Täällä arki, ainakin noin Rymyn osalta, on ollut melko tasapaksua (paitsi tänään, siitä lisää postauksen lopussa) ja rutiininomaisempaa kuin mitä ennen. H on lenkkeillyt tosi paljon Rymyn kanssa aamuisin ja päivisin - mä olen ollut tästä hengähdystauosta aika kiitollinen. Nyt varsinkin, kun on kuukausi aikaa lukea yliopiston pääsykokeita varten, se oma hiljainen aika korostuu ihan erilailla - ja sen takia tätä blogia ei seuraavan neljän viikon aikana ehkä tule päivitettyä ihan niin ahkerasti kuin mitä tähän asti olen yrittänyt. Aion suosiolla keskittyä siihen mikä on tärkeintä, koska motivaatio on tällä hetkellä todella korkealla. Se ei tietenkään takaa kouluun pääsyä, mutta eipähän tässä etiäpäin päästä muuta kuin yrittämällä joten se siitä sitten.
Anyway. Rymyn silmin arki on näyttänyt kutakuinkin tältä:
---- On myöskin ladattu akkuja iskän sylissä
---- On vahdittu mammaa lähietäisyydeltä
---- On koettu, ettei tässä taloudessa ruokapolitiikka pelaa ja kerrottu asiasta äänekkäästi - turhaan
---- On lenkkeilty ja riekuttu vanhalla urheilukentällä ja sen lähettyvillä aika paljon ja odoteltu hiihtokelien loppumista innolla
---- Ja mikä parasta, ollaan saatu uusi aivan ihana kaveri, Endomondo aka Endo ♡
Herran söpöstä nassusta en valitettavasti saanut kunnolista kuvaa (instasta löytyy yks puolkunnollinen kylläkin), ahem, mutta siinä on mulle sitten mission ensi kerralle - tai en mä nyt tiedä, mun mielestä toi pyllykin on varsin hurmaava. Rymy oli totta kai vähän hämillään kun kerrankin oli kaveri häntä suurempi, menossa mukana, nopea ja vieläpä todella leikkisä! Oli niiiiiiiiin erilaista, kun ei koko aikaa tarvinnut olla vahtimassa rynniikö Rymy päälle, leikkiikö liian rajusti suullaan tai muutenkaan komentamassa, kun tällä kertaa se pienempi olikin minun koirani, wau. Minut tuo koiraotus hurmasi täysin, siis niin kaunis ja aivan ihana penneli. Olen jo pitkään ihastellut galgoja ja nyt tää rakkaudenkipinä taas nousi pintaan, voi iiks ♡ Oli kaikinpuolin todella mukavat treffit koiran ja omistajansa kera, olen ihan superiloinen ja niin fiiliksissä! Kaksi mun parhaimmista ihmisistäni mä olen tavannut ja/tai tutustunut paremmin Rymyn kautta/takia ja aina vaan uusia tuttavuuksia astuu kuvioon --- vain ja ainostaan siksi, että mulla on tuo otus. Melko mahtava juttu, ainakin minun mielestäni. Vaikka mummi silloin marmatti siitä, kuinka ei kannattaisi sitoa itseään eläimeen ja miten sitä tulee jäämään siitä ja tuosta paitsi, niin kyllä mä koen tuon koiran tuovan mun elämään enemmän kuin vievän. Kyllä tämän fiiliksen kera jaksaa viettää loppupäivän pääsykoemateriaalin kera, voin kertoa!
(Ps. Kyllä, sanoin laittavani kuvat the whip-tailed dogin puolelle ja niin minä kuulkas teinkin, woooo! Jos nyt nimittäin onnistuin tehtävässäni, näiden kuvien pitäisi olla pelkästään kyseisen blogin kuvakansiossa... Kylläpäs taas tuntuu fiksulta ja osaavalta, ahem. Minä ja tekniikka ei ihan aina tulla toimeen keskenämme, mutta yritys on kuitenkin kova, öö.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti