syyskuun (ja vähän lokakuunkin) kuvaoksennusta

Se oli muistaakseni meidän laitoksen dekaani, joka heti ekana päivänä kehotti meitä fukseja kuvaamaan opiskeluaikana niin paljon kuin mahdollista. En tiedä mikä siinä onkin niin hankalaa, mutta harmittavan vähän on tullut oikeasti kuvattua muistutuksesta huolimatta - jotenkin se tuntuu aina unohtuvan tai sitten ei mukamas kehtaa. No, yritän parantaa tapani. Tässä viimeisen puolentoista kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon uutta, oon muun muassa...

... tutustunut omaan demoryhmääni demoilla puuhatessa (ja itkiessä ja nauraessa) ja pakko sanoa, että meillä on kyllä melkoinen mimmijengi kasassa, haha. Ympäristökasvatuksen demoilla tuli pelattua hippaa, käytyä kahdessa eri museossa + näkötornissa ja tehtyä kaikenmaailman eskareille sopivia tehtäviä. Ja muistin muka jopa napata pari kuvaa! Noita kuvia ottaessani mietiskelin, kuinka tykkään Jyväskylästä hirveästi ja koen tosiaan kotiutuneeni superhyvin. Toki, voihan se olla, että muutaman kuukauden päästä on eri ääni kellossa, kun uutuuden viehätys väistyy - saas nähdä :D

... yrittänyt opiskella tehokkaasti, vaikka koira ei aina olekaan ollut asiasta samaa mieltä, huoh. Kämpässä on niin kylmä, että otus yrittää tunkea kylkeen koko ajan ja jos istun koneen äärellä, tai teen jotain muuta, niin Rymyhän ilmoittaa mielipiteensä hyvin selvästi - ja äänekkäästi. Yritin pitkin kuukautta lukea viime perjantaina tenttiin (ja onnistuin hävettävän huonosti, yaiks) ja tehdä hieman muistiinpanoja, mutta niinhän siinä sitten lopulta kävi, että tenttikirjan sain tenttiä edeltävänä iltana luettua loppuun. Jännitti muuten tuo eka tentti ihan jäätävän paljon, enkä mielestäni kyllä suoriutunut siitä mitenkään kehuttavasti eli jää nähtäväksi pääsinkö edes läpi, mutta toisaalta... Milloin viimeksi mä olen kokeessa esseevastauksia väsännyt? No, joskus miljoona vuotta sitten. 

... nauttinut maisemista (mä ihan oikeasti rakastan tätä kaupunkia ja tota kampusta) ja syksyn väreistä, vaikka en yhtään tykkää muutoin kyseisestä vuodenajasta. Tuulee, on kylmää ja pimeää, väsyttää ja nokka tuntuu vuotavan koko ajan. Mä olen sitä tyyppiä, jonka mielestä talvesta voitaisiin aina hypätä suoraan kesään ja toisin päin... tai oikeastaan jos ihan rehellisiä ollaan, se talvikin voitaisiin unohtaa. Pelkkä kesä riittäisi mulle oikein mainiosti, kiitos! Mä en itse asiassa malta odottaa meiän ensimmäistä kesää täällä Jyväskylässä ♥ 💜

... ehtinyt myös herkutella, omnomnom! Oon muutamana päivänä hengannut kampusalueella kun ei kotiinkaan viitsi parin tunnin takia lähteä, käynyt Raxissa kanssaeläjän kanssa (ja oli muuten hyvää, mä niin tykkään tosta paikasta) ja lainannut ilman lupaa samaisen ihmisen takkia, koska lenkillä satoi ihan kaatamalla, eikä mulla edelleenkään ole yhden yhtä vettä hylkivää takkia. En ymmärrä miksi, pakko tehdä asialle jotain. Siellä en tajunnut kuvia ottaa, mutta käytiin tosiaan yhtenä päivänä mummin ja pappan kanssa syömässä Rossossa mummin pelin jälkeen (kultamitali tuli, jee!). Mummi on siis pelannut lentopalloa ViLePassa niin kauan kuin muistan; ihan jo pienenä pentuna tuli kuljettua mummin mukana harjoituksissa ja joukkueessa oli edelleen monta tuttua naamaa. Enää ei ollut niin notkeaa toimintaa, kuin joskus vuosia sitten, mutta melkoisia mimmejä nuo ovat edelleen - oon niin ylpeä.

... tehnyt vähän sitä sun tätä! Pari iltaa ennen tenttiä iski hirveä stressi ja vaikka olisi oikeasti pitänyt lukea, istuin sen sijaan illan väsäämässä itselleni uutta kalenteria, koska kaupasta ei yksinkertaisesti löydy sellaista, joka täyttäisi kaikki toiveeni ja koska sijaistoiminta on in. Oon nyt lähiaikoina kiinnostunut tosi paljon Bullet Journalingista, tai oikeastaan jostain, mikä on perinteisen kalenterin ja sen sekoitus, ja jolle ei vissiinkään ole nimeä :D Joka tapauksessa, tein siis itselleni kalenterin ja seuraava kalenteri on jo suunnitteilla... kun vaan jostain löytäisin tällaisen vihkon. Että sellaista täällä :)

rympylän ekojen viikkojen fiilikset

Siis huhhuh, nyt oli ihan pakko ottaa pieni breikki opiskelusta ja tulla vihdoinkin kertomaan ne Rympylän kuulumiset (ja toki vähän omiakin, myönnän) ekojen viikkojen osalta! No, kaikessa yksinkertaisuudessaan Rymylle kuuluu ihan hyvää - tai eipä tuo ainakaan pahemmin ole valittanut. Toki, vinkuuhan Rymy edelleen silloin tällöin, mutta verrattuna entiseen sekin on vähentynyt melkoisesti, mistä olen enemmän kuin kiitollinen. Ennakkotehtäviäen ja esseiden sun muiden opiskeluun liittyvien juttujen väsääminen ilman oopperamaista taustakuoroa on oikein jees, väitän.

Ollaan otettu tavaksi, että aikalailla kolme lenkkiä mennään päivän aikana. Aamulla puoli kuuden ja kahdeksan välillä on ensimmäinen pissatus ja illan viimeinen sijoittuu siihen ysin ja yhdentoista väliin, vähän riippuen monelta ollaan päivällä käyty tai mihin aikaan on seuraavana aamuna kello soimassa. Päivällä pyritään käymään se yksi pidempi lenkki, tai sitten pari pienempää. Postaus tai kaks sitten, luettelin listan asioista, joiden takia pihaton/parvekkeeton kämppä ei ehkä olekaan huono juttu, ja ilokseni voin todeta olleeni oikeassa; Rymy todellakin saa enemmän liikuntaa, minkä mä koen todella tärkeäksi asiaksi. Toki on päiviä, kun ulkoilut jäävät aivan liian lyhyiksi (kuten eilen, kun Henkan piti illalla käyttää koira kunnon lenkillä, mutta päätyikin sitten olemaan viitisen tuntia ylitöissä), mutta sille nyt ei vaan aina voi mitään.  Luentoja ja yliopistolla oloa on ainakin näin alkuunsa ollut paljon vähemmän kuin mitä oletin, mutta oman aikansa päivistä vie lukuisat esseet, oppimistehtävät ja ryhmätyöt, että ei tässä ainakaan tekemisestä ole ollut puutetta - se tietenkin näkyy sitten myös lenkkien pituuksissa, valitettavasti. Oon niin kiitollinen, että kanssaeläjä suostui hyppäämään kanssani tuntemattomaan ja muuttamaan tänne Jyväskylään, koska voin vaan kuvitella miten vähällä huomiolla Rymy olisi, jos olisin joutunut Joutsasta asti tänne joka päivä matkustamaan.

Ja hei, huomasitteko? Mun oli pakko tilata Rymylle nahkainen monitoimihihna, jonka olisin kyllä halunnut vihreänä, ja uudet valjaat. Mä tajusin muuton jälkeen yhtäkkiä, etten oikeastaan luottanut niihin edellisiin valjaisiin, vaikka toki värinsä puolesta fanitan niitä ihan törkeästi. Totuus on kuitenkin se, että mun rentouteni lenkillä vaikuttaa ton remmiräyhän käytökseen, ja mun rentouteeni taasen vaikuttaa huomattavasti se, miten vankasti Rympän asusteisiin luotan. Henkkahan kerran aikoja sitten huomasi vetävänsä perässään pelkkää hihnaa, kun panta oli luisunut kaulasta äkkipysähdyksen johdosta, ja muutenkin Rymy on pari kertaa ollut aika lähellä peruuttaa valjaista ulos ohitustilanteessa. Voitte vaan kuvitella, miten rentona olen pystynyt lenkeillä pysymään... Näiden valjaiden kanssa ei ainakaan vielä ole ollut kyseistä ongelmaa, ja mun on ollut paljon helpompi keskittyä namittamaan Rymyä, kun en ole pelännyt otteeni irtoamista tai koiran valjaista karkaamista.

Edellisillä huudeilla oli liiankin helppoa halutessaan suunnitella ja ajoittaa lenkit niin, ettei kauheasti törmäile muihin koiriin, mutta täällä se on ihan sama monelta lähdet ovesta ulos - todennäköisesti törmäät vähintään kahteen koiraan lenkin aikana, oli kyse miten nopeasta pissatuksesta tahansa. Vajaassa kuukaudessa huomaan varmuuteni kasvaneen, eikä ohitustilanteet tai muiden koirien kohtaamiset aiheuta enää samanlaista stressireaktiota. Rymyn osalta ohitukset sujuvat nykyään vaihdellen eli joskus otus keskittyy täysin nameihin, joinain päivinä korvat ovat jossain ihan muualla, samoin suu...

Meillä myöskin nukutaan yöt, koska takaovella vinkuminen on jäänyt historiaan, yay! Me ollaan oikeasti nukuttu yöt siitä asti kun tänne muutettiin, ja siitä mä olen ehkä eniten innoissani. Muutaman kerran Rymy on herättänyt joskus aamuyöstä, mutta yleensä näinä öinä on ollut todella kylmä ja omaan petiin peittely on auttanut. Mitä aamu- ja iltapissatuksiin tulee, en mä edelleenkään niistä varsinaisesti nauti, mutta ainakaan mun ei tosiaan enää tarvitse puolipukeissa rynnätä ulos komentamaan räkyttävää koiraa (koska en ole laiskuuttani jaksanut pukea ensin päälle) tai nalkuttaa Henkalle, koska sekään ei ole jaksanut pukea ylleen, eli kyllä tää oli meille ihan oikea ratkaisu. Rymyllä ei tosin ole täällä yhtäkään koirakaveria, joten siinä on meille sitten seuraava missio!

ensimmäisen viikon fiilikset

Moiks! Mikähän siinä on, että näiden postauksien aloittaminen tuntuu usein ihan hirveän vaikealta - varsinkin silloin, kun sitä asiaa olisi kerrottavana enemmänkin. Vai johtuukohan se kenties juuri siitä? Nytkään en oikein tiedä mistä aloittaisin, joten kai se on vaan lähdettävä purkamaan vyyhtiä jostain... No. Me ollaan onneksi koko porukka kotiuduttu tosi hyvin, myös Rymy - mikä on ollut ainakin mulle valtava helpotus. Vähän niinkuin edellisessä postauksessa arvelin, vinkushowt ovat vähentyneet huomattavasti - samoin yöheräilyt ja tämä koskee siis sekä mua että Rymyä. Sitähän en tiedä johtuuko kaikki vaan "alkuväsymyksestä" ja uutuuden viehätyksestä, ehkä, mut joka tapauksessa alku on ollut tosi lupaava.

Opiskelua on takana nyt tasan viikko, huhhuh. Kampusalue alkaa olla jo pikkasen tutumpi, vaikkei ihan täysin hallussa vielä olekaan. Ollaan yhden kaverin kanssa käytä testaamassa eri opiskelijaravintoloita, tänään mm. Piato, joka on ehkä tähän astisista suosikkini puitteiden puolesta. Luokkien metsästämisen koen vähän ahdistavana, varsinkin kun osa rakennuksista tuntuu niin pirun monimutkaisilta etten tiedä mihin suuntaan mun oikein pitäisi mennä, mut eiköhän sekin siitä suttaannu ihan vaan ajan kanssa. Enhän mä olisi Iina, jos en jostain välillä vähän stressaisi. Mutta! Asiaan liittyen; tänään mä kävelin päivän viimeisen luennon jälkeen Vapaudenkadulle odottamaan Henkkaa, ja en tiedä hymyilinkö koko matkan - siltä se ainakin tuntui. Mä en edelleenkään osaa sitä sen paremmin selittää, mulla on vaan jotenkin niiiiin paljon parempi olo just nyt, tää paikka ei tukehduta mua... vielä (edelleen, kysykää uudestaan sitten parin ekan tentin jälkeen, tilanne voi olla silloin toinen, kröhöm). Ihan hyvin voi keskellä katua pysähtyä hetkeksi tutkimaan mapsia, eikä kukaan kiinnitä suhun huomiota, vaikka hetken pyörisit ympyrää, haha. Ja vaikkei edes tukiasiat ole vieläkään selvinneet, eli en tiedä milloin saan tukea tai mitä kautta, niin jotenkin on sellainen olo, et kyllä tää tästä. Pari viimeisintä vuotta mua on ahdistanut töissä enemmän kuin oon edes tajunnut, en oo pystynyt olemaan sellainen varhaiskasvattaja kuin minkälaiseksi itseni joskus aikoinaan kuvittelin, ja nyt tuntuu että tähän on tulossa muutos. No, toki, toivonmukaan saan opinnot päätökseen kolmessa vuodessa ja kandin papereilla lastentarhanopettajan pätevyyden, mutta päiväkodin seinien sisällä varhaiskasvattajia ovat mielestäni kaikki työntekijät nimikkeestä riippumatta, eivät ainoastaan ne papereiden mukaan pätevät.

Anyway --- mun vuosikurssini vaikuttaa kaiken lisäksi tosi mukavalta; sekaan mahtuu jos jonkinlaista tyyppiä ja persoonaa - mikä on siis aivan mahtava juttu! En tosin oo vielä päässyt kiinni tähän opiskelijameininkiin ihan täysin... bileethän on jostain syystä torstaisin ja mulla mm. tulee olemaan joka perjantaina klo 8.15 yksi kurssi, muttamutta. Vielä kun Henkka tänään(kin) on taas vaihteeksi yövuorossa, niin Rympän ruokkimiset ynnä muut on tietenkin meikäläisen vastuulla, joten skippaan suosiolla nämä partyt ja yritän osallistua seuraaviin -- ja jos näitä bailuja tähän tahtiin pukkaa, niin enköhän mäkin joskus oikeasti pääse mukaan, haha. Toki välillä iskee takaraivoon sellainen pieni pelko, että jäänkö nyt sitten tämän "tahmean" alun takia ikuisiksi ajoiksi vähän ulkopuoliseksi, mutta kieltäydyn ajattelemasta niin. En jää, koska en aio jäädä. Tiedän olevani hippasen hitaasti lämpenevä tyyppi, kaikenlainen small-talk ei todellakaan ole mun juttuni, mutta enköhän mä täältä löydä samanhenkistä porukkaa tavalla tai toisella tässä ajan kuluessa. No panic, kuten iskä tähän väliin tod näk toteaisi.

Aiheesta kukkaruukkuun; liityin jo kesällä Varkaisiin, tottakai, ja avajaismessuilla pääsin vihdoinkin ostamaan ihka ensimmäisen (ja tällä hetkellä ainoan) haalarimerkkini. Sen itsestäänselvän syyn lisäksi, että kyseessä on ainejärjestöni, mä itse asiassa oikeasti tykkään tästä merkistä hirveästi; ihanan simppeli ja nätti. Mä odotan innolla halaareita, mut kieltämättä näistä haalarimerkeistä en yllättäen oo ihan niiiiiiin innostunut. Mä en innostu mistään, mikä sisältää ompelemista... :D

Ollaan myös ehditty vähän shoppailemaan, vaikkei noi raha-asiat vielä ihan selviä olekaan, hups?! Vaikka mä kuinka rakastan isoa Mil-Tecin reppuani, mun oli hartioideni takia pakko ostaa arkiseen käyttöön myös pikkasen kompaktimpi (ja tietenkin söpömpi) reppu. Niin, ja juomapullo, johon olen erityisen ihastunut :D Mil-Teciin mahtui toki kätevästi kaikki varavaatteet ynnä muut jutut mitä töissä sattui tarvitsemaan, mutta jokapäiväiseen vihkojen + muiden kevyempien tarvikkeiden kanniskeluun se on vähän turhan iso ja jykevä.

Jaaaa koska mä olen mä, ensimmäiset kurssikirjatkin tuli jo lainattua ja on niitä jo vähän mielenkiinnosta lueskeltukin. Kolmannen kirjan lainasin kokeilun vuoksi e-kirjana. Hankin siis Jyväskylän Kaupunginkirjaston kortin, jonka sitten liitin yliopiston tunnuksiini kätevästi kotikoneella. Tahdoin yksinkertaisesti kirjastokorttini ns. "samassa paketissa" - monihan vissiinkin liittää omat tunnuksensa esim. opiskelijakorttiin käyttäen siis sitä yliopiston kirjaston korttina, mutta koska mulla on kortissani maksuominaisuus, ei se mun kohdallani olisi edes ollut mahdollista. Lisäksi mä todellakin tahdoin myös sen kaupunginkirjaston kortin, koska ihan varmasti tulee sieltäkin jotain lainattua. Anyway, kyllä mä veikkaan tämän opiskeluinnon laantuvan, kun päästään kunnolla asiaan ja tenttikirjoja alkaa kasaantumaan... sitä odotellessa, kääks.

... kyllä, vielä jatkuu :D Mä oon laittanut elämäni kuulkaas ihan risaiseksi, haha. Tänään me nimittäin hankittiin ehdotuksestani herkullisen väriset waltti-matkakortit; mulle kausilippu kuukaudelle (51e) ja Henkalle arvolippu. Sattuneesta syystä en ole ikinä tällaisissa vekottimissa matkustanut - koko korttisysteemi oli mulle ihan uusi konsepti, joten tänään sitten korttien hankkimisen jälkeen kotiin tultiin tottakai linkillä. Ajattelin uskaltaa huomenna lähteä samaisella vekottimella keskustaan heti aamutuimaan ihan yksinäni, hui :D Jännä nähdä mistä itseni aamulla löydän, vielä kun en ihan niin hyvin tunnista paikkoja ja pysäkkejä, että tietäisin missä oikeasti kannattaa jäädä pois. Mutta nou worries, seikkailu alkakoon...