kuoppailufail feat nipsut

 

---

Yo! I've been thinking lately that since I have a lot of friends who don't actually speak Finnish, maybe I should start adding a small translation at the end of most posts...  You know, just to let you peeps know what's happening in our household. What you guys think, yay or nay!? :)

---

Böö! Täällä on kuulkaas hetkittäin aikamoinen meno ja meininki, kun neljä koiraa vinkuu ja mölisee pöljinä toisilleen.... älyttömän huvittavaa katsottavaa, mutta ei niinkään hauskaa kuunneltavaa, ainakaan naapureita ajatellen O.o Onneksi meillä on aivan ihanat seinänaapurit, jotka jatkavat kerta toisensa jälkeen todeta äänien kuuluvan elämään ja tokihan mekin yritetään pitää huolta siitä, ettei keskellä yötä haukuta ja öristä.

Yritettiin käydä viikonloppuna kuoppailemassa, mutta valitettavasti meidän kesäiseen vakiopaikkaan ei ollut aurattu minkäänlaista tietä kuten hippasen arveltiinkin, joten jouduttiin vähän improvisoimaan... jätettiin auto tienposkeen ja käytiin tsekkaamassa yksi toinen epämääräinen kuoppa, mutta eihän siellä kukaan oikein innostunut mitään tekemään. Jos ei ollut peilijäätä, niin sitten upottavaa hankea kera kovan pinnan, auts. Luca ja Rymy kävivät kyllä Henkan kanssa reippaina ja rohkeina kiipeämässä yhden mäen päälle pari kertaa, alas tultiin normaalia varovaisemmin -- ja siinä se sitten olikin, oikeastaan. Tigin mielestä koko homma oli hirmuisen ällöttävää ja neiti nokkela etenikin lähinnä meidän kengänjälkiä pitkin pomppien, haha. Jymy nyt muuten vain varjosti emäntäänsä, kuka sitä nyt jalkoja raapivassa lumessa viittiskään mitään touhuta.

Ulkohommat ovat muutenkin vähän OUT just nyt. Meidän takapihalla on leikkinyt lähinnä jääkakkapuikkoja rouskuttava Luca, nää vanhemmat koirat selkeästi ymmärtävät ja tiedostavat, että nyt on talvi ja kylmä, eikä silloin kuulu rallata, hei niinku. Eli ei tänne nyt ehkä sitten ihan niin hirveän aktiivisia kuvia saada kuin mitä olin toivonut, mut ehkä sitten kesällä...

Kaikkien järkytykseksi Sanna meni ja unohti järkkärinsä kotiin, joten kuvia napsittiin sitten siskoni vanhalla kameralla... mikä on itse asiassa lojunut meillä kaapissa jo pienen ikuisuuden, oho?! Hävettää myöntää, mutta olin siis ihan täysin unohtanut koko laitteen olemassa olon. Tässä nyt kuitenkin muutama räpsy, on meillä vaan nättejä puikkonokkia, eikös?! Kuvat ovat tosiaan taas jälleen Sannan ottamia, meikäläinen vaan muokkasi ne meidän blogiin sopiviksi... meillä kun ei editoinnin suhteen ihan näkemykset kohtaa tuon ystäväni kanssa :D

---
Long story short, my friend who is also the owner of Rymy's bro, is staying with us for a week with her three whippets; Jymy, Tigi and Luca. You can probably guess which one is Rymy's brother ;) My sister is Luca's co-owner, btw. Anyway, we went to a snowy sandpit to let the dogs run wild and free like we always do but as you can see, whippets did NOT enjoy the treacherous snow... I suppose we should have known better, sigh. Rymy and Luca did follow Henkka up a small hill but yeah, that was pretty much it, haha :D
---

 

 

cambridge - vko 3 | osa 2

No, aloitetaan sillä kaikista oleellisimmalla aiheella, eli...

... mä olen yrittänyt pohtia ja keksiä vastauksen siihen, miksi ihmiset lähettävät näille ulkomaalaisille aina testiin niin paljon salmiakkia ja lakritsia? Ymmärrän toki miksi niitä lähetetään, joo, mutta mitä enemmän näitä videoita on katsellut, sitä enemmän tulee sellainen olo, että ulkomaalaiset varmaan luulevat ettei meillä syödä muuta kuin pahoja karkkeja O.o Mun mielestä pitäisi noiden klassikkojen lisäksi laittaa myös kasa niitä mahtavia hedelmäkarkkeja ynnä muita herkkuja, mitä meiltä löytyy. Jos ei muutoin niin ihan niinku tasapuolisuuden nimissä! Tosin en mä sitäkään ymmärrä, miten nää tyypit reagoi niin vahvasti salmiakkiin ja lakritsiin? No, ei lakritsi aina ole mustakaan herkkua, sen pitää olla just tietynlaista (oon muutenkin aika tarkka karkkien suhteen, mikä tahansa ei todellakaan kelpaa...), mutta perussalmiakkiin tulee kyllä aika ajoin himo. Mut siis miten se voi niiden mielestä olla aina niin pahaa?! Ihme tyyppejä.

JA KYLLÄ. Tätä mä tein tiistaista torstaiseen, enkä mä siis missään määrin ymmärrä miksi koin viihdyttäväksi katsoa tällasia videoita tunnin tai kaksi putkeen, vaikka itse "sinnittelin" edelleen tasolla 1+. Nyt viimeistään voidaan todeta, ettei mun pääkopassa taida olla kaikki johdot oikein asennettuina.

Päätin tosiaan hellentää otetta viime perjantaista tulevaan lauantaiseen, eli tarkalleen ottaen Sannan ja koiruuksien vierailun ajan. Yksi syy on luonnollisesti se, etten yksinkertaisesti halua stressata syömisiäni yhtään sinä aikana kun mulla on täällä joku kylässä, koska se ei ole kivaa kenellekään. Mun on kuitenkin tarkoitus ammentaa voimaa ja energiaa seuraavasta viikosta, koska tätä kyseistä ystävää kun tulee nähtyä sen verran harvoin välimatkan takia. Toiseksi, kyllä mä ehkä vähän tahdon testatakin itseäni. Onko iskostunut mitään tuonne takaraivoon, osaanko tai haluanko yhtään hallita syömisiäni seurassa ja se tärkein, muistanko kohtuuden? Jos viikko menee mielestäni suht hyvin, niin luultavasti palaan suoraan tasolle 1+ ilman kokopaastoa.

Just tosta mä tykkään Cambridge Ohjelmassa - sen joustavuudesta. Periaatteessahan sä voit ihan itse päättää mitä tasoa haluat toteuttaa, eikä kuka tahansa edes voi lähteä liikkeelle ykkösestä. Tää tuntuu myöskin olevan se, mitä muut ihmiset eivät ymmärrä; ei mua kukaan pakota olemaan paastotasolla viikkoja. Olen melko varma, että jos olisin valmentajalle jo heti ekalla kerralla kahden viikon paaston jälkeen ilmoittanut, että nyt tahdon siirtyä eteenpäin koska tuntuu oikealta, näin olisi tehty.

Mä olen muutenkin koko ajan tehnyt tätä porukassa eli en ole istunut puolta tuntia valmentajan kanssa kahdestaan miettimässä miten mun olisi tarkoitus tätä ohjelmaa edetä. Joku muu hyötyisi ehkä tarkemmasta suunnitelmasta, mutta mulle tää sopii just näin. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon taas; ekallakin kerralla olisi ihan varmaan pudonnut enemmän kiloja, jos olisin jaksanut pysyä motivoituneena, mutta mulle vaan tapahtui jotain, mitä en osaa selittää. Muistan kyllä valmentajan kertoneen, kuinka useasti käy niin, että laihduttajan päästessä lähelle tavoitettaan, sitä jotenkin kummasti alkaa repsahtelemaan ja ikään kuin kadottaa sen päämäärän. Tavallaan tyytyy muka iloisena vähempään sen loppuun pyrkimisen sijaan. Ehkä mulle kävi niin, ehkä mä koin olevani tarpeeksi lähellä - tavoitehan oli enää muutaman kilon päässä. Sen jälkeen mä vaan unohdin, että sana "painonhallinta" todellakin tarkoittaa just nimenomaan sen hallintaa, ei pelkästään pudottamista. Lähestulkoon kaikki pudotetut kilot tulivat takaisin, koska mä en tehnyt mitään hallitakseni painoani, mutta tällä kertaa en ajatellut astua samaan ansaan. Sen takia onkin jännä nähdä miten ensi viikko sujuu.
 
Perjantaina alotin pussipuurolla ja marjoilla ja lauantaina saatiin ruuaksi Sannan tekemää palli-- eiku siskonmakkarasoppaa. Mä leivoin juustokakun ja mutakakun, jotka molemmat epäonnistui hieman, koska ei oltu koskaan ennen tehty just noita versioita ja sovellettiin vähän. Keksipohjassa käytettiin voin sijaan mangososetta (yritettiin siis tehdä vähän kevyempi versio, pisteet meille?!), mutta ei osattu sit kuitenkaan arvioida keksien määrää oikein - maku oli ihan ok, vaikka kakku näyttikin pohjasta enemmän koirankakalta kuin keksiltä :D Mutakakku oli uunissa liian kauan, vaikka ohjeiden mukaan tehtiin, mutta kai meidän uuni on sitten vaan niiiiin paljon tehokkaampi. Luulen, että olisi kyllä ollut tosi hyvä kakku muutoin, joten sitä reseptiä kokeillaan varmaan uudestaan joskus tulevaisuudessa. Iskänkin piti tulla kylään maistelemaan noita aikaansaannoksia, mutta tyrä iski taas kerran kesken matkan, eikä iskän auttanut muu kuin kääntyä takaisin kotiin ja lähteä lekuriin.
 

Lauantaina oli tosiaan mun synttärit, joten silloin sain siis luvan kanssa herkutella ja käytiin ihan paikallisessa nauttimassa vähän nesteitä ja tanssaamassa. Herkuttelu alkoi kylläkin jo perjantaina ja jatkui tämän päivän puolelle, mut tänään mulle iski sellainen ei helvetti -olo, ei enää! Joko se vanhuus iski kertaheitolla, tai sitten mä olen oppinut edes hieman kuuntelemaan kehoani. Taidanpa siis suosiolla palata maanantaina Cambridgen pariin, jos en täysin, niin ainakin osittain. Eron huomaa heti. Tai ei, ei sitä huomaa, mutta sen todellakin tuntee. Ei ole enää kevyt ja puhdas olo vaan rasvainen ja painava, hyi yöks. Karkkia, jäätelöä, alkoholia, pikaruokaa... onko siis ihme, ettei ole mikään paras olo?!

Ensi sunnuntaina ajattelin taasen raportoida miten viikko sujui, noin niinku syömisten kannalta - samana päivänä taitaa muuten olla myös treffit valmentajan natsipuntarin kanssa, o-ou. En usko, että näiden kahden viikon aikana on paljoa tippunut, mutta ne viimiset kilothan ne vaikeimmat aina onkin, joten yritän pysyä positiivisena. Palaillaan!

aikuisten värityskirjat | hetki aikaa itselle

AIKUISTEN VÄRITYSKIRJOISTA on tainnut tässä lyhyen ajan sisään tulla aikamoinen trendi, vai tuntuuko musta vaan siltä? No anyway, ei haittaa meikäläistä yhtään, sillä mitä enemmän ihmiset niitä ostavat, sitä erilaisempia ilmestyy markkinoille ja sitä onnellisempi mä olen ♡ Törmäsin näihin joskus muutama vuosi sitten ja vaikka ajatus jäi kummittelemaan, en sitten saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Ehkä noin vuosi takaperin päätin lopulta tilata muutaman, koska mä olen pennusta asti rakastanut nimenomaan värittämistä, en niinkään piirtämistä, ja mähän innostuin hommasta todella!

Itselläni on muutama värityskirja, mutta tässäpä top kolmoseni ja vieläpä järjestyksessä - suosikkini on siis tuo COLOR ME CALM, josta löytyy mukavan erilaisia kuvia. Vaihtelenkin sujuvasti niin kuvien kuin kirjojenkin välillä, en pakota itseäni värittämään mitään loppuun, jos yhtäkkiä iskee fiilis värittää jotain muuta kuvaa. Näiden parissa on kuitenkin tarkoitus rentoutua ja rauhoittua, eikä väkipakolla värittäminen edesauta nähdäkseni kumpaakaan.

Nuo kolme suosikkiani olen tilannut täältä, kun taas muutaman olen ostanut ihan ruokakaupasta. BIG MISTAKE. Jos olisin silloin tiennyt, mitä tiedän nyt, olisi nuo kyseiset vihkoset saaneet jäädä suosiolla kaupan hyllyyn - tai olisin vähintään tutkinut niitä pikkasen paremmin. Toki niissäkin on aivan ihania kuvia, mutta se paperin laatu... mun mielestä kaikista parhain värityskirja on sellainen, missä paperi ei ole liian liukasta tai ohutta, ja kuvia on ainoastaan joka toisella sivulla - tottahan niitä kuvia saa kirjaan enemmän, kun on joka sivulla, mutta värittäminen on sotkuista ja kuvat tuhraantuvat, mistä en pidä yhtään. Toinen mistä tykkään on kierreselkä! Lisäksi, mitä ohuempi kirja on, sen helpompi sitä on värittää vaikka paksu kirja kieltämättä houkuttaa laajemmalla valikoimallaan.



Kaikki nämä äsken mainitsemani kriteerit täyttyvät ainoastaan keskimmäisen kirjan kohdalla, jonka kuvat ovat kaikki Anita Polkutien kynästä, kuten tuo yllä oleva kala. Toki olisin tottakai teoriassa mieluummin ottanut kirjan paksumapana versiona, koska kuvat kävivät vähiin liian äkkiä, mutta käytännössä kirjan ohuus ja varsinkin paperin laatu tekivät siitä ihan täydellisen väritettävän. Tykkäsin lisäksi tosi paljon Polkutien piirtämistä kuvista, tai ainakin hänen tyylistään. Kuvat ovat tosi selkeitä ja mukavia väritettäviä, vaikka vähän enemmän olisin kaivannut  kyllä vaihtelua, tietyn tyyppiset kukat ja lehdet tulivat harvinaisen tutuiksi tuon kirjan myötä... Kirke Muhosen kuvat ovat nekin upeita kaikkine yksityiskohtineen, mutta niissä on omaan makuuni pikkasen liikaa mustaa valmiina. COLOR ME CALM -kirjan kuvat ovat käsittääkseni kaikki Angela Porterin tekemiä ja kuten tosiaan sanoin, ihanan erilaisia, joten sen takia tämä kirja ansaitsee (tällä hetkellä) lempparin tittelin.

Huomasin äkkiä myös sen miten suuri merkitys värikynillä ja niiden laadulla on! Hyvät värikynät tekevät hommasta paljon miellyttävämppä ja rentouttavampaa, ja mulla onkin aikomuksena ostaa lisää kun vaan ehdin. Tahtoisin niiiiiin päästä testailemaan mahdollisimman erilaisia kyniä, jotta löytyisi ne omat suosikit - ja tottakai kaipaan laajempaa väriskaalaa. Nälkä kasvaa syödessä vai miten se meni?! Tällä hetkellä suosin stabiloita, vaikka tuo ystävältäni saama derwent-laatikko on kanssa aika pähee, tykkään hirveästi! Niitä voi itse asiassa käyttää veden kanssa, mutten ehkä lähtisi kokeilemaan ihan minkä värityskirjan kanssa tahansa... derwenteillä värityksen jälki on mun mielestä selkeästi erilaista, jotenkin epätasaisempaa tai rosoisempaa? Sitä en kyllä tiedä huomaako sitä kuvista, itse tottakai näen. Asiantuntija en missään nimessä ole, mutta väittäisin näiden kynien lyijyn olevan joko sen verran pehmeämpää tai muuten vaan erilaisempaa, etteivät ne kulje millä tahansa paperilla yhtä vaivattomasti kuin tavalliset värikynät ja sen takia ainakin mulla mm. käsi väsyy nopeampaa, jos yritän värittää pitkän aikaa pelkästään niillä. Ne muuten sotkevatkin helpommin! Mutta itse värisävyt ovat ihan pirun nättejä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tykkään eniten värittää mandaloita ja muita yksityiskohtaisia juttuja, laajat maisemakuvat eivät niinkään innosta, vaikka niitäkin tulee ajoittain väriteltyä. Joskus on kiva värittää systemaattisesti ja orjallisesti tietyillä väreillä --- ja suorastaan raivostua, kun jossain kuviossa ei mene esim. raidat tasan, vaan päädyt värittämään samalla värillä kaksi vierekkäistä, aaargh! Siitä on kuulkaas rentous kaukana, haha. Joskus taas on mukava antaa mennä ja värittää vähän miten sattuu, millä väreillä tahansa - täysin fiiliksen mukaan. Tästä nautin jostain kumman syystä varsinkin silloin, kun olen valmiiksi hyvällä päällä. Älkää kysykö miksi, en tiedä... Ehkä systemaattinen värittäminen vaatii meikäläiseltä sen verran keskittymistä ja miettimistä, etten yksinkertaisesti ehdi ajatella mitään muuta kuin itse värittämistä? Eli silloin kun mieltä painaa joku juttu tai tahdon karkottaa kaikki työhön liittyvät ajatukset, systemaattinen väritys tuntuu toimivan. 

Tässäpä muuten vielä linkit kirjoihin, jotka aion joskus hankkia sekä kasa noiden kolmen kirjan antimia, olkaas hyvät! (Niin siis ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon, että olen viikon lomalla ja edelleen Cambridge Ohjelmalla, joten pitäessäni itseni kiireisenä kuvaamalla värityskirjojani kuin kaksi wee ja tekemällä kaikkea ihan järjetöntä, kuten listaamalla asioita joita tahdon, vältyn repsahduksilta.) Kiitos ja anteeksi, jo tälleen etukäteen. Löytyyköhän sieltä ruudun takaa muita tähän hommaan hurahtaneita, I wonder?! 

SALAINEN PUUTARHA | Johanna Basford

(Itse asiassa laitoin tämän jo tilaukseen kun oli alennuksessa, oho!)

VÄRITÄ ITSELLESI MIELENRAUHAA | Pontus Dahlström

TATUOINNIT

MEREN SYVYYKSISSÄ | Johanna Basford

IHMEELLINEN VIIDAKKO | Millie Marotta

METSÄN TAIKA

MINDFULNESS

 

MIELEN KÄTKETYT AARTEET | Ulla Fallström