Lumi tuli ja pysyi, luojan kiitos! Se toi mukanaan nimittäin jonkinlaisen fyysisen heräämisen ja henkisen motivaation, oho. Viime talvena taisin ensimmäisiä kertoja huomata valon (tai oikeammin sen puutteen) vaikuttavan tosi vahvasti mielialaani ja jaksamiseeni. Tänä vuonna olen huomannut sen entistä selvemmin - kai se vanhuus on löytämässä meikäläisenkin, iiks! Kirkasvalolaite on alkanut kummittelemaan ahkerasti takaraivossa... kokemuksia, anyone?!
Koska minä ja motivaatio mahdutaan todella harvoin samaan lauseeseen, oli tilaisuuteen tartuttava välittömästi ja senpä takia aloitin taas Cambridgeilyn. Sunnuntaina käytiin Angen kanssa treffaamassa tuttua ja turvallista valmentajaa, sekä tämän kamalan hirveää natsipuntaria, jonka mielestä mun kotipuntarini valehtelee joka kerta noin about kaksisataa kiloa, peeeekele. Saattaa maybe-perhaps olla, että kun sanon kaksisataa tarkoitan oikeastaan kahta, kröhöm, mut anyways!
Mitä suunnitelmiini tulee, TASOLLA 1 suunnittelin pysyväni vähintään kaksi viikkoa (11.1-25.1), sen jälkeen siirryn tod näk about viideksi päiväksi tasolle 1+, jonka jälkeen onkin pienimuotoinen tauko koko hommasta. Nipsut ilmestyvät nääs perinteiselle visiitilleen - joskaan tarkoitus ei ole heittää kaikkia tuloksia kankkulan kaivosta alas! Aikomuksena on juhlia tuplana meitin synttäreitä, Sanna kun vanhentuu samaa tahtia mun kanssani (joskin muutamaa viikkoa aikaisemmin), joten sen takia suon itselleni tuon tauon. Sen jälkeen palataan tasolle 1 - tämän pidemmälle en olekaan asiaa miettinyt, jatkosuunnitelma vaatinee ensin keskustelua tuon meidän valmentajan kanssa.
Itselläni on tapana puolittaa pussit, eli ekan kerran syön klo 8-9, toisen kerran klo 11-12, kolmannen kerran klo 14-15 ja neljännen kerran klo 17-18. Töissä homma on helppo rytmittää lasten ruokailujen mukaan, mutta vapaapäivisin täytyy laittaa kello soimaan. Jos uppoudun katsomaan telkkaria, pelaamaan ps3:sta tai istun koneella, unohdan syömisen (ja kaiken muun) täysin. Sehän se yksi suurimmista ongelmistani on aina ollut. Onneksi nyt on Rymy, tuo koirani mun kun toimii kätevänä ankkurina ja todelliseen maailmaan "palauttajana". Siinä muuten yksi syy, miksi ajattelin nyt yrittää bloggailla ahkerammin; ei tule naposteltua niin helposti ja muutenkin nälän kestää paremmin, kun on jotain konkreettista tekemistä.
Vikan aterian syön vähän ennen kuin menen nukkumaan, riippumatta kellonajasta. Vikaa ateriaa en myöskään yleensä puolita, vaan sillä "sinnitellään" aamuun asti. Alun taistelun jälkeen homma helpottuu, eikä nälkä enää vaivaa samalla tavalla eli ei tässä todellakaan viikkotolkulla kituuteta nälkäisenä, jos joku asiaa miettii. Jossain vaiheessa homma kääntyy ympäri ja tuntuu siltä, että kokoajan pitää olla syömässä, justhan mä söin! Siinä vaiheessa yleensä jätän puolittamiset sikseen ja ainakin minulla tämä systeemi toimi pitkään - toivottavasti tälläkin kertaa.
Ajattelin postata sunnuntaina yhteenvedon tän ekan viikon fiiliksistä, voi sitten myöhemmin palata ajassa taaksepäin ja fiilistellä, haha. Nämä postaukset tulevat löytymään kätevästi CAMBRIDGE OHJELMA -tunnisteen alta.
Mutta nyt meikäläistä kutsuu työmaa ja lumileikit, joten ei muuta kuin hauskaa keskiviikkoa itse kullekin, palaillaan astialle!
Ajattelin postata sunnuntaina yhteenvedon tän ekan viikon fiiliksistä, voi sitten myöhemmin palata ajassa taaksepäin ja fiilistellä, haha. Nämä postaukset tulevat löytymään kätevästi CAMBRIDGE OHJELMA -tunnisteen alta.
Mutta nyt meikäläistä kutsuu työmaa ja lumileikit, joten ei muuta kuin hauskaa keskiviikkoa itse kullekin, palaillaan astialle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti