lintujen ruokinnasta

Meinasin kirjoittaa otsikkoon lintujen talviruokinnasta, mutta muutin mieleni heti kättelyssä, koska se sai meikäläisen nauramaan lähestulkoon ääneen... Lintuja olen kyllä ruokkinut tässä jo kuukauden tai kaksi, mutta talvihan saapui tänne käytännössä vasta viime viikolla, ensin kylmän muodossa ja sittemmin lumen. Parin viime kuukauden aikana mittari on keikkunut nollan molemmin puolin ja täällä on nähty lunta tyyliin kahdesti; kumpanakin kertana sitä iloa kesti vain muutaman päivän, joten toivon sydämeni pohjasta, ettei tämä lumi ole hetkeen lähdössä minnekään. Ylin kuva on muuten eiliseltä, jolloin lumi jo ikäänkuin varovasti ilmoitteli aikomuksistaan. Minä en laskettele, enkä hiihdä, eikä pururadoillekaan ole koiran kanssa mitään asiaa lumen tultua, mutta kyllä minä silti lumesta ja sen tuomasta valoisuudesta olen oppinut tykkäämään - varsinkin jos on sopivasti pakkasta (joka säästää meidät töissä kurahousuhihnalinjastolta, jes!) tai edes sellainen keli, että saadaan töissä penskojen kanssa urakoida lumilinnoja ja heppoja ja kaikenmaailman muita teoksia. Siinä hommassa toki kastuu jopa aikuinenkin, kokemusta on, mutta sentään on kivaa sekä minulla että lapsilla - ja sehän se on tärkeintä, minun mielestäni :)

Istun tässä uudistuneessa työhuoneessamme, ja näen juuri sopivasti sekä naapureiden linnuille kehittelemän ruokintapisteen että omat virityksemme. Naapurissa käy selvästi enemmän lintuja, ja syystäkin; naapureilla on herkullisemmat pöperöt, he ovat ruokkineet lintuja jo vuosia eli paikka on siivekkäille enemmän kuin tuttu ja ruokinta tapahtuu kaiken lisäksi turvaa tuovan havukasvirykelmän kyljessä. Voisimmehan me tietenkin hankkia samoja ruokia, mutta tahdoin tarjota mahdollisimman monipuolisen ruokintapaikan ja se kannatti! Naapureiden luona käy pienimuotoinen armeija, joka koostuu mm. talitiaisista, sinitiaisista, pikkuvarpusista ja ainakin yhdestä mustarastaasta, mutta meidän pisteellämme käy näiden edellä mainittujen lisäksi ystäväni närhi, jonka en koskaan ole nähnyt käyvän naapurissa. 

Alunperin aloin viime talvena ruokkimaan lintuja tarjotakseni koiralle ikkunaviihdykettä; meidän sohvalta kun ei näe naapurin lintupistettä muuten kuin juuri tietystä kohdasta, mutta lähiaikoina nuo lintuset ovat tainneet viihdyttää enemmän minua kuin Rymyä, hups. Ja mitä enemmän lintuja näen, sitä palavammin haluan keksiä entistä parempia ruokintakeinoja. Addiktoidun ja innostun helposti, se nyt on tiedetty aina...

Kaikista aktiivisimpia linnut ovat luonnollisesti valoisaan aikaan (varsinkin hyvällä säällä), mutta viimeistään siinä kahden jälkeen seinänaapureiden ja meidän pihamme sulautuvat kuin yhdeksi suureksi lentoasemaksi; lintuja risteilee sinne tänne ja molemmilla ruokintapisteillä käy hirmuinen tohina, sitä on hauska seurailla. Isompia lintuja pelkään hieman edelleen, ja välillä saatan ajaa harakat ja varikset ynnä muut hirmulisk--linnut pois, mutta kyllä näitä pienempiä katselee ihan mielellään. 

Meidän ruokatarjontaamme kuuluu siis itsetehty rasvasekoite sekä talipallot, joiden luona närhi vierailee melkeinpä päivittäin. Ylemmässä telineessä on siis itse tekemäämme rasvasekoitusta, joka on maistunut varsinkin tiaisille, harakoille ja variksille - niin, ja oraville. Talipallot olemme laittaneet taasen aitaverkosta tekemäämme telineeseen, joka on mielestäni just sen verran symppis kaikessa rosoisuudessaan, etten aio siitä vähään aikaan luopua.

Sivupihan syreenissä roikkuu juuttinarussa juurikin tuollainen itsetehty sekoite, jonka tein pestyyn skyr-purkkiin. Periaatteessa näitähän voi tehtailla melkein millä tai mihin tahansa, esim. telineessä oleva tehtiin kapeaan, päästä auki leikattuun redbull-tölkkiin, joka olikin oiva valinta koonsa puolesta. Hankalinta on aina kovettuneen seoksen irroittaminen purkista, itselläni on käytössä juuttinaru sekä Henkan käsivoimat, öö.

 

ITSE TEHTY RASVASEKOITE LINNUILLE

paketti kookosrasvaa

pähkinöitä 

auringonkukansiemeniä

Kaikessa yksinkertaisuudessaan meillä homma toimii näin;  

Sulatan haluamani määrän (eli yleensä sen 500g) kookosrasvaa kattilassa, itse käytän aikalailla 100g rasvaa 3dl siemenseosta kohden. Heitän sulan rasvan sekaan siemenet ja pähkinät, sekoitan. Lusikoin tai kaadan siemenseoksen valitsemaani astiaan, jonka jälkeen laitan ne jääkaappiin. 

Tykkään laittaa ennen siemenseosta astioihin juuttinarua, joka helpottaa kovettuneen seoksen pois ottamista. Vuokaanhan tuon voisi myös laittaa, mutta itse suosin esim. skyr-purkkeja, joita tulee meillä päivittäin lisää, eli ei haittaa vaikka purkin rikkoisi irrottamisen yhteydessä. Jos valmiin rasvasekoitteen laittaa juuttinarusta roikkumaan, kannattaa se muuten laittaa sellaiseen paikkaan, johon oravat eivät ihan helpolla pääse - ainakin yhden itsetehdyn sekoitteen on orava varastanut, katkaisi ensin narun ja juoksi sitten kakkamaisesti nauraen saaliinsa kanssa aidan raosta muille maille. Minua tuo tempaus silminnäkijänä huvitti suuresti, varsinkin kun ongelmaan oli mitä simppelein ratkaisu; seuraavana päivänä Henkka nouti rautakauppalasta ruokintatelineen ja se oli siinä. Oravia kapistus ei estä evästämästä, mutta varastamasta kyllä!