kuoppailua (feat nipsut) + kuulumisia

 

Olinpa tosiaan täysin unohtanut postailla nämä Sannan ottamat hiekkakuoppailukuvat - näistä(kin) on tainnut muodostua jonkinlainen perinne, eikö? Tuonne kyseiseen paikkaan suuntaamme nipsujen kanssa aina kun vaan kuskin saamme - tällä kertaa hovikuskina toimi siskoni, btw. Valokuvaaja selkeästi sorsi mun koiraani ja suosi omiaan, kröhöm... tai sitten ehkä-perhaps me lähdettiin hippasen liian kuumalla liikenteeseen ja ainoa, joka jaksoi tehdä yhtään mitään oli Luca. Jymyn ja Tigin liikuttamiseen ei taasen tarvita muuta kuin liikkuva Sanna, haha. Tämä olikin muuten tällä erää Sannan ja laumansa viimeinen visiitti tänne meidän nykyiseen kyläpahaseen -- ensi kuun alussa meistä tulee Rympylän kanssa virallisesti Jyväskyläläisiä, hui!

Itse asiassa, Jyväskylän suuntaan Rymy lähtee Henkan kera jo keskiviikkona - nimittäin eläinlääkäriin Vaajakosken Evidensiaan. Rymyllä on viime keskiviikosta asti ollut vatsa todella löysällä eikä ruuaksi ole oikeastaan kelvannut kuin kana ja riisi. Canikur-kuurista ei tuntunut olevan mitään apua, sitäkin kun lauantaina kokeiltiin. Olisin toki mieluiten kiikuttanut lapsen lekuriin jo tänään, mutta ei ollut töiden puolesta mahdollista, joten joudutaan valitettavasti odottamaan siihen keskiviikkoon. Toki jos tarve vaatii niin päivystykseen lähdetään vaikka keskellä yötä, mutta Rympylän vointi on onneksi ollut muutoin aika normaali, ainakin noin niinkun päältä katsottuna. Toivon todella, että keskiviikonkin aika saadaan peruuttaa heti huomenna, mutta epäilen vahvasti... tänään oli työn ja tuskan takana lähteä töihin aamulla, kun tiesi toisen jäävän moneksi tunniksi yksin. Onneksi Rymy ottaa nykyään aina lungisti yksin ollessaan, ainakin todistusaineiston mukaan puikkokuono lähinnä nukkuu. Anyways, palaillaan astialle - varmaan viimeistään parin päivän päästä.

juhannusmeningit kera nipsujen

Hellou! Ihminen kera nipsujensa ilmestyi perinteiselle viikon visiitille tuossa keskiviikkona, taas vaihteeksi. Tällä kertaa ajankohteeksi valikoitui juhannus ja vaikkei me koskaan mitään ihmeellistä tehdäkään, paitsi tietenkin juhannuksen kunniaksi vähän baareiltiin ---- ja vaikka Sannalla on selkeästi ongelmia verensokerinsa kanssa (onneksi mun kanssaeläjällä on sama ongelma, niin osaan tunnistaa nuo kiukkupylly-oireet enkä ota niistä itseeni, haha!), niin kyllä mä aina odotan näitä vierailuja. Ei tarvitse meikäläsen istua yksin kotona ja mikä parasta, Rymylläkin on seuraa. Niin... ja huono huumori on tietenkin suuri plussa :D Sisko pyörähti myös viikonloppuna kylässä, mikä sekin oli mieluisa juttu.

Kerrankin säät ovat suosineet meitä - yhtenä iltana satoi rankemmin, mutta muutoin ollaan kyllä saatu nauttia auringosta ja hyttysistä... ainakin vielä. Aikalailla samalla tutulla ja turvallisella kaavalla ollaan menty, mutta perinteethän ovat perinteitä syystä, haha. Pururadan tuntumassa on ranta, jota kaiken ymmärrykseni mukaan saa käyttää myös koirien uittamiseen, joten siellähän myö nyt ollaan käytä muutamana peräkkäisenä päivänä Lucan iloksi. Oltaisiin varmaan käyty tulevinakin päivinä, mutta juhannuksen kunniaksi Luca ja Jymy päättivät vähän ottaa mittaa toisistaan, joten molemmat ovat pienillä ruhjeilla eli vedessä pulikointia olisi hyvä välttää. Senpä takia sunnuntaina suunnattiinkin hiekkakuopille, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

Poitsujen välien selvittely tottakai näytti ja kuulosti hurjemmalta kuin mitä oli, vaikka verestä päätellen olisi voinut kuvitella jotain ihan muuta :O Luca sai siis pienen vekin korvaansa, mutta johan se aikoinaan Cocon korvaongelman kanssa havaittiin, että korvan ruhjeet osaavat olla melkoisen pirullisia. Jymy otti hieman osumaa kaulaansa, mutta eipä tuo kärpästen metsästäjä tuntunut kotona enää koko juttua muistavan. Luca sen sijaan piti hetken hippasen normaalia matalampaa ja rauhallisempaa profiilia.

Niin ja tosiaan, musta on aivan ihanaa miten hyvin Rymy ja Luca tulevat toimeen - Luca saa meidänkin lihapullaan välillä liikettä ja hyvä niin! Voi olla että Rympylä nukkuu seuraavat kolme viikkoa, haha.

randomit räpsyt feat nipsut

Muistan ne ekat kerrat kun tää lauma (miinus Luca, of course) tuli meille kylään - meillä taisi silloin olla vielä Cocokin. Pari ensimmäistä päivää Jymy yritti lähinnä nylkyttää avutonta Rymyä ja muutenkin välillä selviteltiin kuka on kuka. En tiedä onko vaan mun kuvitelmaa, mut kerta kerran jälkeen homma tuntuu toimivan jotenkin... sujuvammin, rauhallisemmin. Ihan niinkuin se yhteinen sävel olisi kutakuinkin löydetty, Rymykin on oppinut sanomaan mitä mieltä on veljen selkäännousuista, eikä muutenkaan enää tarvitse joka kerta käydä samoja keskusteluja.

Tai no, kyllähän Rymy ja Luca keskustelivat - paljon ja äänekkäästi, voin kertoa! Sellasta örinämölinäjuttelua eli tuota perusvinttarikieltä se taisi aikoinaan olla Coconkin kanssa, mutta aika on kai kullannut muistot, sillä joka kerta se pikkasen hirvittää mua. Me NIIN tarvitaan lisää puikkonokka-kavereita, jotta mäkin taas totun noihin ärinäröhinöihin!

Jos ei noita jutteluita lasketa, niin kotona nää vanhemmat koiruudet keskittyivätkin lähinnä nukkumiseen - Tigihän ei muuta varmaan tekisikään, ellei välillä pitäisi hieman komentaa noita nuorempiaan, kun meinaa kauneusunet häiriintyä liiallisen metelin takia. Veljeksiä ei paljoa ulkona oleminen kiinnostanut; kyllä sinne tahdottiin aina välillä, mutta minuuteissa kaivattiin jo takaisin sisään. Lutuinen Luksu sen sijaan olisi keksinyt tekemistä pihalla vaikka tuntikaupalla, kylmästä kelistä huolimatta. Mikäs sen hauskempaa ja lihaksia lämmittävämpää kuin jäisten kakkapökäleiden heittely, jahtaaminen ja syöminen!?

Kaiken kaikkiaan mukava viikko takana, kuten aina. Olisi Sanna voinut mua kyllä ehkä pari kertaa huitaista jollain kovalla esineellä, meinasi välillä työstressi ynnä muut mieltä painavat jutut nousta pintaan ja purkautua yleisenä kireytenä, jolla ei ollut mitään tekemistä itse vieraiden kanssa. Onnea on ystävät, jotka kestävät sua silloinkin kun oot enemmän tai vähemmän dille (kuten eräs vanha opettajani usein oppilaitaan kutsui) - ja jotka ovat itsekin vähän pöljiä, haha :D

---
Heya! Here with a few random pictures from last week. I remember the first times the gang (minus Luca) came to visit us and now it feels like every time they come here, everything goes a little... smoother, I guess? Almost as if the dogs have come to an understanding of some sort and there's no need to discuss who's who anymore, at least not like in the beginning. Of course, Rymy and Luca did talk, a lot and loudly! I actually think we need more whippet-friends because the sounds they make while playing, they sound scary to my ear - even though it was the same with Coco (the dog who stayed with us for 6 months). I suppose I've just forgotten. The weather wasn't the best so mostly the older dogs just chilled and enjoyed their beauty sleeps (especially Tigi) whereas Luca would have loved to stay outside and play with frozen poops (before eating them, naturally). I had a nice week, even though workstress and not so pleasant thoughts occupying my mind did make me a little tense. But I'm lucky to have a friend who can deal with me, even when I'm not in my best behavior ♥

kuoppailufail | 2

Kuoppailufail, koska taas vaihteeksi ainoastaan Luca ymmärsi homman tarkoituksen, haha. Niin, ja Sanna. Rympyläkin innostui yhden kerran juoksemaan tuota mäkeä ylös sillä seurauksella, että etujalka meni ikävästi haalarin sisään ja se ilo loppui sitten siihen, nih. Rymy kun on kuitenkin sen verran varovainen luonne, että jos homma kusee kerran, niin sitä ei sitten ihan heti kyllä uudestaan lähdetä yrittämään - tai no, riippuen tietenkin asiasta. Rymy onneksi spurttaili muuten vaan, innostui jopa hetkeksi leluista ("So last season!") ja tutkiskeli paikkoja, ettei ihan mennyt paikoillaan seisomiseksi :)

Sannan varjot taasen seurasivat emäntäänsä uskollisesti kylmyyden ja ällöttävien vaatteiden takia, kunnes reissun loppuvaiheilla Jymy sai jostain inspiksen bongailla metsästettävää. Onneksi mitään ei näkynyt, jäniksen jälkiä lukuunottamatta, sillä siinähän olisi meillä ollut sitten hetken aikaa kolme koiraa vähemmän... 

Kuvia näpsittiin tällä kertaa mun uudella puhelimellani, btw, ja ainakin mun mielestä laatu  näiden kännykuvien ja niiden edellisen puhelimen kämäisten kuvien välillä on kyllä huikea! Toivottavasti tekin huomaatte positiivisen eron :)

Ps. Voi voi Sannaa, kun meni ja unohti järkkärinsä. Tällä kertaa nimittäin valo kuopilla oli ihan täydellinen kuvien ottamista ajatellen, ai että. 

---
Dudes! I suppose these pictures tell the tale better than I can, but let's try anyways. On Saturday morning we went to the snowy sandpit yet again, but only Luca got the hang of it - again! So basically it was Luca playing and running and enjoying his life to the fullest whereas Jymy and Tigi followed Sanna like a shadow would. It's because Jymy hates all sorts of clothes THAT much, haha, and Tigi goes where Jymy goes. Rymy did try running up the hill once but after his front leg went inside the suit, he figured it's just not worth the trouble and spent rest of the time sprinting otherwise, playing with toys/Luca and checking out our surroundings. Just before we left, Jymy's senses seemed to wake up and for awhile he clearly searched for something to hunt, the way he often does. Luckily the only thing he could find was a lonely set of rabbit's footprints instead of the real thing because otherwise, we'd been minus three dogs... and hey, btw, I took the pictures with my new phone and I'm hoping you can see the difference in quality!!! I can ♡ Still, let's hope that Sanna remembers to bring her camera the next time they come for a visit, ahem.