tammikuu tiivistettynä

TAMMIKUUSSA meidän taloudessa muun muassa löhöttiin, luettiin pariin tenttiin (joista toista en sitten tehnytkään, koska päädyin paria päivää ennen palautuspäivää kyhäämään kasaan tentin sijasta oppimistehtävän) ja vietettiin ikäkriisiä... täytin loppukuusta nimittäin 30 vuotta, ai kauhee. Kuvataidekasvatuksen kurssi alkoi ja päätyi kaikista ennakkoluuloistani huolimatta olemaan yksi parhaimmista kursseista tähän asti, I don't know what happened. Viima vieraili meillä ahkerasti - ja me käytiin Viiman luona! Kesällä alkanut putkiremppa alkoi oikeasti ärsyttämään, koska jostain syystä nää remppamiehet eivät osanneet lukita ulko-ovea perässään - pyynnöistä huolimatta. Jännitti joka päivä tulla kotiin, vaikka olinkin aidannut Rympän olkkariin... Varkaitahan moinen aita ei olisi estänyt. Mun kerran käytetyissä haalareissani on tällä hetkellä tasan kaksi merkkiä; jo yliopistoon tullessa mulla oli tiedossa merkit, jotka ehdottomasti tahdon eli siis ainejärjestöni merkki (jonka taisin ostaa ekalla viikolla?) ja tietenkin prätkähiiriin liittyvä - jälkimmäisen näistä ystäväni bongasi ja osti mulle, olen niiiiiin onnellinen ♥ Käytiin yhtenä aivan ihanana talvipäivänänä kiertämässä Laajavuoren luontopolku, joka tosiaan sijaitsee tuossa ihan meidän naapurissa ja oli kyllä huippukivaa. Nautittiin muutenkin ihanista talvipäivistä ja Henkan pyynnöstä etsittiin lähettyviltä eräs luola, jota ei oltu koskaan ennen huomattu, mutta jonka ohi oltiin menty useasti!! Siinäpä ne kuvaamisen arvoiset jutskat sitten olivatkin, seuraavaksi tiedossa helmikuun helmet :D

joulukuu lyhyesti

Voi kääks, edellisestä päivityksestä on nähtävästi vierähtänyt taas pieni ikuisuus... Voisin syyttää yliopistoa, mutta ei, olisi mulla kyllä oikeasti ollut aikaa päivittää blogia vaikka ja kuinka. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Kuvia on sen takia kertynyt kännykkään hirmuinen määrä ja oon tehnyt vaikka ja mitä uutta, mutta mä en ole yksinkertaisesti jaksanut alkaa purkamaan noita kuvia kännykästä -- ja sitten niitä äkkiä olikin niin hirveä kasa, etten enää tiennyt mistä aloittaisin. No, nyt on ehkä korkea aika tehdä asialle jotain... joten, aloitetaan joulukuusta.

JOULUKUUSSA

... oli aivan ihania talvipäiviä! 

... käytiin ahkerasti jäällä Viima the villiksen kanssa! Itselläni on tosi kova ikävä niin mun omia kavereitani kuin Rympänkin kavereita (Sera on edelleen mun sydänkäpynen), mutta onneksi täältäkin on löytynyt mulle kavereita ja Rymylle koirakaveri. Tosin niitäkin kaivattaisiin lisää; ajattelin tässä keväällä olla asian suhteen asteen verran aktiivisempi.

... luin jos jonkinlaista kurssikirjallisuutta eri oppimistehtäviä varten.

... me hankittiin vähän extempore joulukuusi ja muutenkin laitettiin kämppä jouluiseksi! En oo aikoihin kokenut olevani missään suhteessa "jouluihminen", mutta tänä vuonna iski semmoinen "let's give it a chance" -fiilis. Mä olin niin onnellinen, kun kukaan ei ollut rajoittamassa kuusen koristeiden määrää - tosin ne valitettavasti loppuivat kesken, eli ensi vuonna pitää selkeästi ostaa lisää. En tiedä miksi olen aina haaveillut sellaista täpötäyteen ahdetusta jenkkikuusesta, niissä vaan on sitä jotain. 

... Rymy päätti joulupäivänä mummilassa vähän herkutella suklaakonvehdeilla, joten lähdettiin sitten illalla joskus kympin jälkeen Karkkilaan (josta siis juuri olimme hetkeä aikaisemmin Henkan kanssa ajaneet takaisin Nummelaan, jossa Rymy hengaili mummin, papan ja siskoni kanssa) oksennuttamaan otusta - ihan varmuuden vuoksi. Sinne meni mukavasti kaikki joululahjaksi saadut rahat, huoh.

... mummi lyhensi meikäläisen hiuspehkoa suht reilusti! Ja sain muuten nuorimmalta siskolta joululahjaksi Karin Slaughterin Kahlittu-kirjan, jonka sitten ahmin lähestulkoon heti... Slaughter on itse asiassa tällä hetkellä suosikkini, mutta se voi johtua siitä, että yhdellä hänen hahmoistaan on kaksi vinttikoiraa :D Mummila on pistetty myyntiin, mikä saa mun oloni tosi haikeaksi, mutta eihän kaksi vanhempaa ihmistä oikeasti jaksa isoa omakotitaloa ja sen pihaa ikuisuutta hoitaa. Silti. Nyyh.

... (ja vähän vielä tammikuussakin) meillä meni parisuhteen osalta hetkittäin todella huonosti. Ilmapiiri kotona oli enemmän kuin ahdistava ja söi tietenkin molempien jaksamista. Käytiin läpi aika rankkojakin keskusteluja, itkettiin monet itkut, ja välillä olin aivan varma, että se oli siinä. Ei onneksi ollut. 

Seuraavaksi sitten tammikuun kuulumisia!

kalentereiden kuninkaallinen | the bujo

Mä rakastan kalentereita. Paperisia versioita, siis. Sen lisäksi mä rakastan to do -listoja. Mä rakastan keväisin sitä tunnetta, kun lumi sulaa; kun saa ekaa kertaa laittaa lenkkarit jalkaan ja kuunnella sitä hiekan narskuntaa lenkkareiden alla ja melkein yhtä mahtavalta on vuosittain tuntunut uuden kalenterin korkkaaminen. Paitsi viime aikoina - mä en ole muutamaan vuoteen ollut kauhean tyytyväinen valintoihini, tai edes kaupoista löytyvään tarjontaan. En kauheasti tykkää tilailla ulkomailta tai nettikaupoista, koska oon tietoinen omista heikkouksistani. Sen takia mulla ei ole myöskään luottokorttia, kröhöm.

Koulussa en jostain syystä hirveästi muista hyödyntäneeni minkäänlaista kalenteria (omaa tyhmyyttäni, en mä tuolloin ymmärtänyt miten paljon tehokkaammin pystyn toimimaan kalenterin voimin) ja töissä ollessa mulle riitti sellaiset pienet ja söpöt, joihin sai työajat ympättyä; Koiramäen kalenterit olivat mun suosikkejani. Jossain vaiheessa vaihdoin vähän isompaan, johon mahtui kirjoittamaan enemmän asioita ylös, mut ulkonäöllisesti en ole koskaan niistä pitänyt. Joo, toki, kannesta voit joissain tapauksissa askarrella suhteellisen nätin, mut sisältä se kalenteri on just niin liukuhihnatavaraa kuin olla ja voi, väritön ja tylsä. Ja kyllä, voisinhan mä tosiaan tilata jostain superhienon kalenterin, mutta piruvie - mä tahdon oman. Erilaisen ja persoonallisen, meikäläisen näköisen, uniikin. Yleisesti ottaen kalenteri on mulle myös hyvin henkilökohtainen juttu, eli kenelläkään ei ole siihen lupa koskea tai sinne kurkata ilman lupaani, ei edes Henkalla.

Tässä jokunen aika mä sain totaalisesti tarpeekseni kaupan kalentereista. Siitä ettei sinne koskaan saa kirjoitettua kaikkia niitä asioita, joita mä sinne haluan laittaa, ettei siellä ole tilaa quoteille tai hajatelmille tai listoille. Siihen, ettei sitä pysty tarpeeksi muokkaamaan ja siihen, että aina sieltä löytyy jotain turhaa tekstiä, mitä en yksinkertaisesti tarvitse enkä halua. Mä en tiedä päätinkö ensin tehdä itse itselleni kalenterin ja törmäsinkö sen jälkeen konseptiin nimeltään Bullet Journaling vai toisinpäin - niin tai näin, sieluni on myyty, enkä näe enää palaavani takaisin vanhaan.

Tein siis tyhjästä kierrevihkosta simppelin kalenterin tulostinta apuna käyttäen (koska mä tykkään erilaisista fonteista, mutta en itse osaa sellaisilla kirjoitella). Bujohan ei ole varsinaisesti kalenteri sanan perinteisessä merkityksessä, se on mielestäni enemmänkin jonkinsortin lokikirja, jonne on tarkoitus luettolomerkein listata tulevia tapahtumia, tehtäviä tai muita muistettavia juttuja. Se perustuu siis luettolomerkkeihin ja niiden käyttöön. Jotkut tekevät merkintöjä/listoja päivittäin, jotkut viikottain ja jotkut käyttävät  pelkästään kuukausinäkymää. Tyylejä on siis monia.

Itselläni on käytössä yksinkertainen kuukausinäkymä joka kuun alussa, johon listaan yleispätevästi synttärit (jotka toivottavasti merkitsin oikeille päiville, hmmm), tentit, tehtävien palautukset ynnä muut eräpäivälliset jutut, jotka olisi syytä muistaa. Tätä seuraa viikkonäkymät, joihin teen yksityiskohtaisempia merkintöjä ja listaan muun muassa toistuvat eräpäivät, tulevat demot ja luennot, sekä milloin mitäkin tehtävää/esseetä aion työstää. Kun homma on hoidettu, neliö ruksitaan ja that's that.

Bujoilussa suosikkijuttuni on nimenomaan se, ettei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa; jokainen voi loppupeleissä toteuttaa itseään ja tehdä bujosta juuri omiin tarpeisiinsa sopivan. Tarvitsin opiskelujen takia nimenomaan kalenterin, koska en voi suunnitella asioita päivä tai edes viikko kerrallaan, kuten jotkut tekevät. Mun on pakko nähdä se isompi kuva ja kokonaisuus. Ensimmäisessä bujossani merkkejä oli enemmän kuin mitä tällä hetkellä, mutta koin osan niistä omalla kohdallani turhaksi. Tämän takia suosin värikoodausta ja vain muutamia merkkejä. Parastahan on se, että jos myöhemmin muutan mieleni, ei luettelomerkkien lisääminen ole homma eikä mikään.

Facessa Bullet Journal -fani voi jakaa aika karkeasti kahteen ryhmään; ensimmäinen ryhmä kantaa nimeä bullet journal junkies, ja näiden tyyppien bujot ovat kuin taideteoksia. Niihin käytetään aikaa ja vaivaa - ja rahaa! Minimalistiseen ryhmään kuuluvat sen sijaan suosivat tehokkuutta ja nopeutta, eikä bujojen ulkonäöllä välttämättä ole niinkään väliä. Itse kuulun varmaankin vähän molempiin ryhmiin; mitään taideteoksia ei bujostani löydy, eikä vinot rivit tai ruma, lennossa vaihtuva käsiala haittaa, mutta käytän kuitenkin aikaa ja vaivaa saadakseni paketista omia tarpeitani vastaavan kokonaisuuden.

Yleisesti ottaen bujo lähtee liikkeelle sivujen numeroinnista ja indeksistä, joka löytyy myös minulta. Nimenomaan indeksi antaa tilaa joustavuudelle, sillä ei ole mitään väliä minne mitäkin lykkään - indeksin kautta etsimänsä merkinnän löytää helposti. Jotkut harrastavat collectioneja, eli kokoelmia ja seurantoja enemmänkin, mutta omassani on tällä hetkellä niitä vain muutama. Löytyy muun muassa Karin Slaughterin kirjalista sekä meneillään oleva kännykän siivousprojekti ja seurannassa on taasen allergioiden takia koko kämpän imurointi ja lakanoiden vaihtopäivä/t. Sitä mukaa kun homma on tehty, ruksin tai väritän sitten ruutuja, of course.

En oo ikinä ollut kova askartelemaan tai mitään vastaavaa, mut tää on ollut yllättävän rentouttavaa puuhaa. Ehkä sen takia, etten oo ottanu hirveästi stressiä - ei haittaa jos tulee kirjotusvirheitä, värit vähän leviää, rivit menevät vinoon tai käsiala vaihtuu lennossa. Tän koko systeemin pointti on vaan pitää mut ajantasalla ja tietoisena tulevista jutuista, ulkonäkö on täysin toissijainen juttu. Tein ekan version tosiaan tavalliseen kierrevihkoon, mutta se ei näyttänyt kestävän kovaa elämäänsä repussani, joten piti vaihtaa kovakantiseen versioon. Mä innostuin jopa sen verran, että tein mulle ja Henkalle yhteisen kotibujon, ahahahha! Meillä kun on tapana koota to do -listoja milloin mihinkin lapulle ja niitä sitten löytyy ympäri kämppää pitkin vuotta... Minkä sitä neuroottinen ihminen itselleen mahtaa? :D Anyway. Löytyyköhän sieltä ruudun takaa muuten muita bujoiluun hurahtaneita?!