cambridge - viikko 1

 
CAMBRIDGE-PÄIVÄKIRJA :: EKAN VIIKON FIILIKSET

PÄIVÄ 1: maanantai

Nou problem. Ei tää ensimmäisen päivän helppous mua kuitenkaan hämännyt ollenkaan, sama juttu se oli silloin ekallakin kerralla! Motivaatio on aina parhaimmillaan ihan alussa; todellisuus ei ole vielä iskenyt naamaria vasten kurnivan vatsan ja/tai järjettömän syötätyksen muodossa, mutta kokemuksesta tiedän sen olevan edesssä... jos ei vielä huomenna, niin kolmantena päivänä. Mun yksi pahimmista tavoistani on aina ja ikuisesti ollut mm. yösyöminen ja se huoletti mua heti. Nukun yleisesti ottaen todellatodellatodella huonosti ja niinhän se nälkä yllättää usein juurikin aamun pikkutunneilla. Kiukkuisena ja väsyneenä syön vaikka keksitkin kaapista jos niikseen on, ei ole Henkka pelkästään yhtenä tai kahtena aamuna todennut syvään huokaisten pullahiiren käyneen - ja jutun jujuhan on siis se, etten mä oikeastaan edes pidä kekseistä, liian kuivia mun makuuni O.o. 

Niin siis mä tosiaan kärsin jonkin sortin levottomista jaloista ja vaikka koen saaneeni apua mm. L-arginiinista (eikä tuo painon putoaminenkaan varmaan pahaa ole tehnyt), silti edelleenkin on öitä, kun nukkumisesta ei vaan tule yhtään mitään ja aika menee pyöriessä. No, jos jotain positiivista; pari vuotta takaperin en edes tiennyt levottomista jaloista, saati että olisin niille mitään osannut tehdä - onneksi asia tuli eräänä päivänä puheeksi Henkan äidin kanssa ja tämän jälkeen olen osannut etsiä tietoa sekä nimenomaan apua kyseiseen vaivaan. Minullahan se kihelmöivä tunne tuntuu tosin reisissä eikä pohkeissa, eli onko sitten kyse juuri levottomien jalkojen oireyhtymästä vai vaan jumeista, mene ja tiedä, mutta vuosikausia olen nyt tuon saman asian takia valvonut öisin - ja syönyt. Varsinkin syönyt, huoh. Ne jotka ovat ikinä taistelleet nukkumisen kanssa, todennäköisesti tietävät miten mukavalta tuntuu yrittää saada unenpäästä kiinni viidettä kertaa saman yön aikana, varsinkin jos vatsa huutaa nälkäänsä...  

Yöllä heräsin muutamaan otteeseen Rymyn toimesta, mutta sain aina jatkettua unta, enkä kertaakaan hiippaillut keittiöön! Hyvä minä, jee. Illalla välttelin nälkää mm. järjestämällä meidän wc:n kaapit ja voi etttä, nyt ne näyttävät ihan siltä kuin meilläkin asuisi tyttö! Henkan tavarat saivat muuttaa kylppäriin. Sen jälkeen istuin hetkeksi koneelle ja hetihän se nälkä iski, joten ei muuta kuin pylly ylös penkistä ja keksimään muuta tekemistä. Tässä vaiheessa uppouduinkin sitten Foreverin maailmaan - siitä lisää myöhemmin! Kaiken kaikkiaan eka päivä meni hyvin, en törmännyt kiusauksiin vaikka kävin jopa kaupassa O_O Haasteellisinta oli taaskin vedenjuonti.

PÄIVÄT 2 & 3: tiistai & keskiviikko
Tiistai sujui lähestulkoon ongelmitta, mitä nyt illalla iski joku murjotuskohtaus ja sekunnin harkitsin koko juttua uusiksi. Ei oltu päästy koiran kanssa kunnolla ulos kahteen päivään, joten alkoi jo pää hajoilemaan; tunnistin onneksi ongelman ja pyysin Henkalta josko voitaisiin lähteä koko kopla yhdessä pienenpienelle iltalenkille ysin jälkeen tuonne tuuleen ja tuiskeeseen. Pienen lenkin ja suihkun jälkeen mieliala parani kummasti eikä nälkä/syötätys enää vaivannut. Illalla päätin jättää tabletin suosiolla yöpöydän laatikkoon ja suht hyvin sainkin yöllä nukuttua, mitä nyt Rymy herätti pari kertaa ja muutamaan otteeseen piti käydä vessassa. Otin maanantaina tutun tavoitekannun kehiin, ettei veden juominen unohdu ja sen kyllä huomasi... Tiistaina söin kaksi pussia kolmessa osassa, ihan vain hillitäkseni kurnivaa vatsaa - ja päätäni. Mulla on varmaan keho niin täynnä kaikkea paskaa, että ketoosi saavutetaan ehkä ensi vuonna, eiku...

Keskiviikkona päästiin onneksi aamusta lenkille, joskin tuo kylmä tuuli muutti taas kerran koirani höyryveturiksi. Lenkki jäi siis lyhyemmäksi, mitä suunnittelin, mutta ainakin päästiin edes vähän tuulettumaan ennen iltavuoroani. Aamupäivällä oli angstia ilmassa, ja syytän täysin tuota ei-saapunutta puhelintani! Mä en jaksa odottaa!  Gigantin sivuilla kun arvioidaan toimitusajaksi 2-5 arkipäivää ja tilauksen tein edellisen viikon tiistaina... Syötätys iskee aina jos mieliala laskee hitusenkaan, minkäs suuren luokan tunnesyöppö itselleen mahtaa, öö? Huomasin jääkaapissa purkin oliiveja ja kieltämättä pikkasen himotti...

PÄIVÄ 4: torstai
Siinä missä vielä keskiviikkona taistelin oikeasti nälkää vastaan, torstaina vastustajana oli oma pää ja mieliteot. Tein aamulenkin päätteeksi etupihalta lumitöitä (yleensä etupiha/autokatos on Henkan homma, takapihan polkujen raivaus mun) ja sen jälkeen vielä innostuin parantamaan keskiviikkona tekemiäni polkuja takapihalla - siitä tuli yllättävän hyvä fiilis, käsivarret huusi hoosiannaa ja hetken oli sellainen fiilis, ettei kykene muuhun kuin istumaan ja hengittämään, haha. Rymppä lähti yökylään purkamaan energiaansa, mikä enteili itselle rauhallisempaa iltaa ja yöunia, joten mieliala koheni siinäkin kohdin roppakaupalla! Tästä kaikesta huolimatta -- repsahdin; tein lapselle illalla leivän, jota hän ei sitten tahtonutkaan, joten sämpylä meni omaan suuhun, kun en vaan kyennyt heittämään sitä pois! Mut on kuitenkin kasvatettu kunnioittamaan ruokaa tietyllä tapaa. Samaten illalla meni porkkana jos toinenkin ja muutama oliivi... tälleen jälkikäteen ajateltuna, olisi vaan pitänyt ottaa se vika pirtelö eikä säästellä sitä myöhemmäksi ja mennä nukkumaan. Luulen nimittäin, että keho kompensoi päivän ahkeroimisia (tein mm. lumitöitä yms), koska mun teki mieli vain ja ainoastaan ruokaa, ei mitään herkkuja. Ja jos jotain muuta hyvää, en sortunut niihin töissä olleisiin leivoksiin, enkä mihinkään muuhuunkaan selkeästi epäterveelliseen, joten annoin tämän itselleni anteeksi. Tiesin, että seuraukset kärsisin seuraavana päivänä ja jostain kumman syystä tuo repsahtaminen motivoi; kun sen himoitsemani leivän heitin suuhun, tuli sellainen fiilis et ihan samanlaisesta sämpylältä se maistui kuin aina ennenkin, eli tuskin jään paastoillessani mistään sellaisesta paitsi, mitä en joskus toiste saisi.
 

PÄIVÄT 5 & 6: perjantai & lauantai
Perjantai meni jo ihan rutiinilla, joskin huomasin siivouksen lomassa pientä heikotusta. Keskittyessäni johonkin tuollaiseen unohdan mm. sen veden juomisen... illalla ei ollut varsinaisesti nälkä, mutta teki mieli ruokaa, enkä oikein tiedä miksi. Tulin ajatelleeksi, että meille on tainnut muodostua vähän huomaamattamme tapa; aina kun Henkka tulee parin päivän reissulta kotiin, me yleensä haetaan jotain helppoa ja nopeaa ruokaa - itsehän äänestän aina Hesburgerin puolesta, varsinkin jos on perjantai. Illalla en saanut unta, joten ennen nukahtamista taistelinkin sitten oikeasti nälkää vastaan - voitin! Niin, ja sitten kun lopulta sain unen päästä kiinni, koira herätti neljä kertaa (mä en kestä, tulis jo kesä, että sais koirakin kunnolla purkaa tota energiaansa!!!) Mä en edelleenkään halua jatkossa kieltää itseltäni varsinaisesti mitään, mutta tahtoisin oppia siihen, ettei aina mennä sieltä mistä aita on matalin. Tässä pitkään pyrittiinkin tekemään ruokaa aina muutamalle päivälle ja syömään muutenkin kevyemmin, suosittiin yhteisiä karkkipusseja jne, mutta jossain vaiheessa lähti homma taas lapasesta ja senhän takia mä tän projektin pariin palasin, luonnollisesti.

Lauantainana kanavoin energiaa ja motivaatiota Angen sanoista: "Hei, kohta on jo viikko menny!" No ihan totta, jes! Mietiskelin, että enää toinen samanlainen viikko, mieluiten ilman repsahduksia, ja sitten mä pääsen siirtymään tasolle 1+, eli saan syödä pussien lisäksi ruokaa sen 200kcal. Illalla tulin kuitenkin  siihen tulokseen, että ehkä mun sittenkin kannattaisi siirtyä siihen plus-tasolle heti. Mun keho selkeästi tarttis enemmän polttoainetta, koska fiilis on ollut ihan eri kuin silloin kesällä - luulisin tän kylmyyden vaikuttavan asiaan. Tarkistin valmentajalta josko asia ok ja olihan se.

PÄIVÄ 7: sunnuntai
Sunnuntaina, eli tänään, siirryin tosiaan suosiolla plus-tasolle - olo on ollut paljon energisempi, eikä koko ajan tee mieli kurkkia jääkaappiin, joten epäilemättä tein oikean päätöksen. Toinen viikko, BRING IT ON.