista osaan (ainakin teoriassa) tehdä hieman parempia valintoja ja vaikka painonhallinta (tai sen puute, voi huoh) tulee aina tavalla tai toisella olemaan oleellinen osa arkeani, en kyseistä aiheesta ole vähän aikaan mitään postaillut. Yliopisto vei jotenkin salakavalasti mennessään, eh. Sitä en tiedä, palaanko jossain vaiheessa takaisin valmentajan hellään huomaan, mutta ilmoittelen kyllä, jos niin käy. Tällä hetkellä sydäntä lähellä on bujoilu ja se tietenkin näkyy myös blogissa ja youtubessa niin kauan kuin innostusta riittää.  Hieman säälittää se, ettei tuo koiramaailma ole mulle enää niin uusi ja ihmeellinen, että siitä tulisi kirjoitettua yhtä ahkerasti kuin ennen. Rymyä koskevat postaukset (ne löytyvät muuten jatkossakin WHIPTAILED -tunnisteen alta) ovat jäänet selkeästi vähemmälle, koska meidän yhteinen arki on nykyään niin tylsän tasapaksua, ettei siitä oikein keksi mitään sen ihmeellisempää sanottavaa. Toisin sanoen, mä en yhtään tiedä mistä innostun postailemaan seuraavaksi, mutta aina saa huikata, jos joku tietty aihe kiinnostaisi. Eipä mulla muuta!