Lueskelin tuossa yksi päivä huvikseni Toton hoitorapsaa vuodelta 2012
(linkit tuossa ylhäällä). Totesin, että kylläpähän nuo ovat molemmat hirmuisesti muuttuneet, vaikka perusluonne onkin aina perusluonne. Huomatkaa mm. Toton naama, kylläpähän sekin on mun mielestä harmaantunut aika paljon, ihan kuten Rymynkin nassu! Voihan velipojat
♡
Pentumainen häröily ja jatkuva pölhöily on jäänyt unholaan kummaltakin eikä kumpikaan tunne tarvetta roikkua koko ajan toisen niskavilloissa/pyllyssä - meno on ollut oikeastaan järkyttävän seesteistä verrattuna edelliseen hoitopätkään. Toto on edelleen hirveän arka ja säikky, mutta reipastuu toki päivä päivältä. Rymy yritti alkuunsa leikittää/ojentaa Totoa enemmänkin, mutta koska se ärisee ja puhisee ja komentaa, Totoa ei hirveästi innosta moinen -- ja sitä paitsi, aina kun Rymy saa Toton houkuteltua leikkiin/juoksuun tai kun Toto millään muotoa innostuu leikkimään Rympän leluilla, osat vaihtuvat ja Rymy the Dramaqueen ei tietenkään ymmärrä mitä tapahtuu vaan eksyy meikäläisen jalkoihin itkemään kun tuo sanoi pahasti ja nyt se koskee mun leluun, äiti nyyyyyyh! Se on oikeastaan äärimmäisen huvittavaa.
Ekana yönä Toto oli luonnollisesti hieman levoton ja vaelteli vähän itkuttaen, yritti vierashuoneeseen äidin seuraksi (eikä vaan yrittänyt, sillä Totohan osaa avata ovet), jonka takia pistettiin portti/aita makkarin oven eteen - Toto sai nukkua makkarissa oman fleecensä kanssa Rymyn pehmeässä pedissä ja Rymy oli omassa pedissään toisella puolella sänkyä, ja hyvin meni. Rymyllähän on siis tapana tunkea aina "vieraspetiin" nukkumaan, oli se peti sitten minkälainen tahansa - ja varsinkin jos vieraspeti on vieraan oma - mutta mä olen nyt ollut joka kerta tosi johdonmukainen ja käskyttänyt kerta toisensa jälkeen siihen petiin, missä yleensäkin makkarissa nukkuu, ja nyt on selkeästi alkanut menemään oppi perille. Ekan yön jälkeen ollaan nukuttu yöt yllättävän rauhallisesti. Sisäsiisteys on Totolla niiiiiin hallussa, yhden yhtäkään vahinkoa ei ole sattunut - en todellakaan valita!
Käytiin perjantaina juoksemassa hiekkakuopilla, mutta lähdettiin kuvitelmistani huolimatta kuitenkin liian aikaisin liikkeelle - oli edelleen iiiiiihan liian kuuma, joten eipä nuo kauaa jaksaneet lelujen perässä juosta. Toistensa kanssa eivät tosiaan oikein osaa tosiaan leikkiä, hassuja kun ovat. Näen pojissa paljon samaa, enkä pelkästään naamoissa; molemmat ovat vähän sellaisia tossukoita
(kaikella rakkaudella); toinen kun vähän leikillään ärähtää, se on suurinpiirtein maailmanloppu, mutta itse voi leikkiä ja komentaa toista vaikka kuinka äänekkäästi. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä miten näiden kahden suhde etenisi jos hoitopätkän pituus olisikin se 6 kuukautta kuten Cocon kanssa.
Sunnuntaina, eli siis tänään, lähdettiin heti aamulla uudestaan kuopille vähän juoksemaan ja kävelemään, sekä tietenkin syömään mustikoita. Lelujen kanssa nuo innostuivat leikkimään kyllä, mutta varovat toisiaan edelleen eli mitään yhteisrallia ei vedetty. Jos esim. Toto tahtoo lelun, mutta Rymy ehtii sen luo ensin, that's fine ja sama toisinpäin. Toisaalta, ei haittaa yhtään - molemmat saivat juosta niin paljon kuin tahtoivat ja eipähän tarvitse meikäläisen sydän kurkussa katsoa ja pelätä, että koska kolahtaa. Nauratti ihan kun yhdessä vaiheessa juoksivat kenttää vuorotellen ympäri, ensin Toto possulelun kanssa ja kun Rymy sai samaisen lelun itselleen, oli tietenkin Rymyn vuoro vetää pari kunnaria.
Ollaan toki lenkkeilty, mutta ollaan myös otettu niin rennosti kuin vaan
immeiset ja kaks koiraa voi, ainakin tälleen sadesäällä. Selväksi on
tullut ainakin se, kuten kuvat kertovat, että Toto on veljensä veroinen
mestari mitä chillailuun tulee...
