päikyt kera kahden koiran

Muutama postaus sitten kerroin, kuinka meikäläisen tulee useimmiten otettua kuvia Serasta eikä niinkään Myytistä - Sera kun vaan on niin himputin nätti koira ja Myyti nyt tuntuu muutenkin aina hukkuvan taustaan tuon värityksensä takia. Rymy on leikattu, Serppa sterkattu, enkä ikinä milloinkaan lähtisi asioista mitään tietämättä tai muutenkaan pennuttamaan yhtäkään koiraa, mutta aina välillä Seran ja Rymyn seistessä vierekkäin, mä kuvittelen mielessäni haaveenomaisesti miten sairaan nättejä pentuja nämä kaksi voisivat saada (no kattokaa nyt tota kaunokaista). Pienokaiset olisivat tietenkin sellaisia järkyttävän kauniita mustavalkoisia ADHD-muumiokoiria, joiden päänsisäisistä mietteistä kukaan ei ottaisi selvää, haha! :D

Anyways, Serpan terveydentila on tällä hetkellä vähän niin ja näin, eikä ongelmien syytä olla vieläkään saatu täysin selvitettyä, vaikka neitiä on ahkerasti käytetty lekurilla jos toisella jo pidemmän aikaa - toivonmukaan tilanne alkaa pikkuhiljaa ratkeamaan ja saataisiin koiralle oikeanlaista apua. Tässä vähän aikaa sitten Sera matkasi emäntänsä kera taas vaihteeksi lekuriin, joten Myytiskä the werewolf dog tuli sitten meille kylään siksi aikaa.

Ja tulinpa sitten ajatelleeksi (siinä kasan alimpana maatessani, kröhöm) miltä Rympylän ja Myytiskän pennut näyttäisivät, ahahahahahahahaha! Tai no, en kyllä tiedä pitäiskö nauramisen sijaan enemmänkin täristä pelosta - ne kun näyttäisivät varmaan suoraan kauhuelokuvasta tulleilta, veikkaisin... Kiiluisilmäisiä, laiskoja - mukavuudenhaluisia? - ja irokeesillisiä ihmissusia, näen ne jo sieluni silmin O.o :D

Ps. Ettette kuvittele, että meillä vaan nukutaan, niin eilenkin Rymy kävi H:n kanssa sellaisen tunnin  juoksulenkin metsässä - tai siis H ajoi pyörällä vanhalla pururadalla/hiihtolatupohjalla (oli mikä oli) ja Rymy sai juosta koko ajan vapaana!

vakava vakava

Noh niin, nyt on muutaman viikon lukuprojekti ja täten VAKAVA 2015 vihdoinkin takana, huhheijaa! Mä saan aloittaa lomailun, ihan kunnolla, jes! Olen melkovarma, ettei kutsua soveltuvuuskokeeseen tuolla suorituksella tule, mutta sehän on täysin omaa syytäni; parissakin eri jutussa meikäläisellä on selvästi parannettavaa... Yllättäen, kyllä se kutsu sitten tulla tupsahti \o/

Ensinnäkin a) panikointi/stressaus,
joka on mulle siis niin hemmetin tyypillistä. Sen sijaan, että lukisin tehtävän rauhassa ja huolella sana sanalta, mä panikoin ja stressaan ja kiirehdin... kuvittelin taas kerran, etten mitenkään voi saada tehtyä koetta parissa tunnissa, mutta kappas vain, viimeisen puoltuntia istuin ja pyörittelin peukaloitani, kun en viitsinyt alkaa enää sähläämään vastausteni kanssa. Jos olisin alusta lähtenyt liikkeelle hippasen kylmänrauhallisemmin, tulos olisi tod näk ollut eri. Mun oli myöskin tosi vaikea hahmottaa se vastauslomake, johon kyllä osasinkin varautua, joten välillä meinasin olla väärällä rivillä tai muuten vaan väärässä kohdassa. Tämä stressaus johtaa mulla taasen aina huolimattomuusvirheisiin, niin varmasti tälläkin kertaa, kun nytkin monesti huomasin keskittyväni jo kolmeen seuraavaan tehtävään samanaikaisesti, yhden ollessa vielä työnalla, hups. Ja sitten, 

b) tarkastaminen!
Se jäi multa tällä kertaa tekemättä, koska tosiaan jumitin niin pitkään parin (oletettavasti heprealla kirjoitetun) tehtävän kanssa ja paloi jotenkin siinä vaiheessa sitten päreet ihan totaalisesti. Eli siinäpä mulle harjoittelun aihetta ensi kertaa ajatellen, rauhallisena pysyminen ja tarkastuskierros!

Huomasin, että olin kyllä sisäistänyt artikkelit todella hyvin, mutta kun monessa kohdassa kaikki tarjotut vaihtoehdot olivat tietyllä tapaa niin lähellä toisiaan niin pelkkä sisäistäminen ei riittänyt... olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota vielä vähän pienempiin asioihin ja vielä hieman tarkemmin. Harmittaa sinänsä. Vaikka olin kyllä katsellut noita edellisten vuosien kokeita, en kuitenkaan osannut lähteä arvailemaan että millaisista artikkeleista tulee minkätyyppisiä kysymyksiä joten pari tehtävää yllätti pikkutarkkuudellaan meikäläisen ihan täysin. Ja no, aloitin lukemisenkin ihan vähän montaa muuta myöhemmin, kun päätös kouluun hakemisesta tuli tehtyä vähän extempore ja äiti vietti täällä parisen viikkoa, mikä kyllä vaikutti meikäläisen tahtiin ja keskittymiskykyyn, mutta ei tuo nyt silti mikään ihan mahdottoman vaikea koe ollut - ei ainakaan olisi ollut, jos olisin valmistautunut siihen asteen verran paremmin. Ensi kerralla sitten! Sikälimikäli vääristä vastauksista ei saisi ollenkaan miinuspisteitä, ehkäpä mulla olisi joku mahdollisuus, mutta no, ei voi mitään...

Vielä pari kuvaa viime viikolta; laatu on taas niin surkea kuin vaan olla ja voi, en kestä! Ollaan kyllä jo vähän puhuttu et sit joskus kun rahatilanne näyttää hieman paremmalta, niin sellainen parempi kamera ois todellakin ostoslistalla... mutta siitä ollaan puhuttu jo aika kauan, että jännä nähdä milloin sellanen tilanne sitten ilmestyy eteen, möh.

 

Keskiviikkona tuli lunta jopa sen verran, että pelkäsin talven tulleen uudestaan! // Tiskipöytä on näyttänyt lähestulkoon koko lukuprojektini ajan  aika dramaattiselta, melkein voisi luulla, että asun yksin, ahem... // Koetta varten lakkasin eilen kynnet vihreiksi (voimaväri!) // ja tänään kokeen jälkeen innostuin vaihtamaan miehen kanssa ihan vähän olkkarin järjestystä - mikä loistava tapa saada koko koe ja kaikki "mitä jos" mietteet hetkeksi pois mielestä! Tuo puunvärinen yöpöytä ei vaan sovi minnekään, eikä se mahdu vaatehuoneeseen koska kyseisen yöpöydän pari asustaa siellä jo, joten se seilaa meillä vähän siellä sun täällä. Joku päivä mä vielä etsin sille hyvän uuden kodin, I promise.

luca the lanttu kylässä

Äiti on ollut nyt parisen viikkoa meillä kylässä (asustaa siis normaalisti Hollannissa) ja tämän takia sisko pyörähti torstaina muutamaksi tunniksi kylään Mikkelistä asti - tietysti kera Lanttusen, koska muuten me ei Rymyn kanssa oltaisi edes avattu ovea, oltaisiin vaan käsketty menemään takaisin kotiinsa kun on kerran unohtanut jotain oleellista, öö. No ei vaan ;) Mutta oli se kyllä kiva nähdä Lucaa, penneli on kasvanut ensikohtaamisesta ihan törkeästi - ja ihan jo viime kerrastakin on tullut korkeutta huimasti lisää! Noin se aika kiitää; kohta toi laps menee varmaan Rympylän ohi, huhhuh.

Noiden muutaman tunnin aikana riiviö ehti mm. kiusaamaan Rymyä enemmän kuin tarpeeksi, saamaan muovilapiosta päähänsä (se oli vahinko, mulla ei ole silmiä selässä!) sekä vääntämään mukavan löysän kasan takaoven eteen - selkeästi lapsi oli kyllä oikeassa suunnassa eli ihmisten vika kun ei ymmärretty avata ovea (johtuen ehkä siitä, että oltiin tultu sisään takapihalta n. minuutti aikaisemmin, ahem).

Sisko jätti muutaman kerran Lucan meikäläisen kanssa yksin kaupassakäynnin yms takia ja vähän tuo aina vinkui ensin emäntänsä perään ja hetkisen ihmetteli asiaa, mutta pitkään poitsu ei jaksanut ovella istua odottamassa vaan palasi aina kiusaamaan Rymyä, haha. Vasta vierailun loppuhetkillä lasta alkoi väsyttämään niin paljon, että pisti itsensä maate ihan Rympylän viereeen, ajatteli varmaan että tuon akan viereen en mene ku se just kidutti mua niillä kynsisaksilla mamman kanssa. Tai no, todellisuudessa ensin Luca meni ja istahti suveneeristi Rymyn pään päälle niin että läsähti; yritin saada siitä kuvan napsaistua, mutta vissiin toisen nenä pyllyssä ei tuntunutkaan kivalta kun vaihtoi heti asentoa - Rymyhän ei siis tehnyt elettäkään tuossa tilanteessa, ei äännähdyksen äännähdystä. Ainoastaan silloin kun Luca kirjaimellisesti kävelee Rymyn yli (siitä Rymy ei tykkää) meidän poika ilmaisee mielipiteensä vinkaisemalla säälittävästi. Eli tiivistettynä, kyllä noista vielä hyviä kamuja tulee, en epäile yhtään ♡ Rymyä tosin sai komentaa aika paljonkin, kun sehän innostui örisemään mörisemään kuin mikäkin pahis - pientä alistamistakin oli havaittavissa, mut eiköhän se siitä. Meitin hölmö oli jotenkin niin omassa elementissään - kyllä whippet selkeästi whippetin tunnistaa!

Ei ollut suuri yllätys, että kamera pysyi koiruuksien vauhdissa taas kerran ainoastaan off-vaiheessa, joten kauhean kummoisia kuvia ei tälläkään kerralla ole tarjolla. Muutenkin aina kun oli aivan täydellinen posetus, jompikumpi meni ja pilasi kuvausyrityksen tavalla tai toisella - esimerkkinä tuo kuva Rymystä ja siskostani; eikös Luca pompannut messiin heti kun olin saamassa ihan täydellisen kuvan. NIIN tyypillistä!

Anyway, myö toivotellaan teille täältä hyviä vappuja, vaikkakin tälleen vähän myöhässä kun ei edellisessä postauksessa muistettu sellaista tehdä! Ei voi aina muistaa kaikkea....