Vanhan blogin purku jatkuu ennen parturiin lähtöä, joten: tuolta vierashuoneessa näyttää nyt! Joka kerta näitä kuvia katsellessani huomaan ajattelevani kuinka huone kaipaa verhoja (toki verhokiskoista olisi hyvä aloittaa, luulisin) tai vähintään jotain seinälle. Mikään ei häiritse minua niin hirveästi kuin nuo ruskeat ikkunanpokat, patteriremontin aikana uusitut putketkin miellyttää meikäläistä enemmän! Okei, no toi laminaatti häiritsee kanssa, mutta asiaan: kun aloitimme tämän kämpän remontoimisen, ensimmäinen kohde oli juurikin tämä huone. Silloin se ei ollut vielä vierashuone, tai mikään muukaan varsinainen huone - se oli romuvarasto, suoraan sanottuna. Äidin erotessa entisestä kihlatustaan ja tämän muuttaessa pois poikansa kanssa, tuo kyseinen huone sai kutakuinkin varastohuoneen roolin. Harmi etten muistanut siitä aikoinaan kuvaa ottaa, mutta huoneessa oli siis sänkyjä, kaappeja, pöytiä, patjoja, telkkareita, romua - kaikkea mille ei ollut keksitty parempaakaan paikkaa tai mikä oli tarkoitus heittää menemään sitten joskus. Luonnollisesti meidän projektimme alkoi tuon huoneen tyhjentämisestä. Ennen kuin muutin omilleni, tämä huonehan oli siis minun, sitä ennen se oli toiminut työhuoneena, ja nyt siitä oltiin tekemässä siskolleni huonetta - sisko muutti pois silloisesta huoneestaan ja siitä taasen tehtiin meille makkari. Huone on siis nähnyt ja kuullut kaikenlaista.
Tyhjennysprojektin jälkeen yksi seinä revittiin puoliksi auki, lähinnä siis muurahaisinvaasion välttämiseksi. Lattian ja seinän välissä ollut rako valettiin umpeen ja kaikki seinät levytettiin sekä maalattiin valkoisiksi, yhtä lukuunottamatta. Katto muuntui valkoiseksi MDF-levyjen avulla ja lattia taasen... no, äiti oli hamstrannut kaappiin keittiöremontin aikaan laminaattia, jota neliömääräisesti oli "sopivasti" juuri ja juuri oikea määrä. Ongelmaksi muodostui loppuvaiheessa palojen yhteen sovittelu, mutta pienellä luovuudella saatiin lattia aikaan ja palapeli piilotettua suht hyvin jalkalistan alle, hah. Muualle kämppään ei tahdottu laminaattia, eikä todellakaan tämän väristä - siskon huoneeseen se sopi, mutta vierashuoneessa se ei vaan toimi... Vihaan tuota väriä vieläkin ja jos ikinä päädymme tätä kämppää ostamaan, tuo lattia (samaten keittiö!) todellakin lähtee vaihtoon heti kun mahdollista.
Vanha laatikollinen lipasto on kulkenut matkassani jo vuosia, enkä oikeastaan koskaan ollut tykännyt sen vaaleasta väristä, joten innostuin siskon luvalla maalaamaan sen valkovihreäksi, samaten huoneen kaapinovet lätkäisin samalla vihreällä. Kerrottakoon muuten vielä se, että siskohan sai siis ihan itse päättää tuon seinänsä värin ja hän päätyi vihreään, en minä! Sisko muutti lopulta Mikkeliin opiskelujensa perässä ja niinpä huoneesta tulikin sitten vierashuone ja sellainenhan se on edelleenkin. Tuo alimmassa kuvassa näkyvä lipasto (vai miksi tuollaista nyt kutsutaan?) on kuulemma isoäitini peruja isäni puolelta, joten vaikka en edelleenkään varsinaisesti pidä puunväristä, tuollainen vaalea puu menettelee ja tällä lipastolla on sitäkin enemmän tunnearvoa. Jos ja kun sille joskus tulen jotain tekemään, se tulee olemaan ammattilainen, joka suunnitelmani toteuttaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti