Viime kesäkuussa ::
Vanhan blogin päivityksiä tirkistellessäni huomasin, että Nipsujen viime visiitistä oli ehtinyt pyörähtää kutakuinkin tasan vuosi. Melko täsmällistä touhua, etten sanoisi. Huomaan aina odottavani näitä kyläilyjä muutamastakin eri syystä; ensinnäkin Sanna tulee aina järkkärinsä kanssa, toiseksi Rymy innostuu tottakai riekkumaan toisten hippettien kanssa ihan eri tavoin kuin yksin ollessaan ja kolmanneksi; seura. Me ei koskaan tehdä mitään ihmeellistä, ollaan, herkutellaan, lenkkeillään, riehutetaan koiria, löhötään ja jutellaan, mutta joka kerta se tulee ihan yhtä tarpeeseen. Tiedä sitten mitä tuo toinen osapuoli asiasta sanoo, ehkä ensi kerralle pitää järjestää jotain superhienoa ja ihmeellistä, öö :D Sanon sen varmaan joka visiitin jälkeen, mutta musta on edelleenkin jotenkin jänskää, silleen hyvällä tavalla, miten Rymyn kautta on tullut tutustuttua tosi moneen uuteen ihmiseen; näistä uusista tuttavuuksista pari on pysynyt matkassa alkumetreistä lähtien, mistä olen kyllä tosi iloinen - ja kiitollinen!
Jälleen kerran VIIKKO FEAT NIPSUT noudatti samaa vanhaa, tutuksi ja turvalliseksi havaittua kaavaa - joskin sillä poikkeuksella, että saatiin tosiaan sisko Lucan kanssa yhdeksi yöksi kylään, mistä varsinkin Jympyrä oli todella... onnellinen? Siinä yksi syy, miksi kuvissa tällä erää komeilee lähinnä Luca ja tietenkin Lucan pyllyä uskollisesti seurannut Jymy. Toinen syy on todistetusti se, että ainakin mitä riehumiskuviin tulee, mun lihapullakoirani näyttää nähtävästi kameran edessä suurinpiirtein samalta kuin se telkkarista ulos kömpivä tyttö the Ring -leffassa O.o
Näissä Nipsujen vierailuissa on muuten sekin hyvä puoli, että Jymyn näkeminen palauttaa meikäläisen kerta toisensa jälkeen täsmällisen tehokkaasti maanpinnalle. Viimeksi Rymppä oli suht timmissä kunnossa, mut kas vain, ei nähtävästi enää. Miten leikatun koiran painonhallinta voikin olla näin saatanallista, en ymmärrä. Tavoitteena on taas kerran karistaa kaksi kiloa.
Sannan ottamista (ja meikäläisen editoimista!) kuvista voi tarkkasilmäinen päätellä yhtä sun toista, kuten vaikka sen, ettei mun koirani osaa vissiinkään leikkiä toisten wipujen kanssa - se vaan komentaa vieressä ja yrittää pysyä niiden perässä, voe pientä :D
Koska näillä koiruuksilla on niin veikeitä ilmeitä, "hiekkakuopilla feat nipsut vol 5" ilmestynee piakkoin... ei näistä vaan yksinkertaisesti pysty valitsemaan muutamaa kuvaa tänne laitettavaksi, kyllähän te ootte jo mut oppineet tuntemaan, eikö?!
Jälleen kerran VIIKKO FEAT NIPSUT noudatti samaa vanhaa, tutuksi ja turvalliseksi havaittua kaavaa - joskin sillä poikkeuksella, että saatiin tosiaan sisko Lucan kanssa yhdeksi yöksi kylään, mistä varsinkin Jympyrä oli todella... onnellinen? Siinä yksi syy, miksi kuvissa tällä erää komeilee lähinnä Luca ja tietenkin Lucan pyllyä uskollisesti seurannut Jymy. Toinen syy on todistetusti se, että ainakin mitä riehumiskuviin tulee, mun lihapullakoirani näyttää nähtävästi kameran edessä suurinpiirtein samalta kuin se telkkarista ulos kömpivä tyttö the Ring -leffassa O.o
Näissä Nipsujen vierailuissa on muuten sekin hyvä puoli, että Jymyn näkeminen palauttaa meikäläisen kerta toisensa jälkeen täsmällisen tehokkaasti maanpinnalle. Viimeksi Rymppä oli suht timmissä kunnossa, mut kas vain, ei nähtävästi enää. Miten leikatun koiran painonhallinta voikin olla näin saatanallista, en ymmärrä. Tavoitteena on taas kerran karistaa kaksi kiloa.
Sannan ottamista (ja meikäläisen editoimista!) kuvista voi tarkkasilmäinen päätellä yhtä sun toista, kuten vaikka sen, ettei mun koirani osaa vissiinkään leikkiä toisten wipujen kanssa - se vaan komentaa vieressä ja yrittää pysyä niiden perässä, voe pientä :D
Koska näillä koiruuksilla on niin veikeitä ilmeitä, "hiekkakuopilla feat nipsut vol 5" ilmestynee piakkoin... ei näistä vaan yksinkertaisesti pysty valitsemaan muutamaa kuvaa tänne laitettavaksi, kyllähän te ootte jo mut oppineet tuntemaan, eikö?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti