Hyvää, kiitos kysymästä! Tai ainakin niin hyvää, kuin mitä näillä pakkasilla koiratalouteen voi kuulua... Väittäisin näiden kuvien tiivistävän aika täydellisesti mun ja Rympän viimeiset nelisen viikkoa, öö. Rymy on harrastanut silloin tällöin tuijottamista ja/tai vinkumista, koska a) kylmä, tarttis päästä kainaloon; b) tylsää, tarttis päästä kainaloon; tai c) kauhia ikävä, tarttis päästä edelleen kainaloon! Kylpyhuoneen oveakin tuo osaa välillä pyytää auki, jotta pääsee nauttimaan lattialämmityksestä...
Silloin kun ei olla oltu yhdessä ulkona michelin-ukkoina, ollaan lähinnä röhnötetty sohvalla ja katsottu Netflixiä tai nukuttu - varsinkin nukuttu ja ihan liikaa aamuisin, kaiken lisäksi. Henkka on ollut nyt sen muutaman viikon aina ke-pe päivystämässä Jämsässä, joten ollaan taas saatu olla aika paljon Rympän kanssa kahdestaan. Opiston ja Henkan edellisen raksatyöpätkän jälkeen siihen on jo aikalailla tottunut ja mä olen itse asiassa koko ajan vaan enemmän ja enemmän sitä mieltä, että kaikista parasta meidän kannalta olisi, jos Henkka tosiaan pääsisi ihan oikeaan vuoroon - eli olisi aina sen 24h pois ja pari päivää kotona. Mua ei ollenkaan haittaa olla yksin, päinvastoin, mutta mieluiten yhden päivän putkissa.
Asiasta kukkaruukkuun; ihanaa, että tuli lunta ja on noin valoisaa, mutta nää hirveät pakkaset eivät ole yhtään meiän kummankaan mieleen, ei mun eikä Rymyn! Koira tärisee kuin mikäkin jo puettaessa, sikälimikäli edes ulos päästään - enkä mä jostain syystä saa noita sen tossuja kunnolla jalkaan, joten niiden kanssa taistellaan aina tovi. Lenkillä mä saan ensin vetää Rymyä perässä, kotimatkalla lennän itse perässä, huoh. Pakkasmittarin näyttäessä -30 mä en edes ole lähtenyt ulos, koska tän mun astmanpoikaseni kanssa hengittäminen käy todella työlääksi, eikä höyryjunana vetävä koira ainakaan auta asiaa. Rymystäkin on tullut näin vanhetessaan sen verran mukavuudenhaluinen, ettei se onneksi enää päädy tuhoamaan kämppää, vaikkei ulkona oltaisikaan käyty (muutama vuosi sitten näin kylmä talvi olisi tehnyt meistä kodittomia, voin kertoa). Luojan kiitos meillä on toi takapiha, siellä kun Rymy voi käydä muutaman sekunnin pikapissoilla - välillä tosin joutuu ihan työntämään ovesta ulos. Mä niiiiiin odotan kesää.
Tiistaina lähdetäänkin sitten Animagiin ja koska mulla alkoi viikon miniloma, pääsen jopa mukaan. Olisi rokotusten aika, muun muassa, ja nenäpunkkiinkin tarvittaisiin varmuuden vuoksi lääkkeet. Mitään oireita ei siis ole, mutta eipä niitä kuulemma ole koskaan Jymylläkään ollut (toisin kuin esim. Tigillä) joten mene ja tiedä. Ehkäpä Rympylällä on geeneissä joku oireiden esto O.o
Silloin kun ei olla oltu yhdessä ulkona michelin-ukkoina, ollaan lähinnä röhnötetty sohvalla ja katsottu Netflixiä tai nukuttu - varsinkin nukuttu ja ihan liikaa aamuisin, kaiken lisäksi. Henkka on ollut nyt sen muutaman viikon aina ke-pe päivystämässä Jämsässä, joten ollaan taas saatu olla aika paljon Rympän kanssa kahdestaan. Opiston ja Henkan edellisen raksatyöpätkän jälkeen siihen on jo aikalailla tottunut ja mä olen itse asiassa koko ajan vaan enemmän ja enemmän sitä mieltä, että kaikista parasta meidän kannalta olisi, jos Henkka tosiaan pääsisi ihan oikeaan vuoroon - eli olisi aina sen 24h pois ja pari päivää kotona. Mua ei ollenkaan haittaa olla yksin, päinvastoin, mutta mieluiten yhden päivän putkissa.
Asiasta kukkaruukkuun; ihanaa, että tuli lunta ja on noin valoisaa, mutta nää hirveät pakkaset eivät ole yhtään meiän kummankaan mieleen, ei mun eikä Rymyn! Koira tärisee kuin mikäkin jo puettaessa, sikälimikäli edes ulos päästään - enkä mä jostain syystä saa noita sen tossuja kunnolla jalkaan, joten niiden kanssa taistellaan aina tovi. Lenkillä mä saan ensin vetää Rymyä perässä, kotimatkalla lennän itse perässä, huoh. Pakkasmittarin näyttäessä -30 mä en edes ole lähtenyt ulos, koska tän mun astmanpoikaseni kanssa hengittäminen käy todella työlääksi, eikä höyryjunana vetävä koira ainakaan auta asiaa. Rymystäkin on tullut näin vanhetessaan sen verran mukavuudenhaluinen, ettei se onneksi enää päädy tuhoamaan kämppää, vaikkei ulkona oltaisikaan käyty (muutama vuosi sitten näin kylmä talvi olisi tehnyt meistä kodittomia, voin kertoa). Luojan kiitos meillä on toi takapiha, siellä kun Rymy voi käydä muutaman sekunnin pikapissoilla - välillä tosin joutuu ihan työntämään ovesta ulos. Mä niiiiiin odotan kesää.
Tiistaina lähdetäänkin sitten Animagiin ja koska mulla alkoi viikon miniloma, pääsen jopa mukaan. Olisi rokotusten aika, muun muassa, ja nenäpunkkiinkin tarvittaisiin varmuuden vuoksi lääkkeet. Mitään oireita ei siis ole, mutta eipä niitä kuulemma ole koskaan Jymylläkään ollut (toisin kuin esim. Tigillä) joten mene ja tiedä. Ehkäpä Rympylällä on geeneissä joku oireiden esto O.o
Hei, kyselin muuten tässä jokunen aika sitten postausideoita ja niitä saa edelleen heittää tulemaan joko tänne tai tuonne faceen, jos mieleen jotain juolahtaa! Tähän mennessä olen saanut saaliikseni vain ja ainoastaan yhden kommentin, mutta onneksi se oli juuri sitä, mitä kaipasinkin, sillä se sai meikäläisen heti miettimään... eli jossain vaiheessa, joskaan en tiedä koska, olisi tarkoitus postailla Rympylän hyvistä ja huonoista puolista.
Ps. Huomasitteks? Mä olen vihdoin ja viimein ostanut itselleni puhelimen, jossa on aika hemmetin hyvä kamera entiseen verrattuna, nyt on taas kiva ottaa kuvia ♡
Ps. Huomasitteks? Mä olen vihdoin ja viimein ostanut itselleni puhelimen, jossa on aika hemmetin hyvä kamera entiseen verrattuna, nyt on taas kiva ottaa kuvia ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti