projektina ten stitch blanket

Siis ette usko, mä olen innostunut neulomaan. Kyllä; neulomaan! Uskomatonta se on lähinnä siksi, että mähän en saanut aikoinaan kässän tunneilla edes yhtä sukkaparia tehtyä, koska mä en vaan tajunnut! Mä itse asiassa vasta vähän aikaa sitten opin nostamaan pudonneen silmukan... mummi, joka tehtailee kaikenmaailman sukkia ja juttuja tyyliin liukuhihnatahtia, nauroi kuollakseen tämän kuullessaan. "Siis anteeks," mummi nauroi nauramistaan, "mut miten sä et ole voinut osata kun se on niiiiin helppoa!!" No niiii-i, niinhän se on - NYT - mutta ei siinä silloin ala-asteen kässän tunneilla ollut mitään järkeä tai logiikkaa! 

Tähän astihan olen osannut pelkästään virkata, jotenkuten, mutta tässä  jokunen aika sitten piti opetella ihan neulomaan, sillä tehtiin porukalla tilkkutäkki eläkkeelle jäävälle pomolle. Se oli suht mukavaa puuhaa sitten kun sen tajusi, joten päätin ykskaks yllättäen opetella Ten Stitch Blanket -kuvion --- ihan muuten vaan. Jälki on edelleen aikalailla aloittelijan, ja huomaan tekeväni virheitä virheiden perään, mutta väliäkö tuolla! Tekemällähän sitä oppii - ja aika monta kertaa sain tämänkin projektin aloittaa alusta, ennen kuin tajusin yhtään mitä olen tekemässä (kyllä, mä olen todella säälittävä, hahah). Nyt sujuu jo paljon paremmin! Ja ottaen huomioon, että tätä ennen en tosiaan ole tehnyt kuin muutamat hassut tilkut, niin kai tää on jo ihan hyvä suoritus :D

... Jännä nähdä saanko tätä ikinä valmiiksi; ei sillä, että mulla olisi mitenkään taipumusta haalia itselleni projekteja, jotka sitten jäävät unholaan seuraavan projektin/innostuksen iskiessä...

kiire ei yhtään minkään takia

Böö! On taas ollut pitkän aikaa muka niiiiin kiire ei yhtään minkään takia, etten ole saanut aikaiseksi päivittää blogiakaan. Tämä nyt tuskin yllätti ketään, ahem. Meikäläiseen on iskenyt jonkunlainen kaamoslaiskuus, myönnän sen ihan auliisti, mutta onneksi on olemassa tuo toinen puolisko, joka on hoitanut mm. koiran kunnollisen lenkityksen. Toiseksi, kun ei ole mitään selkeää suunnitelmaa, en osaa ikinä aloittaa yhtään mitään, vaikka takaraivossa olisi miljoona pientä idean poikasta - oli kyse sitten blogipostauksista tai siivoamisesta.

No, jostain se on kuitenkin taas lähdettävä liikkeelle, joten tässäpä olisi Henkan ottamia lenkkikuvia. Henkka käy Rympylän kanssa useasti joko pururadan vieressä olevalla vanhalla kentällä tai sitten vähän kauempana kuopalla, kuten me olemme vakkarilenkkipaikkame nimenneet. Nämä kuvat ovat kaikki kuopalta tai sen lähettyviltä, kuten myös NÄMÄ. Kuvista on varmaankin suht helppo päätellä miksi tykkäämme liikkua tuolla, eiks jea? Mahtavat maisemat, erilaista maastoa, mustikoita.

Ollaan me onneksi tässä kesällä/syksyllä nähty vähän Serpulaa&Myytiskääkin sekä Elsa the ranskanbulldoggia, ettei olla sentään ihan eristyksissä oltu. Olin tänään suunnitelmista poiketen muutaman tunnin töissä ja tulin kotiin aikomuksenani lähteä Rymyn kanssa lenkille. No, en lähtenyt, sillä kämppä oli tyhjä; eihän siinä mitään, normitilanteessahan asia olisi ollut täysin fine, mutta me kun satumme olemaan Rymyn kanssa kahdestaan keskiviikko-iltaan asti enkä tietääkseni ottanut koiraa mukaani töihin. Joten, interesting...

No, onneksi ei ehtinyt iskeä paniikki, vaan tulin heti ajatelleeksi, että Rymy on varmaan ottanut ja lähtenyt ystäviensä luokse ja niinhän siinä sitten oli käynyt, heh... okei, oikeastihan ystäväni oli yrittänyt soittaa minulle ja kysyä missä menen, mutta koska en ollut vastannut puhelimeen, tämä oli käynyt nappaamassa Rymyn oven raosta ja vienyt heille. Oli se mokoma vielä metässä rämpivälle Henkallekin ilmoittanut, että voi leikkiä tyhmää jos kysyn koiran perään, haha. Yritti vissiin sydänkohtausta aiheuttaa, että olisi saanut Rymyn itselleen omaksi, eiku :D

 Jaaaaaaaaa, sitten vielä parit randomit räpsyt;

Vika kuva on muuten viime viikolta, kun Rympylä istui pitkän aikaa sänkymme vieressä ja tuijotti mua kaiken kertova katse naamallaan. "Siis ihan oikeastiko sä vielä ysin jälkeen lojut täällä sängyssä ja kuvittelet, että se on Ok? Ei käy. Ruokaa. Nyt. Heti." Näin. Jospa vaikka ensi kerralla saisin aikaan jonkun ihan oikean postauksen...

Ps. Kyllä, Rymy saunoo meidän kanssa - meillä ei enää edes voida puhua saunasta, vaan "lämpimästä huoneesta", koska Rymy tietää mitä sana tarkoittaa. Rymy myöskin useasti infoaa meitä kylppärin ovella, tyyliin, "Määäääää tiedän että se on ollut jo 30min päällä, alkaa olemaan vähän lämpimämpi, voitas mennä jo. Mennään, meeennäään, meeeennääääään!" Yleensä se viihtyy meidän kanssa saunassa sen 5-10 minuuttia, jonka aikana löylyä ei joko heitetä tai heitetään hyvin minimaalisesti ja kun poitsu on valmis, se nousee seisomaan ja hänen ylhäisyytensä nostetaan alas (en anna enää hypätä itse kumpaankaan suuntaan).

♥ rymy 4 wee ♥

Kahtokaa nyt tota mun pienokaisen edelleen harmaantuvaa nassua, eeeen kestä! 
Se on kohta ihan valkoinen.

Ihan käsittämätöntä, miten muutamassa vuodessa  Rymy on käynyt läpi tällaisen muodonmuutoksen,
eikä pelkästään fyysisesti
 - aika on todellakin tehnyt tehtävänsä, eikö vain?!
Koiruuden luonnekin on joissain kohdin muuttunut tässä matkalla todella paljon ja
jotkut asiat ollaan vihdoin opittu, kun taas toisia harjoitellaan yhä.

Luulen tosin, että monissa kohdin vika on edelleen enemmänkin

hihnan toisessa päässä...

Niin tai näin, harmaantunut nassu muistuttaa mua kerta toisensa jälkeen siitä,
ettei mun laps ole enää laps ollenkaan, aikamieshän tuo komistus jo on.
Hui että.

  ♥ ♥ ♥

Ei muuta kuin isoooon isoooooot onnittelut  myös
Jymylle, Totolle, Vilille, Kasulle & Amylle!

ONNEA 1 WEE RAITAPAITULIT! |  ONNEA 2 WEE RAITAPAITULIT! | RYMY 3 WEE!

(Kuvista kiitän jälleen kerran Sannaa, tuli varmaan aikamoisena yllätyksenä ;D)