torstai 9. heinäkuuta 2015

hiekkakuopilla feat nipsut vol 6

Huhheijaa, pikkasen meinasi näiden kuvien editoinnissa kestää, voin kertoa! Siltikin, vaikken todellakaan jokaisen kuvan värimaailmaa muokannut ihan niin jämerästi kuin mitä alkuunsa suunnittelin. No, ehkä te kestätte :D Pienestä lipsuilusta huolimatta, mä olen kai kuitenkin luonut nahkani ja esiin on kuoriutunut entistä neuroottisempi ihminen, ahem, koska jostain syystä en tahdo pystykuvia tänne enää ollenkaan, vaikka ne silmää noin niinkus muutoin miellyttävätkin. Ja siis onhan musta toki kiva muokkailla Sannan ottamia kuvia erilaisiin kuoseihin, pystykuvat pienemmiksi jne, ihan jo sen takia, että tälleen ne ovat enemmän meidän näköisiämme ja muutenkin ettei sitten postailla pelkkiä kopioita :) Muistutuksena; pystykuvia + milloin mitäkin lisäilen sitten tuonne facesivuston, whiptailedin, puolelle.

Eipä tässä mitään sen tähdellisempää sanottavaa tälläkään kertaa ole, meidän arki kun on niin peruskauraa kuin vaan olla ja voi... öö. jos ei oteta huomioon äitiäni, joka tuli tuossa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä valloittamaan vierashuoneemme vähän pidemmäksi aikaa.

Tai no, tietenkin jos Rymyltä kysytään, niin elämä on tällä hetkellä normaalia inhottavampaa ja masentavampaa koska laihdutuskuuri. Täytyykin taas muuten kysyä H:lta josko se lähtisi joku päivä tuonne hiekkakuoppien läheisyyteen maastopyöräilemään, Rymylle kun tekee melkoisen hyvää painella juosten perässä.

Niiiiiiin ja hei, Rympän velipoika, Toto, on näillä näkymin tulossa hoitoon about viikoksi tässä kuussa, jeeeeee! Mä en millään malttais odottaa poitsun näkemistä, vaikka toki vastuu jonkun toisen rakkaasta on aina omalla tavallaan vähän kuluttavaa - senhän mä tiedän jo ihan työni puolesta. Tämä kyseinen velipoitsu on tosin ollut meillä ennenkin hoidossa ja kieltämättä kun olet sen puolisen vuotta putkeen hoitanut toisen silmäterää, kyllä ajatus noin lyhyestä hoitopätkästä otetaan vastaan ihan eri mentaliteetilla; sehän on pelkkä silmänräpäys, mikä jottei onnistu! Hoitokoiruuksista puheenollen, mä tässä pitkään mietiskelin josko pitäisi laittaa taas jonkinlaista ilmoitusta tuulenkoiriin, nimittäin tooooosi mielelläni tarjoaisin uudestaan hoitopaikkaa yhdelle vinttarille, oli se sitten lyhyempi tai pidempi pätkä... olen sanonut tästä ennenkin, mutta siis muahan on pennusta asti kiinnostanut mm. sijaisvanhemmuus, mutta koska se ei tällä hetkellä ole mahdollista mitä lapsiin tulee, tää kiinnostus on nyt sitten nähtävästi kääntynyt koiramaailman puolelle. Rescue-koirien kotihoitotoimintaa kohtaan ei löydy muuta kuin kunnioitusta, ja ehkä vähän kiinnostustakin...

Anyway, tässä olisi nämä tämän erän vikat rallauskuvat, miljoonahan niitä taas on, mutta syytän kuvien ottajaa - mitäs meni ottamaan niin saakelin monta mainiota kuvaa?! Mä tunnun löytävän aina jokaisesta kuvasta jonkun wau-tää-on-pakko-laittaa-elementin, oli se sitten koirien asento, hännän mutka, värimaailma tai joku epätarkka pikkuruinen kivi kuvan nurkassa, haha. Se näkeekö muut näiden editoitujen kuvien makeuden, tai juurikin sen pienen kiven jossain siellä nurkassa --- noooo, se onkin sitten kokonaan toinen juttu, etten sanoisi :D

2 kommenttia:

  1. Moikka! Löysin juuri sun blogin, ja ihastuin heti! Jään varmasti seurailemaan, vaikkei ehkä pitäisi kun pentukuume vaan nousee Rymyn touhuja lukiessa, haaveissa on nimittäin oma whippet! Toivottavasti sellainen vielä joskus saataisiin meidän kolmen kissan lauman jatkoksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moiks - ja kiitos! Olipa kiva löytää tällainen kommentti postilaatikosta heti aamusta :) Kannattaa muuten vierailla whippet-pentujen luona tai lukea meidän pentuaikaisia kirjoituksia vanhasta blogista niin häviää muuten pentukuume aikalailla samantien, noi whippetlapset kun osaavat olla aikamoisia terminaattoreita, haha ;) Mut no, onneks pentuaika ei kestä ikuisuutta, kyllä noi wipukat melko mainioita pakkauksia on <3

      Poista