Viime vuonna en päässyt sisään yliopistoon, taisi jäädä kiinni jopa niinkin suuresta kuin puolikkaasta pisteestä. Toisaalta tympii ja paljon; oli jo niin lähellä. Toisaalta se antaa toivoa; oli jo niin lähellä.
Tänä vuonna olisi sitten tarkoitus yrittää uudestaan, joskin ahdistaa etukäteen oikeastaan kaikki, mikä vaan voi. Ahdistaa se, etten välttämättä tällä kertaa saa vuosilomiani pitää putkessa ennen koetta, vaan ainoastaan yhden viikon huhtikuussa. Oma moka; jostain syystä kuvittelin virheellisesti, että vanhat lomat pitää pitää maaliskuun loppuun menessä, mut olikin sitten huhtikuun - jos olisin tiennyt, niin en tosiaan olisi lomaillut jo tammikuussa. Toisaalta, viime vuonna se onnistui, joten en tajunnut epäillä etteikö tänä vuonna onnaisi, argh.
Tänä vuonna olisi sitten tarkoitus yrittää uudestaan, joskin ahdistaa etukäteen oikeastaan kaikki, mikä vaan voi. Ahdistaa se, etten välttämättä tällä kertaa saa vuosilomiani pitää putkessa ennen koetta, vaan ainoastaan yhden viikon huhtikuussa. Oma moka; jostain syystä kuvittelin virheellisesti, että vanhat lomat pitää pitää maaliskuun loppuun menessä, mut olikin sitten huhtikuun - jos olisin tiennyt, niin en tosiaan olisi lomaillut jo tammikuussa. Toisaalta, viime vuonna se onnistui, joten en tajunnut epäillä etteikö tänä vuonna onnaisi, argh.
Se huolettaa ehkä eniten - miten ihmeessä mä saan luettua tarpeeksi tehokkaasti, jos teen pitkää päivää töissä ja yritän vielä huolehtia siinä samassa koirasta ja kodista? *itkupotkuraivari* Tosin, viime vuonna meillä majaili äiti samaan aikaan, lenkitin koiran, tein ruuat Henkalle, olin vähän aikaa töissä ja silti onnistuin saamaan kokeesta (omasta mielestäni) tosi hyvät pisteet, et ehkä mä selviän vähän vähemmälläkin lukemisella... mutta toisaalta taas, viime vuonna artikkelit ja aiheet tuntuivat myös jotenkin tosi omilta, ja jopa ryhmätilanteessa keskusteltiin vuorohoidosta, josta mulla on se kohta kymmenen vuoden kokemus.
AH-DIS-TAA. Jos en päässyt sisään edes silloin kera lukuloman ja itseä kiinnostavien artikkeleiden, miten ihmeessä muka pystyn siihen tällä kertaa, häh?!? En missään nimessä tahtoisi heti heittäytyä negatiiviseksi, mut kyl takaraivossa vähän meinaa olla sellainen "no jos sit ensi vuonna" -fiilis... Pitää kai vaan ammentaa voimaa jostain ja mennä täysillä etiäpäin (ja jos nyt ainakin odottaisi edes siihen VAKAVA-matskun julkaisuun, sitä ennen kun on varmaan ihan turha masentua, haha).
Eli ei muuta kuin,
katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin.
Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti