maanantai 21. toukokuuta 2018

virallinen sydänultra


Hui saakeli. Tässähän on vierähtänyt taas ihan mukavasti aikaa viime postailusta, hupsista - ja oikeastaan aikalailla vahingossa! Mun oli tarkoitus postailla enemmänkin, varsinkin bujoilusta, mutta ei-niin-yllättäen ei siitä mitään tullut... mut jospa tässä tämän kesän aikana saisi aikaiseksi puskea ulos noi luonnoksiin jääneet postaukset, haha. Olihan se ensimmäinenkin opiskeluvuosi melko kiireinen, mutta kyllä tuon toisen lukuvuoden aikana on jostain syystä stressilevelit olleet välillä niin huipussaan, että toimintakyky on hetkittäin ollut ihan nollissa. Eikä se talven pimeys, harmaus ja kylmyys todellakaan auttaneet asiaa. Onneksi nyt on kelit olleet aivan ihanat ja mä olen vihdoin ja viimein saanut allergiaoireet oikeilla lääkkeillä kuriin, joten oon pystynyt nauttimaan kesän alusta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Ollaan mm. puistoiltu Rymyn kanssa ahkerasti ja muutenkin lenkkeilty paljon enemmän --- remmiräyhääminen on nimittäin helpottanut todella paljon! Toki huonojakin päiviä sattuu kohdalle silloin tällöin, niin koiralle kuin omistajalle, mutta pääsääntöisesti mulla itselläni on nykyään paljon rennompi ja luottavaisempi olo, kun ollaan Rympylän kanssa kahdestaan liikkeellä. Ja siis valehtelematta se, ettei tarvii koko ajan kärsiä hirveistä allergiaoireista, on vaikuttanut asiaan ihan älyttömästi. Mä oon jopa jossain määrin alkanut nauttimaan lenkkeilystä Rympän kanssa. Mutta joo, en nyt kuitenkaan tänään ajatellut pelkästään hehkuttaa näitä kesäisiä kelejä vaan vähän synkemmillä asioilla oon liikenteessä... 


Me nimittäin käytiin lauantaina Rymyn kanssa Eläinklinikka Tähdessä ihan virallisessa sydänultrassa ja kuten vähän uumoiltiin, vikaahan sieltä löytyi. Rymyn veljistä ainakin kahdella on todettu myös häikkää sydämessä, joten tulos ei todellakaan yllättänyt - senhän takia sinne itse asiassa mentiinkin. Rymyn sydänvika on kuitenkin mun käsittääkseni tässä vaiheessa veljiinsä verrattuna paljon lievempi; on oireeton eikä esim. vaadi mitään lääkitystä. Toisin sanoen meillä jatkuu lääkärin käskystä normaali elämä, helteillä pitkien lenkkien välttäminen. Seurailkaa, ettei tule vajaatoimintaoireita (lepohengitystiheys nousee yli 30 krt/min, yskä, suorituskyky huono, pyörtyily, hengitysvaikeudet)... Nukuttaa saa hammaskivenpoistoa varten. Kontrollia suositellaan 1 vuoden kuluttua. 

Lääkärireissu sujui normaaliin tapaan, mitä nyt meitsi laitettiin hetkeksi makaamaan lääkärin lattialle jalat kohti kattoa, kun meinasi taju lähteä. Onneksi ymmärsin siinä sanoa, että nyt on muuten pakko päästä istumaan... Sydän ultrataan koiran ollessa hereillä, joten voitte vaan kuvitella mitä Rymy oli asiasta mieltä. Pöytä, jossa koiraa pidettiin kyljellään, oli just sen verran korkea että mä sain olla koko ajan varpaillani ja muutenkin oli aika työlästä hommaa tuon meidän jäbän paikallaan pitäminen. Ja kuten lekuri siinä sanoi, että onhan se myös emotionaalisesti rankkaa, kun saa kuulla ei-niin-hyviä uutisia - siitäkin huolimatta, että niitä osaisi odottaa. Siinä vaiheessa kun meikäläinen putosi pelistä, kutsuttiin vastaanotosta Henkalle toverin apuun, koska yksin Rymyn pitäminen kyljellään oli ihan mahdotonta. Operaation jälkeen käytiin vielä pieni rauhoittumislenkki, jotta lekuri pystyisi kuuntelemaan Rymyn sydämen ---- yksikään lääkäri ei siinä ole aikaisemmin onnistunut, koska Rymyhän tärisee niin hemmetisti ja tärinä alkaa sillä sekunnilla, kun päästään eläinlääkäriaseman ovista sisään. Meinasi se nytkin olla hieman haastavaa tauosta huolimatta, mutta onneksi odotushuoneeseen tuli toinen koira, joten kun Rymy jäi kuuntelemaan ja katselemaan toveria, tärinäkin hellitti hetkeksi. 


Viimeksi kun käytiin about vuosi sitten Palokan Evidensiassa niiden rasvapattien takia, mä itse asiassa mainitsin lääkärille, että Rymyn veljeltä on löytynyt sivuääni ja se lekurihan siinä yritti vähän sydäntä kuunnella. Sanoi, ettei ainakaan näin kuulu mitään ja että tokihan Rymyn tärinä vaikuttaa asiaan - ja siis olin kyllä jo tuolloin tietoinen, ettei tuommoinen pieni ohimennen tehty kuuntelu mitään kerro ja että ultra on edessä joka tapauksessa. Nyt lekuri kuitenkin sanoi, että ihan selvästi se sieltä kuului. Lausuntoon kirjasi, että pulssin rauhoituttua gradus1/6 sivuääni mitraalialueelta. Eli tuomioksi muodostui mitraaliendokardoosi, vasemman eteiskammioläpän vuoto. Oikealta puolelta kuvattaessa lekuri kyllä heti sanoikin, että jotain röpelöä siellä sydämessä kyllä näyttää olevan ja lopputulema oli tosiaan se, että vasemman eteiskammion läppä on selkeästi paksuuntunut. 

Mä tykkäsin Eläinklinikka Tähdestä kyllä tosi paljon, musta siellä oli ihanan rento, mutta asiansa osaava meininki - tosin niin on Evidensiassakin aina ollut, mutta Tähti sattuu sijaitsemaan tuossa ihan muutaman kilsan päässä meistä. Evidensia löytyi ennen suhteellisen läheltä, mutta nyt pitää lähteä Keljonkankaalle tai Vaajakoskelle, joten voi olla, että jatkossa käydään useammin Tähdessä. Kertoo ehkä sekin jotain, että siinä vaiheessa, kun mut laitettiin maahan makaamaan, mua ei yhtään hävettänyt - ja kun nousin sieltä ylös, niin mulle vielä kiikutettiin mehua. Muutenkin palvelu oli tosi hyvää ja jäi hyvä fiilis vierailusta kaikesta huolimatta. Seuraavaksi ois sitten tarkoitus varata Rymylle hammashoitoon aika; on meinaan pesuista huolimatta hampaat taas ihan hirveän näköiset. Jos sitä sotaoperaatiota nyt pesemiseksi voi edes kutsua... kynsien leikkaaminen onnistuu nykyään ilman mitään ongelmaa, kun aikoinaan otin sen asenteen, että hommahan tehdään, mutta hampaiden suhteen tuo asenne ei kyllä ole auttanut pätkääkään. Raakaruuallahan yritin saada hampaita parempaan kuntoon, mutta sitä syödessään Rymy joko huutaa nälkäänsä tai vastaavasti lihoo eli toisin sanoen oikean annoskoon löytäminen tuntuu olevan rakettitiedettä. Nappulalla sen sijaan ollaan saatu pidettyä paino aika hyvin kurissa - ja nappulahan ei tietenkään samalla tavalla putsaa hampaita, koska sehän olisi liian helppoa, eh. Sivutietona kerrottakoon, että kotivaaka näytti viimeksi 13,8kg, lääkärin 14,4kg. Mutta painohan oli edellisellä lääkärikerralla yli 17kg, että mun mielestä ollaan kyllä onnistuttu ihan hyvin tässä projektissa :)


Anyways. Vaikka loma periaatteessa alkoi, eikä luentoja tai demoja enää ole ennen syyskuuta, oppimistehtäviä on luonnollisesti muutama listalla, huoh... Viime kesänä sain kouluhommista huolimatta aika hyvin postauksia ulos ja toivon, että tänä kesänä on sama homma. Varsinkin bujoiluun liittyvät postaukset haluaisin nimittäin saada "ajan tasalle" - varsinkin kun kohta olisi aika korkata uusi bujo, jee! Joten palaillaan astialle :)

perjantai 22. joulukuuta 2017

bujo | lokakuun sotkut ja marraskuun puolipuhtoiset

Böö! Siis joo, kyllähän meikäläisellä olisi tälleen joulun alla listalla about miljoona muutakin oleellisempaa hommaa tehtävänä kuin blogin päivittäminen, mut kun ei nyt vaan inspaa. Ehkä toi keittiön siivoaminen voi odottaa mua vielä sen pienen hetken, eh? Elikkäs, edellisessä postauksessa näytin miltä lokakuun pohjat alunperin näyttivät ja taisin myös luvata jakavani ne täytettynä joten, here I am.


Lokakuussa mulla oli käytössä tutut ja turvalliset viikkonäkymät. Viikkonäkymiä käytin ahkerasti myös ihka ensimmäisissä Bullet Journal -kokeiluissani, joten kuvittelin näiden pohjien sopivan mulle, mutta olin väärässä. Tyhjinä sivut oli mielestäni hirmu nätit, kyllä, mutta täytettynä noi viikkonäkymät ei oikeastaan miellytä mua ollenkaan, tai eivät ainakaan tällä hetkellä. Tykkäsin kyllä siitä, että toiselle sivulle sai näppärästi kirjoittaa sekalaisia tehtäviä, mutta muutoin koin nämä kyseiset viikkonäkymät hieman rajoittaviksi ja jotenkin... sekaviksi. En oikein tiennyt mitä laittaisin mihinkin - ajatuksenahan siis oli laittaa kahdessa vikassa aukeamassa koulujutut vasempaan ja omat jutut oikeaan reunaan, mut jotenkin lopputulos ei vaan näytä omaan silmään mitenkään erityisen nätiltä tai tasapainoiselta. Jäi liikaa tyhjää tilaa sinne tänne, ehkä? Mä kun en ole mikään doodlailun mestari, kuten ehkä ootte jo huomanneet.


Marraskuussa halusinkin sitten kokeilla jotain ihan muuta. Alkuperäinen idea oli, että keräisin vaan tuon marraskuussa listalla-otsikon alle tehtäviä, mutta huhheijaa, oli niin hemmetin kiireinen kuukausi ettei se vaan rittänyt. Ajattelin, että jos tarvitsen enemmän tilaa, otan dashboardin käyttöön, koska juuri sitähän varten sen olin luonut, mutta marraskuussa sain kuitenkin toisen idean; halusin kokeilla post-it-lappuja! 


Ystäväni maalasi mulle jokunen aika sitten kuvan Rymystä ja mä sitten tulostin sen pienemmässä mittakaavassa ja läväytin bujooni, kun sopi niin täydellisesti marraskuun teemaväriin... johon sitten huomasin noiden post-it-lappujen sopivan myös ja siitä se ajatus sitten jotenkin lähti -- otin vanhan bujon takaata sivun ja taiteilin siihen nuo kaksi otsikkoa eli tällä viikolla ja ensi viikolla. Sivun toisen puolen jätin tuolloin tyhjäksi. Systeemi oli aika simppeli; post-it laput yksinkertaisesti vaihtoivat paikkaa. Lappuihin kirjoitin oikeastaan vain suurimmat menot ja päiviin/viikkoihin sidotut tehtävät, joita en ollut laittanut tuohon marraskuun isoon listaan. Tykkäsin systeemistä, mutta en ehkä ottaisi sitä enää käyttöön keskellä lukukautta vaan ehkä esim. kesälomalla tai muutoin vain väljemmän kuukauden kohdalla. Marraskuu oli tosiaan yllättävän kiireinen kuukausi opiskelurintamalla, joten siinä mielessä olisin ehkä tarvinnut tähän rinnalle päiväkohtaiset lokit, mutta toisaalta, ne olisin edelleenkin saanut helposti tehtyä dashboardiin jos olisin todella kokenut tarpeellisiksi. Tämän pohjan perimmäinen tarkoitus oli säästää sivuja ja siinä se todellakin onnistui; koko kuukausi vei vain neljä aukeamaa kun taas esim. syyskuu vei about 7. Niiiiin ja sikälimikäli joku miettii mitä nuo värit tuossa kuukausiseurannan sivussa edustavat niin siinähän on siis tosiaan mielialaseurantani. Samainen seuranta löytyi lokakuussa aina päivän kohdalta - se pitää sisällään sekä aamun että illan fiiliksen. Marraskuun tarroista saan kiittää tätä ihanaa tyyppiä (sekä muistaakseni sanelmatuomista + lamppuartsia) ♥ ^_^ ♥ Rakastuin varsinkin noihin kristallitarroihin niiden herkullisten värien takia että joo, niitä voi(t) sitten hankkia mulle lisää, eiku (yes, I am talking to y o u).

Että semmoista tällä kertaa! Itse fanitan ihan älyttömästi tällaisia "täydet + tyhjät" -postauksia muiden blogeissa, joten olisi tosi kiva kuulla mitä muut ovat mieltä asiasta? Yay vai nay? Esim, haluasitteko jatkossa nähdä miltä meikäläisen bujo kuukausittain näyttää sekä tyhjänä että täytettynä vai riittääkö ns. pienemmät päivitykset ja/tai instakuvat? Ylipäätään kaikki ajatukset, kysymykset, toiveet ja/tai ynnä muut kommentit bujo-aiheisiin postauksiini liittyen ovat enemmän kuin tervetulleita! :)

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

bujo | syyskuun sotkut ja lokakuun puhtoiset

Hellurei, täällä taas! Mä vähän salaa sisimmissäni pelkäsin, että alkuhuuman hälvetessä kyllästyn bujoiluun totaalisesti, mutta ehei, ei siltä vaikuta. On ollut erityisen ihanaa huomata, että bujokärpänen on purrut mm. vähintään yhtä opiskelutoveria, haha. I am not alone! Aina kun luennolla bongaan jollakulla microneita tai kovakantisen, kuminauhallisen vihkon, huomaan miettiväni, että bujoileekohan tuokin :D Toisaalta samaan aikaan tekisi mieli välillä kailottaa, että minä sitten muuten törmäsin tähän konseptiin jo ennen kuin siitä tuli tämmöinen "trendi", ettäs tiedätte! Joo, mulla on henkisiä ongelmia, tiedän.

Anyways, mitä itse bujoiluun tulee --- olen nyt pyrkinyt siihen, etten tee bujoon pohjia valmiiksi liian pitkälle tulevaisuuteen. Osittain etten kyllästy ja osittain, koska alkuperäisessä ideassaan bujo ei toimi niin. Facebooryhmissä olen huomannut juurikin sen, että porukka innostuu jutusta ihan silmittömästi ja pyrkii tekemään koko joskus jopa koko vuodelle pohjat valmiiksi ja joillekin se varmasti toimii. Minullakin se toimi, yhdessä vaiheessa. Pointti vaan on se, ettei bujossa ole kyse siitä - silloin kyseessä on itsetehty kalenteri ja siinäpä se. Bujo kun ei syvimmiltään ole kalenteri vaan viittaa systeemiin ja sen ideologiaan sekä merkkeihin, joilla jokaisella on omat funktionsa. Moni tuntuu kamppailevan samojen asioiden kanssa kuin minä alussa; takaraivossa on tarve pitää bujo siistinä ja nättinä ja eri jutut omissa kategorioissaan. Mulla kesti pieni ikuisuus, ennen kuin hyväksyin, että se bujon idea on nimenomaan se, että kaikki jutut saavat olla epäloogisessa ja sekavassa järjestyksessä, koska sisällysluetton avulla homma pysyy kasassa. Mulle onkin nykyään tärkeää, etten yritä rajoittaa itseäni tai mieti, ettei joku sovi jonnekin. Se, oli se mikä tahansa, sopii just sinne minne sen päätän laittaa. Silti olen ennenkaikkea sitä mieltä, että jokainen saa sekä toteuttaa bujoaan että kutsua sitä juuri niin kuin itse haluaa ja samanlainen ajatus löytyy myös virallisesta Bullet Journal -vihkosta:


Kesällä annoin kuitenkin itselleni luvan taiteilla uutukaiseen leuchtturmiin sivuja valmiiksi syksyä varten, mutta vain ja ainoastaan sillä ehdolla, että joka kuukaudelle tekisin jotain erilaista. Tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, sillä se auttoi meikäläistä löytämään omat inhokkini ja suosikkini. Tammikuun ja helmikuun pohjat tein itselleni valmiiksi samalla periaatteella tässä ihan vähän aikaa sitten, eli joka kuukaudelle kehitin jotain uutta ja erilaista sekä yhdistelin jo hyväksi havaitsemiani elementtejä. Niistä lisää toisella kertaa, I promise!

Syyskuun tyhjät pohjat voit btw tsekata esim. täältä, mutta tässäpä ne täytettynä -- pahoittelut muuten kuvien laadusta, joku aivopieru on saanut meikäläisen kuvailemaan iltaisin enkä nähtävästi ole osannut sammuttaa työvaloani, joka näkyy kuvissa mukavasti, huoh. Jospa vaikka ensi kerralla yrittäisin olla hippasen fiksumpi ja kuvata esim. päivänvalossa... anteez.


Syyskuussa sitouduin kokeilemaan päiväkohtaisia lokeja ja tykästyin kovin. Päivälokithan ovat nimenomaan se Bullet Journalin perussuola, joskaan tässäkään en aivan täysin noudata alkuperäistä kosenptia. Itse en esimerkiksi aina siirrä tehtäviä päivältä toiselle vaan pikemminkin viikolta toiselle. Jos teen asian, joka lukee maanantain kohdalla, merkkaan sen tehdyksi riippumatta päivästä. Tehtävät, jotka ovat vielä sunnuntaina auki, siirrän tarvittaessa seuraavalle viikolle. 


Koska syyskuussa tykkäsin aukeaman reunassa olevasta viikkonäkymästä, päädyin lokakuussa kokeilemaan uudestaan jo tutuksi tulleita viikkonäkymiä. Eli tässäpä siis lokakuun tyhjät sivut:


Noista mun seurannoista muuten sen verran, että mua ahdisti jostain syystä tosi paljon ajatus siitä, että vieraat ihmiset tietäisivät mitä seuraan - lähinnä, koska seuraan omasta mielestäni välillä todella henkilökohtaisiakin asioita enkä halua niitä muiden tietoisuuteen. Halusin kuitenkin pystyä esittelemään bujoani sekä opiskelutovereilleni että netissä ja tästä syystä värikoodasin seurantani jo aika alussa. Bujon takakannessa kulkee luonnollisesti mukana lappu, jossa niiden merkitykset ovat avattuina, mutta itsehän en lappua enää tarvitse sillä muistan värikoodini ulkoa. Punainen esim. merkitsee allergialääkettä ja keltainen Rymyn kynsien leikkausta.

Ensi postauksessa voisinkin sitten jakaa lokakuun täydet sivut ja kertoa mm. sen, miltä viikkonäkymän käyttö tuntui päivälokien jälkeen :)