arjen pieniä iloja

Siis mitä ihmettä?! Eikö sen takatalven pitänyt tulla viikonloppuna, eikä vasta maanantaina?! Juuri kun minä töissä lauantaina kaksi tuntia ahkeroin kesäleluvaraston kanssa, järjestin ja siivosin, niin eikös sitten maanantaina palata takaisin talvileluvaraston antimiin, höh. Ei olisi pitänyt mennä olettamaan meidän selviävän tästä luvatusta takatalvesta ihan vain pakkasasteilla.

No, anyway. Olen edelleen vähän vaiheessa vanhan blogin purkamisessa - ajatuksena siis on säästää tietyt jutut ja saada muutenkin google-valokuvakansioni paremmin organisoitua, minä kun en bloggailua täällä aloittaessani ollenkaan ymmärtänyt minne ne kuvat tallentuvat, tai miten, joten meikäläisellä tuntuu löytyvän sieltä sun täältä samoja kuvia useampaan otteeseen.

Jokatapauksessa, huomasin siinä projektin keskellä vuoden 2012 lokakuussa onnen koostuneen ihanan pienistä asioista; 

"Niin kuin ennen yhdeksää heräämisestä, karvaisesta vekkarista ja ruohontuoksuisista tassuista. Kiirettömästä aamulenkistä lainatussa takissa, tuhlatusta päivästä, illan siivousinspiksestä, rauhallisesta hengailusta. Kukista maljakossa. Uudesta veitsisetistä, jonka kanssa ruuanlaitto ja koiralle kasvissoseen teko on jopa hauskaa, täydestä jääkaapista. Ajatuksesta, että saa vaiks ottaa vähän lonkeroa tai siideriä jos huvittaa - en tosin ottanut. Kanasalaatista, johon saa laittaa mitä vaan eikä kukaan valita. Rahkasta, jonka saa syödä ihan itse. Pienestä tihkusateesta kesken lenkin. Leffasta ja tummasta suklaasta, jota söin ruhtinaalliset kaksi palaa. Kynttilöistä ja ihan vaan yksinään olemisesta. Tiedosta, että huomennakin on samanlainen kiireetön päivä, jonka voi viettää ihan vaan koiran kanssa köllötellen. Lenkkeillen, ollen."

Outoa ajatella tälleen jälkikäteen, että tuosta päivästä on jo niin kauan aikaa - vuosia! Ja silti mä muistan sen päivän todella hyvin. Sinä päivänä H vasta lähti Kuopioon, pelastusopiston pääsykokeisiin tietenkin, ja kaikki meidän tulevaisuuden suunnitelmat roikkuivat tuon kuuluisan "jos" -sanan rinnalla. Mä pelkäsin, ettei se pääse ja samaan aikaan pelkäsin sen pääsevän. Kaikki oli epävarmaa ja pelottavaa ja silti jotenkin jännää, hyvällä tavalla. No, sillä kertaa ei tärpännyt. Ja nyt? Nyt koko opisto on jo takanapäin, mennyttä ja ollutta - H valmistui viime vuoden joulukuussa, ja siitäkin on jo aikaa kolmisen kuukautta. Ihan käsittämätöntä.

--- ---

Saman vuoden joulukuussa pohdiskelin, kuinka ikinä ennen en ollut pahemmin kukista välittänyt (enkä muuten vieläkään pidä pahemmin ruusuista, ellei kyse ole mummin ruusupuskan kaunokeista), oletettavasti allergioideni takia, mutta nykyään ne kyllä osaavat tietyissä tilanteissa piristää mieltä, kunhan muistaa olla liikaa haistelematta - varsinkin ollessaan vihreässä maljakossa! Olen vihdoinkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, löytänyt sen oman suosikkikukkani. Tuona päivänä tuumiskelin, että jos kuvassa näkyvä maljakko olisi ollut tyhjä, minua olisi ehkä haitannut enemmän ne eteisessä odottaneet roskapussit, jotka miehekkeen oli ollut tarkoitus aamulla töihin lähtiessään heittää menemään (ja jotka hän tietenkin sulavasti unohti, vaikkei niitä oikeasti kyllä voi olla näkemättä ja muistamatta). Välillä hyvä mieli ja aurinkoinen fiilis on ihan oikeasti kummallisen pienistä asioista kiinni! Täytyy varmaan lisätä kukat kauppalistalle, jos niitä vaikka iltavuoroni aikana ilmestyisi kotiin, hmm.

--- ---

Lisää iloja! Vuoden 2013 löysin nimittäin sauvasekoittimella tehdyn puolukkarahkan sekä juoksevan hunajan (jota olin aina kuvitellut inhoavani), joka on yhdistelmänä edelleenkin yksi lempparini, ja totesin samaan syssyyn pystyväni syömään mm. nektariinia ilman ärsyttäviä allergiaoireita, wau! Ne luokittelin jo silloin elämän pieniksi iloiksi, joskin allergioilleni siedättyminen on minulle suhteellisen suuri ilonaihe. Saatiin vihdoin ja viimein tehtyä vanhasta ikkunanpokasta liitutaulu ruokailutilan seinälle ja siellä se on edelleen omalla paikallaan, jatkuvasti ilahduttaen.

Arjen pieniin iloihin lisättäköön vielä se, että tämän postauksen myötä, saan taas poistaa muutamat tuplakuvat vanhan blogin kansioista, jes! Projekti etenee päivä päivältä :)