sunnuntai 7. helmikuuta 2016

cambridge - viikko 4


Huhhuh mikä viikko takana, aikamoista henkistä ja fyysistä vuoristorataa syömisten ja tahtomisten osalta. Viikonlopun hiilarimättöjen jälkeen keho kaipasi oma-alotteisesti takaisin asteen kevyemmälle linjalle, joten päätin sittenkin viime maanantaina palata takaisin Cambridgen pariin, ainakin osittain. No, suunnitelma hyvä kymppi, mutta toteus olikin sitten jotain ihan muuta. Tai no, kyllähän mä söin kevyemmin, kaveri toi kaupasta mulle hyvää hyvyyttään karkkia pienen pussin verran, ja keskiviikkoon asti muistin myös ne 3 pirtelöä per päivä. Torstaina unohdin viimeisen pirtelön ja perjantaina viimein päätin homman jatkuvan maanantaina, kun ei siitä tuntunut mitään tulevan. Aamupalaksi otin toki keylimepiepirtelön kera mansikoiden, mutta muutoin en loppupäivänä syömisiäni murehtinut - tai kuvaillut, kröhöm.

Toisaalta vähän harmittaa koko juttu, miksi en vaan pysynyt alkuperäisessä suunnitelmassa ja säästänyt täten itseäni tältä pettymykseltä?! Johan mä olin sen viikkoja sitten päättänyt ja vieläpä hyvin fiiliksin, etten tällä viikolla stressaa. Tein homman vähän turhan vaikeaksi itselleni muuttamalla alkuperäistä suunnitelmaa lennosta, ja senhän takia syöminen lähti taas käsistä viimeisillä metreillä. No mutta, maanantaina uusi alku. Muutoin olisin aloittanut jo tänään, mutta käytiin Henkan kanssa syömässä. Toki jätettiin väliin jälkkärit ynnä muut herkut, joita yleensä kinuan kuin kolmevuotias. Samaten yritin katsoa mitä ja kuinka paljon lautaselleni laitan; huomattavasti vähemmän kuin mitä olisin ehkä kuukausi tai kaksi sitten laittanut, mutta silti aterian loppuvaiheessa alkoi raja tulemaan vastaan. Mun on vissiin alettava työstämään tapaani syödä; jätän aina viimeiseksi nääs kaiken mistä tykkään, eli normaalisti lihan - eka menee kaikki ne "pakolliset" ja nekin tietyssä järjestyksessä. Eka salaatti ja/tai kasvikset, sitten riisi tai peruna ja tosiaan vikana se liha. Tämän tavan opin jo pienenä, kun kaikki piti syödä koska Afrikassa lapset ei saa ruokaa ollenkaan. Mä en voi siis noin vaan jättää syömättä, koska ne parhaat palat jää aina viimeiseksi. Totesinkin Henkalle siinä syödessä, että mun on varmaan ihan oikeasti pakko tehdä tälle ajattelutavalleni jotain, johan siitä tänään valmentajan kanssa puhuttiin. Nyt kun osaisin vielä ottaa sen käytäntöön. Olen mä joskus yrittänyt, että söisin "kaikkea" sekaisin, mutta jotenkin se tuntuu niin väärältä, että oon aina palannut takaisin tohon systemaattiseen tapaani... kai tässä taas paikkaillaan jotain lapsuusajan ja teini-iän perusturvattomuutta, mulla kun on tapana yrittää kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Huoh. No, mut eikös ongelman tunnistaminen ja myöntäminen ole aina se ensimmäinen askel? :)

TÄNÄÄN OLI TAAS SE KAUHIAN PELOTTAVA PUNNITUS, mutta ei se paino ollutkaan noussut, kuten koko viikon pelkäsin vaan ihme kyllä, laskenut! -700g ei tunnu paljolta, mutta mulle oli todella tärkeää ja lohduttavaa, ettei se vaaka ainakaan edellistä suurempaa lukemaa näyttänyt. Mun nähdäkseni tämä kertoo mun tehneen sentään jotain oikein menneellä viikolla, ellei lasketa sitä yhtä överiä, kun tuli vedettyä niin runebergin torttua kuin laskiaispullaa, josta en edes kauheasti tykännyt... mä. en. edes. ymmärrä. mitä. tapahtui. Aivoissa taas vaan napsahti.

Ens viikon tehtävänä onkin sitten olla repsahtelematta ja yritän myös muistaa kirjata ylös milloin ja mitä syön -- toi ruokailurytmi kun on aina ollut yksi mun kipukohtani, lähinnä edelleen yövalvomisten takia... nukkumisvaikeuksista olen kärsinyt koko ikäni, joten säästäisin mieluiten kaikki syömiset iltaan ja yöhön, koska mikään ei ole niin hirveää kuin valvoa kurnivan vatsan kanssa ja ajatella asioita. Kaikkea muuta kuin terveellistä, I know.

No mutta, ensi viikko mennään tasolla 1+ ja sitten seuraavana maanantaina olisi tarkoitus siirtyä tasolle 2, yay! Mä olenkin jo kaivannut marjoja, senpä takia tuonne kuvan pirtelön sekaan niitä mansikoita heitin, luonnollisesti.

2 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä! On todella vaikeaa muuttaa elämäntapojaan, kun niihin liittyy niin paljon sellaista, mitä on piilottanut alitajuntaan asti. Pystyt kyllä tähän! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, ystäväni, totta turiset!

      Poista