keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

bujoilun uusi alku


Lupailemani helmikuun helmet saavat vielä hetken odottaa, mun oli nimittäin aivan pakko tulla hehkuttamaan yhtä juttua! Mähän innostuin BULLET JOURNALISTA tuossa jokunen aika sitten ja postasinkin aiheesta. Kirjoittaminen oli ennen mun the juttu, mun omaa aikaa ja tekemistä. Jossain vaiheessa sellainen tarinoiden ja ficcien kirjoittaminen jäi ja musta tuntuu, että sen jälkeen oon vaan yrittänyt etsiä itseäni ja uutta juttuani (pelaamisen, bloggailun, värittämisen ja tv-ohjelmien lisäksi, niinku); jotain mistä nautin ja mitä mä voin tehdä, kun Henkka on vaikkapa salilla tai kalassa. Mä tunnen ja tunnistan omat heikkouteni ja vahvuuteni aika hyvin ja yksi suurimmista heikkouksistani onkin se, että tuota "the juttuani" metsästäessäni mä kyllä innostuin usein hirveästi jostain uudesta asiasta, mutta innostus lopahtaa jossain vaiheessa totaalisesti... uumoilin, että tän bujoilunkin suhteen voi käydä samoin, mutta ei, tää into kuulkaas vaan kasvaa! Ja nyt kun tää koko juttu on rantautunut myös Suomeen, innostun vain päivä päivältä entistä enemmän. Mä jahtasin kuukausia itselleni tietynlaista (eli kaikkien harrastajien hypettämää vihkoa) leuchtturmia, tai edes mitä tahansa pisteellistä vihkoa ja viime viikolla sitten tajusin, että niitähän myydään täällä Jyväskylässä, Harjun Paperissa, jossa itse asiassa kävin opintojen alkamisen jälkeen Viiman emännän kanssa... do'h. Se oli selkeästi kohtalo, en vain osannut kuunnella kosmosta... Maanantaina käytiin sitten hakemassa mulle juurikin se pisteellinen Leuchtturm 1917, josta olen haaveillut alusta asti ja voi tätä iloa ja riemua ♥


Niin ja hei, käytiin sitten vielä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja piruvieköön, bujoiluhan oli löytänyt tiensä sinnekin. Ei muuten ollut vielä silloin, kun vähän aikaa sitten omat blankot moleskineni ostin, ettäniinhei. Mukaan tarttui myös kynät, sillä vaikka rakastan geelikyniä (niissä musta on oikeasti musta) ihan älyttömästi, niiden epäkäytännöllisyys kävi ärsyttämään... nuo kun eivät kuivu mitenkään äkkiä, jolloin päädyt aina tavalla tai toisella sotkemaan vihkon sivut. Alusta asti käyttämäni Pilot G-2 07 on ehdoton suosikkini, mitä noin niinkus täydelliseen mustaan tuleen ♥ Bullet Journalit ovat alkaneet vilahtelemaan suomalaisissa blogeissa, mikä on musta tietysti erityisen mahtavaa; olen jo vuosia seurannut Colour Me ! -blogia ja yllätyin todellatodellatodella iloisesti, kun kyseiseen blogiin ilmestyi eräänä päivänä juttua bujoilusta. Toinen iloinen yllätys oli, että näitä postauksia tuli lisää! Ja törmäsinpä muuten bujo & more -blogiinkin, mikä sekin ilahdutti :) Mutta siis pointti oli se, että koska bujoilu on löytänyt tiensä blogeihin, bongasin tuota kautta Pigma Micronit ja niitä olenkin nyt käyttänyt aika ahkerasti. Nauratti, kun huomasin jälkikäteen, että ne oli asteltu kaupassa oikein muiden bujo-tarvikkeiden kanssa samalle pöydälle... Sama juttu kävi aikoinaan muuten Marie Kondon kanssa - niin ja silloin kun löysin nuo aikuisten värityskirjat! Niistä tuli "trendi" Suomessa vasta sen jälkeen kun olin itse niihin törmännyt jonkun ulkomaisen blogin kautta ja oli kummallisen hauskaa aina huomata, kuinka vaikkapa suosimiani kyniä alkoi enemmänkin löytymään värityskirjojen läheisyydestä jne. Oon selkeästi jonkunsortin pioneeri, eiku (tai sitten musta vaan tuntuu siltä XD).


Useimmitenhan ihmiset, joille asiasta olen maininnut, eivät tiedä yhtään mikä Bujo tai Bullet Journal edes on ja ne, jotka tietävät, olettavat niiden olevan vähintään näiden näköisiä taideteoksia. Totuus on kuitenkin se, että kaikenlaisia ja kaikenlaisilla tavoilla toteutettuja systeemejä löytyy (niin itsetehtyjä, printattuja kuin niiden yhdistelmiäkin), mutta harvemmin ne, jotka suosivat selkeästi minimalistisempaan tyyliä viitsivät lisäillä kuvia bujoistaan nettiin. Näille ihmisille toimivuus ja tehokkuus menee yleensä esteettisyyden edelle. Itse taidan kuulua näiden kahden maailman väliin, sillä bujon ulkonäöllä on jossain määrin väliä, mutta ei koskaan toimivuuden kustannuksella. Kiteytettynä sanoisin, että bujo ihan oikeasti näyttää omistajaltaan. Mun on esimerkiksi ihan turha alkaa joka kuukausi postailemaan kuvia bujostani, koska aikalailla samaa kaavaa tuo noudattaa. Jokaisella kuukaudella on oma värinsä, tottakai.


Bujoilua voi toteuttaa systeemin kehittäjän "alkuperäisen ohjeen" mukaan, josta löytyy lisää tietoa bulletjournal.comista, mutta se miksi mä itse tätä käytän ja mikä mua siinä viehettää on se, että mä voin tehdä systeemistä just sellaisen kuin haluan. Mulla ei edelleenkään ole käytössä päivittäiset tehtävälistat, jotka periaatteessa muodostavat bujon ytimen, vaan teen etukäteen kuukausinäkymän ja viikkonäkymät niin pitkälle kuin koen tarvitsevani. Monethan taiteilevat seuraavan viikon vasta edellisellä viikolla, mutta itselläni bujo on nyt pohjustettu joulukuuhun asti. Mulla on toisaalta hirveä pakkomielle saada yksi kouluvuosi yhteen vihkoon, mutta toisaalta bujon joustavuus on juuri se miksi tähän hommaan lähdin, joten päätin taistella itseni kanssa ja tehdä tulevan vuoden näkymät vasta lähempänä joulukuuta (saas nähdä miten pitkään pystyn pysymään tässä päätöksessä). Tämä siis siksi, että ensinnäkään en vielä voi tietää mikä pohja musta ensi vuonna tuntuu parhaimmalta ja toivimmalta ja toiseksi, en vielä tiedä mitä kaikkea muuta bujoon haluan liittää. Alunperin olin sitä mieltä, että en tarvitse sinne paljon mitään, mutta jostain kumman syystä tuolta vanhasta löytyy muun muassa trackereitä, kännykän siivousprojektia, listoja, päiväkirjamerkintöjä, koulutehtäviin liittyviä juttuja, level 10 life ja aika paljon muuta... omalla kohdallani se todellakin helpotti elämää, että kaikki oleelliset jutut löytyvät yhdestä vihkosta. Ainoastaan suuremmat seurannat, esim omistamieni Walt Disneyn klassikkoleffojen listauksen, olen tehnyt erilliseen vihkoon, koska mulla ei ole mitään mielenkiintoa alkaa joka vihkoon uusimaan samaa listaa. Mun viikkonäkymien suuruus mahdollistaa myös sen, että jos innostun sinne myöhemmin lisäilemään viikkoseurantoja ynnä muita, niin sekin onnistuu... jonkinlainen siivouslista voisi olla erittäin kätevä, ihan jo niinku näiden allergiaoireiden kurissa pitämisen kannalta, kröhöm.


Itsehän kuulun siihen kastiin, joka alunperin sanoi, ettei koskaan tule tarvitsemaan future logia tai käyttämään washiteippejä, mutta niinhän siinä sitten kävi, että future log osoittautui yllättävän käteväksi - ja samoin teki washiteippi. Tykkään kyllä myös käyttää tarralappuja kirjanmerkkeinä, mutta kyllä se vaan joskus on kiva lykätä sivun reunaan vähän teippiä... Väitän edelleen, että tää uusi "harrastus" (jos sitä sellaiseksi voi kutsua)  tekee hyvää mun neuroottiselle persoonalleni. Ellei virhettä voi korjata tai piilottaa, se pitää vaan hyväksyä - kyllähän tästäkin vihkosta muutaman sivun voi repiä, mutta hintansa takia kovin montaa en vaan raaski. Mulla ei oo aikoihin ollut omaa "käsialaa" - tai siis joo, olihan mulla tottakai, mutta tossa jokunen aika sitten tajusin, että kirjoittaessa mun ranteeseeni alkaa sattumaan. Mitä enemmän tähän asiaan kiinnitin huomiota, tajusin että se johtuu tavastani kirjoittaa tietyt kirjaimet. En tiedä miten tai miksi jännitän kättä jotenkin oudosti, mutta kokeillessani esim. s-kirjaimen kirjoittamista kaunokirjaimena, jännitys helpotti. Tästä syystä olen pyrkinyt opettelemaan uudestaan kaunokirjoituksen ja on muuten ollut kivaa puuhaa, vaikka virheitä sattuukin tuon tuosta (kuten tuo hienosti kirjoitettu tammi, haha). Lähinnä tässäkin mulla on pyrkimyksenä löytää se mun oma käsiala, se mikä tuntuu kaikista luonnollisimmalta, muttei kuitenkaan aiheuta rannekipua. Loppuun mainittakoon lyhyesti, että ne ainoat huonot jutut, jotka bujoilu pitää sisällään ovat 1) selkäkivut (koska en vaan esim. malta lopettaa, hups) ja 2) todellisuuspakoilufaktori! ... Ai siiiiiiiis mikä musiikin oppimistehtävä, ööööö?


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

tammikuu tiivistettynä

TAMMIKUUSSA meidän taloudessa muun muassa löhöttiin, luettiin pariin tenttiin (joista toista en sitten tehnytkään, koska päädyin paria päivää ennen palautuspäivää kyhäämään kasaan tentin sijasta oppimistehtävän) ja vietettiin ikäkriisiä... täytin loppukuusta nimittäin 30 vuotta, ai kauhee. Kuvataidekasvatuksen kurssi alkoi ja päätyi kaikista ennakkoluuloistani huolimatta olemaan yksi parhaimmista kursseista tähän asti, I don't know what happened. Viima vieraili meillä ahkerasti - ja me käytiin Viiman luona! Kesällä alkanut putkiremppa alkoi oikeasti ärsyttämään, koska jostain syystä nää remppamiehet eivät osanneet lukita ulko-ovea perässään - pyynnöistä huolimatta. Jännitti joka päivä tulla kotiin, vaikka olinkin aidannut Rympän olkkariin... Varkaitahan moinen aita ei olisi estänyt. Mun kerran käytetyissä haalareissani on tällä hetkellä tasan kaksi merkkiä; jo yliopistoon tullessa mulla oli tiedossa merkit, jotka ehdottomasti tahdon eli siis ainejärjestöni merkki (jonka taisin ostaa ekalla viikolla?) ja tietenkin prätkähiiriin liittyvä - jälkimmäisen näistä ystäväni bongasi ja osti mulle, olen niiiiiin onnellinen ♥ Käytiin yhtenä aivan ihanana talvipäivänänä kiertämässä Laajavuoren luontopolku, joka tosiaan sijaitsee tuossa ihan meidän naapurissa ja oli kyllä huippukivaa. Nautittiin muutenkin ihanista talvipäivistä ja Henkan pyynnöstä etsittiin lähettyviltä eräs luola, jota ei oltu koskaan ennen huomattu, mutta jonka ohi oltiin menty useasti!! Siinäpä ne kuvaamisen arvoiset jutskat sitten olivatkin, seuraavaksi tiedossa helmikuun helmet :D

perjantai 14. huhtikuuta 2017

joulukuu lyhyesti

Voi kääks, edellisestä päivityksestä on nähtävästi vierähtänyt taas pieni ikuisuus... Voisin syyttää yliopistoa, mutta ei, olisi mulla kyllä oikeasti ollut aikaa päivittää blogia vaikka ja kuinka. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Kuvia on sen takia kertynyt kännykkään hirmuinen määrä ja oon tehnyt vaikka ja mitä uutta, mutta mä en ole yksinkertaisesti jaksanut alkaa purkamaan noita kuvia kännykästä -- ja sitten niitä äkkiä olikin niin hirveä kasa, etten enää tiennyt mistä aloittaisin. No, nyt on ehkä korkea aika tehdä asialle jotain... joten, aloitetaan joulukuusta.

JOULUKUUSSA

... oli aivan ihania talvipäiviä! 

... käytiin ahkerasti jäällä Viima the villiksen kanssa! Itselläni on tosi kova ikävä niin mun omia kavereitani kuin Rympänkin kavereita (Sera on edelleen mun sydänkäpynen), mutta onneksi täältäkin on löytynyt mulle kavereita ja Rymylle koirakaveri. Tosin niitäkin kaivattaisiin lisää; ajattelin tässä keväällä olla asian suhteen asteen verran aktiivisempi.

... luin jos jonkinlaista kurssikirjallisuutta eri oppimistehtäviä varten.

... me hankittiin vähän extempore joulukuusi ja muutenkin laitettiin kämppä jouluiseksi! En oo aikoihin kokenut olevani missään suhteessa "jouluihminen", mutta tänä vuonna iski semmoinen "let's give it a chance" -fiilis. Mä olin niin onnellinen, kun kukaan ei ollut rajoittamassa kuusen koristeiden määrää - tosin ne valitettavasti loppuivat kesken, eli ensi vuonna pitää selkeästi ostaa lisää. En tiedä miksi olen aina haaveillut sellaista täpötäyteen ahdetusta jenkkikuusesta, niissä vaan on sitä jotain. 

... Rymy päätti joulupäivänä mummilassa vähän herkutella suklaakonvehdeilla, joten lähdettiin sitten illalla joskus kympin jälkeen Karkkilaan (josta siis juuri olimme hetkeä aikaisemmin Henkan kanssa ajaneet takaisin Nummelaan, jossa Rymy hengaili mummin, papan ja siskoni kanssa) oksennuttamaan otusta - ihan varmuuden vuoksi. Sinne meni mukavasti kaikki joululahjaksi saadut rahat, huoh.

... mummi lyhensi meikäläisen hiuspehkoa suht reilusti! Ja sain muuten nuorimmalta siskolta joululahjaksi Karin Slaughterin Kahlittu-kirjan, jonka sitten ahmin lähestulkoon heti... Slaughter on itse asiassa tällä hetkellä suosikkini, mutta se voi johtua siitä, että yhdellä hänen hahmoistaan on kaksi vinttikoiraa :D Mummila on pistetty myyntiin, mikä saa mun oloni tosi haikeaksi, mutta eihän kaksi vanhempaa ihmistä oikeasti jaksa isoa omakotitaloa ja sen pihaa ikuisuutta hoitaa. Silti. Nyyh.

... (ja vähän vielä tammikuussakin) meillä meni parisuhteen osalta hetkittäin todella huonosti. Ilmapiiri kotona oli enemmän kuin ahdistava ja söi tietenkin molempien jaksamista. Käytiin läpi aika rankkojakin keskusteluja, itkettiin monet itkut, ja välillä olin aivan varma, että se oli siinä. Ei onneksi ollut. 

Seuraavaksi sitten tammikuun kuulumisia!