Siinä se sitten olisi, koko FLEUR DE JOUVENCE-sarja and then some. Mä tein tossa paketin saavuttua niinkin naisellisen eleen, että menin ja häädin Henkan kaikkine tavaroineen pois meidän pikkuvessasta - otin tilan niin sanotusti haltuun järjestelemällä peilikaappiin ja laatikoihin omat purkit + purnukat hippasen fiksummin, ensijaisesti käyttöä ajatellen. Olisi varmaan pitänyt tehdä tuo valtaus jo heti siinä vaiheessa, kun sisko muutti meiltä pois miljoonien hiuslakkojensa kanssa. Eihän tuo vieläkään ehkä ihan "perinteisen" naisen kylppärin kaapilta sisältönsä perusteella näytä, mutta etenen tälleen askel askeleelta, eh. Kainalot ja hampaat pesen toki edelleen lämpimässä kylpyhoneessa, koska mua ei mikään mahti tässä maailmassa saa lämpimän peittoni alta menemään suoraan kylmään vessaan, hyi! Ja kylpyhuone on sopivasti heti makkarin vieressä, joten unihiekkaisillakin silmillä sinne löytää perille helpommin ja turvallisemmin... näkisittepä meikäläisen aamupöhnässä, hah. On muuten aika monta kertaa Henkka taluttanut mut takaisin sänkyyn noin about kymmeneksi minuutiksi, kun olen ensin törmännyt jokaiseen lähistöllä olevaan seinään, kulmaan ja ovenkarmiin.
Anyway! Otin tosiaan lisäksi kokeiluun tuon Forever Aloe Scrubin sekä Forever Marine Maskin. Ensimmäisen, koska mun mustapää-legioonan ja muiden epäpuhtauksien valloittama naamani todellakin kaipaa jonkunlaista hellää kuorintaa, ja toisen ihan vaan koska tahdoin. Ylimmässä kuvassa näkyvä Aloe Propolis Creme on meillä ollut käytössä jo pitkän aikaa, sitä kun menee monipuolisesti niin mun naamaani kuin Henkan kantapäihinkin. Rehellisesti sanottuna mä käytän sitä globaalisti jokaiseen kutiavaan tai kuivaan kohtaan, oli kyse sitten allergisesta reaktiosta tai pakkasen aiheuttamasta kiristelystä... Käyttäisin varmaan perusrasvan tavoin, jos vaan tätä kaupan tai apteekin hyllyltä halvalla saisi!
Mä en ole ikinä ollut uskollinen yhdellekään merkille ja oon herkän ihoni kanssa muutenkin tosi nihkeästi uskaltautunut kokeilemaan uusia juttuja, mutta Foreverin tuotteisiin olen kyllä tykästynyt kovin. Ekoina päivinä uudet naamarasvat aiheuttivat pientä kutinaa ja hetken epäilin etten tule koskaan löytämään mitään, mikä sopisi mun naamalleni, mutta kolmantena päivänä ei enää tuntunut missään.
Tää mun projektini alkoi tosiaan ihotyypin selvittämisestä ja tarpeeksi nettiä selailtuani, tulin siihen tulokseen, että huhheijaa... mulla on kuiva iho, silti pakoitellen rasvoittuva ja hei, vieläpä herkkäkin!? Päädyin siis sekaihoon, joka ehkä parhaiten tiivistää meikäläisen pärstän ongelmat (olisi kyllä kiva käydä ammattilaisen puheilla tämän asian tiimoilta - voihan se olla, että oma arvaus meni ihan metsään). No, mitä sille sekaiholle sitten oikein pitäisi tehdä?! Tähänkin löytyi vastaus nettiä selaamalla. Tuli törmättyä jos jonkinlaiseen linkkiin ja vinkkiin, mutta ehkä kaikista selkein opas (siis sellainen, jonka tällainen ei-niin-aiheesta-kiinnostunutkin ihminen jaksoi lukea alusta loppuun) löytyi Saara Sarvaksen blogista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kysehän on siis puhdistuksesta ja kosteuttamisesta, niillä tuntuu pääsevän pitkälle.
Siispä olenkin pyrkinyt nyt vähintään kerran päivässä puhdistamaan naamani kunnolla. Käytössä tällä hetkellä kuvassa näkyvät Aloe Cleanser ja/tai pelkkä Rehydrating Toner -kasvovesi, vaikken tosiaan minkäänlaisia meikkejä käytäkään. Oon jotenkin aina liittänyt naaman puhdistaminen aineiden avulla nimenomaan meikkaamiseen, enkä sen takia ole koskaan ajatellut sen paremmin sitä, mitä kaikkea ihoon tarttuu ihan vaan ilmasta. Nyt tiedän paremmin. Puhdistamisen jälkeen lyön aina rasvat perään, totta kai.
Työn alla on mm. vesipesun vähentäminen, jota mä siis teen ihan liikaa. Tapa on niin iskostunut tuone meikäläisen takaraivoon, että siitä on ollut yllättävän vaikea päästä eroon; se on automaationa ensimmäinen asia minkä aamulla teen, illalla viimeinen.
Yksi toinen ongelma on aina ollut se, ettei mulla ole koskaan ollut mitään selkeää suunnitelmaa; jos sitä ihoa on jotenkin hoidettu, sitä on hoidettu silloin kun on muistettu eli joko liian usein tai liian harvoin. Niinpä nyt oon jokapäiväisen puhdistamisen lisäksi ottanut tavaksi saunoa kerran viikossa ja samalla teen aina kuorinnan, jonka jälkeen heitän jomman kumman naamiosta pärstään. Luin, että kuorinta olisi hyvä tehdä kerran viikossa ja naamiot kerran tai kaks, joten tällä tavoin meikäläinenkin pysyy helposti kartalla. Marine Mask on siinä suhteessa helpompi, ettei tarvitse kuin levittää naamalle ja pestä pois about vartin päästä. Aloe Activator ja Mask Powder sen sijaan sekoitetaan kupissa, levitetään naamaan mieluiten pensselin avulla ja annetaan vaikuttaa korkeintaan 30 min ennen poispesua. Molemmista tykkään, jälkimmäinen naamio tuntuu ehkä hieman tujummalta, joten olen nyt alkuunsa käyttänyt enemmän tuota Marine Maskia.
Kuten ehkä olette huomanneet, mulla on tapana innostua uusista jutuista nanosekunneissa ja kyllästyä hommaan vähintään yhtä nopeasti, joten ehkä näiden rutiinien omaksuminen ja niissä pysytteleminen tulee olemaan se haastellisin osuus... mut edelleen, pikkuhiljaa ja pienin askelin! Ja toisaalta, ero on kyllä jo nyt niin huomattava, että ehkäpä näistä rutiineista tulee mielellään pidettyä kiinni.
Enää ei nimittäin huuda poskipäät hoosiannaa, mustapäät eivät näytä ihan niin hirveiltä ja muutenkin iho selkeästi pehmeämpi ja sileämpi. Mulle ei ole koskaan ollut kauhean tärkeää miltä se iho muiden silmissä näyttää, en ole vielä yhdestäkään rypystä tai juonteesta hirveästi huolestunut, vaikka kieltämättä pientä ikäkriisiä alkaakin pukkaamaan näin synttäreiden kynnyksellä. Silti, ihon suhteen mulle on vaan yksinkertaisesti aina ollut tärkeintä se, miltä musta itsestä tuntuu ja niin myös nytkin. Ero ei ehkä ole muiden mielestä huomattava vaikka oma silmä sen näkeekin, mutta varsin tuntuva se on ja sehän on oleellisinta, ainakin meikäläisen mielestä.
Tiivistettynä: otettu haltuun naamavärkin puhdistaminen + kosteuttaminen ja hyvä niin, koska nyt tuntuu paremmalta, jes!
