perjantai 19. helmikuuta 2016

tämä saa minut voimaan paremmin (haaste)

Koska nähtävästi mun blogia luetaan ainoastaan noiden urpojen siskojeni (blogini luetuin postaus, really!) takia niin ajattelin, et vissiin olisi aika tehdä uusi siskoihin/siskoon liittyvä juttu. 

No ei vaan! Homman nimi on yksinkertaisuudessaan se, että tuo vanhempi noista kahdesta urposta ihanuudesta, on ollut lähiaikoina vähän alakuloinen ja tahdoin tehdä asialle jotain - rakkaita ne ovat siis edelleen molemmat, vaikka seuraava teksti keskittyykin vain toiseen. Ehkäpä joskus yllätän nuorimmaisen ja omistan hänellekin postauksen, eihän sitä koskaan tiedä ;)

Anyway, mun on tosiaan ollut alusta asti tarkoitus purkaa vanhan blogin parhaimmat antimet tänne blogiin, mutta jotenkin se projekti vaan jäi... no, nyt se on taas ajankohtaista, sillä mun mielestä tämä julkaisu kuuluu ehdottomasti just tuohon edellisen mestan PARASTA ANTIA -kategoriaan! Luulen, että pari muutakin immeistä saattaa olla samaa mieltä.


Tämä kyseinen sisko jäi vanhempiemme erossa äidille, minä taasen iskälle. Sen takia on välillä suorastaan huvittavaa miten paljon samankaltaisuuksia siskosta ja iskästä sekä vastaavasti minusta ja äidistä löytyy... voisi kuvitella asian olevan toisinpäin, mutta ehei.

Sisko ei aina tunnu ymmärtävän, miten ihana ja kaunis ja mahtava ihminen on, joten jonkun täytyy häntä selkeästi asiasta muistutella. Osaa se kyllä joskus olla tosi ärsyttävä, itsepäinen ja apinamainen junttikin, mut pysyypähän asiat balanssissa, eiku.

Ensinnäkin siukku on aina ollut jeesinä ja apuna, jos jeesiä olen tarvinnut. Oli kyse sitten krapularuuan mulle kantamisesta (silloin kun neiti vielä asui samalla paikkakunnalla), paskan päivän pelastamisesta esim. paasauspuhelulla, Rymyn lenkittämisestä, Hugon iltatsekkaamisesta tai ihan mistä muusta tahansa. Koska minä olen meistä kahdesta se hippasen itsekeskeisempi ja teininä pienempääni vähän ovelampikin, tottakai, olen aivan varmasti joskus käyttänyt siskon hyväsydämmisyyttä ja huutavaa omaatuntoa hyväkseni. En ehkä tietoisesti, mutta silti. Nyt siskon pitäisi vihdoinkin opetella sanomaan ystävällisesti ei (muille, mut ei tietenkään mulle) ja olla potematta huonoa omaatuntoa näin tehdessään.

Siskolla on mainio huumorintaju, joka tosin joskus katoa sinne angstisen harmauden alle. Hän on ollut aina tosi nokkela suustaan ja tuntui pentunakin keksivän satamiljoona näpsäkkää vastausta meikäläisen heitoille, mikä kieltämättä tympi joskus melkoisesti. Viimeinen sana kuuluu mun mielestä kuitenkin aina isosiskolle, kröhöm. Mä olen aina pystynyt juttelemaan siskolle ihan kaikesta, ja ehkä eniten koko maailmassa toivon, että (molemmat) sisko/t tuntisivat samoin. Että vaikka en aina olekaan samaa mieltä kaikesta, ja joskus puhun ennen kuin mietin, niin mä silti tahtoisin olla tukena, ja että ei ole olemassa asiaa, minkä johdosta näkisin kummankaan siskoistani mitenkään huonompana tai alapuolellani, ja jos ikinä niin olen antanut ymmärtää, se on vaan ollut sitä iskältä perittyä kieroa huumoria, huoh. Se, että mä kysyn miksi ei tarkoita, että kyseenalaistan - se tarkoittaa sitä, että hain yliopistoon aikoinani lukemaan psykologiaa ihan syystä.

 

Sen lisäksi, että sisko on tosiaan hyväsydäminen ja kiltti, tämä on myös pohjimmiltaan tosi lämmin ihminen ja lojaali tärkeimmilleen - eikä edes tajua noita asioita olevansa, mikä on isosiskosta todella turhauttavaa. Pentuna ei varmaan ollut mitään mistä tämä neiti ei olisi itse selviytynyt, joko kysymällä tai ihan vaan tekemällä. Eikä haitannut jos ei ekalla yrittämällä onnistunut, sitten vaan kokeiltiin uudestaan. Mä olen ihan teinistä asti ihaillut siskossa juuri sitä iloisuutta ja rohkeutta, ja toivoin aina, ettei tuo asia koskaan muuttuisi. Kasvaessaan siukusta on kyllä tullut vähän kiukkuisempi ja pisteliäämpi, haha, mut sehän on ihan normaalia; harva meistä on enää aikuisena yhtä sinisilmäinen tai avoin, kuin mitä vaahtosammuttimena. Asioita tapahtuu ja suojamuureja rakentuu. Sisko on ollut mun idoli ihan natiaisesta asti (siitä yhdestä syödystä huulirasvasta huolimatta) ja sen takia hänen mielipiteillään on aina todella paljon painoa. Ehkä just sen takia mä välillä leimahdan yllättävän pahasti, jos ollaan eri mieltä.

Sisko saa mut toki voimaan paremmin helposti kuuntelemalla ja lohduttamalla, mutta paremmin voimiseen kuuluu mun mielestä muutakin kuin iloinen mieli.

Ihan teinistä asti siskolla on ollut taito pakottaa mut katsomaan peiliin. Ja tyyppihän tekee sen täysin tietämättään, eikä täten edes ymmärrä miten suuresti vaikuttaa ajoittain mun jokapäiväisiin valintoihini. Teininä tuo taito ei todellakaan saanut mua voimaan paremmin (lähinnä kiukutti törkeästi), mut tälleen aikuisena sitä on oppinut arvostamaan kyseistä piirrettä - niin paljon kuin se vieläkin välillä ketuttaa. Kritiikki on aina tietyllä tapaa kritiikkiä, vaikka olisikin kuinka rakentavaa, ja sen sulatteluun ja ymmärtämiseen menee aina tovi tai kaksi. Siskon sanomana asiat, jotka tiedän todeksi, mutta joita en ole halunnut myöntää itselleni, tuntuvat aina miljoona kertaa pahemmilta - mut samaten ne on just ne sanat, mitkä loppujen lopuksi auttavat eteenpäin, auttavat tekemään muutoksia.

voin paremmin, koska aina silloin tällöin joku pakottaa mut pysähtymään ja miettimään ja analysoimaan itseäni ja tätä kautta näkemään selvemmin minkälainen olen - ja millainen haluaisin olla. Edes tuo kanssaeläjä ei tässä asiassa pysty vaikuttamaan muhun läheskään yhtä voimakkaasti, kuin mitä sisko.

Kaiken huipuksi sisko on ihan törkeän hyvä ottamaan kuvia, löysin kansiollisen vanhoja maisemakuvia yms, ja ne on vaan niiiiiin nättejä. Oon edelleen sitä mieltä, että sisko on väärällä alalla, siitä olisi pitänut tulla valokuvaaja, peeeekele :D


Parasta koko jutussa on muuten se, että mulla on näitä tällasia kuvia jemmassa ainakin kuuteen samankaltaiseen postaukseen, että siskon kannattaisi nyt vaan katsoa sinne peiliin ja nähdä se ihana ihminen (ja lopettaa se murjottaminen ja asioiden salailu, eiku) - muutoin kaivan jostain esiin sen vessaharjakuvan. Taas.

Ps. Tekstissä saattaa esiintyä hieman itseironiaa, sarkasmia, kyynisyyttä, naljailua ynnä muita meikäläiselle tyypillisiä piirteitä --- mut se on kyllä kirjoitettu kaikella rakkaudella ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti