Möö! Tälläkin kertaa remonttirapsaa tiedossa: sitä kun vanhassa blogissa oli aika runsaasti, sattuneesta syystä. En kuitenkaan aio kopioida kaikkia vanhoja päivityksiä tänne, joten ajattelin tiivistää remontin muutamaan postaukseen. Elikkäs!
Kuten kuvista näkyy, mehän rempattiin tämä äidin kämppä oikeastaan kokonaan: niin lattia, seinät kuin kattokin saivat kaikki uutta väriä pintaan. Alkutilanne oli omasta mielestäni ahdistavan puinen ja tumma, äidin luona tuntui aina kesäisinkin siltä, kuin olisi ollut jossain pimeässä luolassa - hyvä, että eteensä näki. Me tahdoimme tuoda asuntoon valoa ja harmonisia värejä, tietynlaista rauhallisuutta. Minulle oli todella tärkeää päästä eroon tumman puun lisäksi parketista, lähinnä koiran takia - muovimatto osoittautui melko täydelliseksi valinnaksi, se kesti hoitokoiran pissavahingot täydellisesti eikä Rympylän tassut luista. Samaten omien varpaiden alla se on miljoona kertaa lämpimämpi kuin esim. makkarin tai työhuoneen laminaatti.
Meillä oli äidin Hollantiin muuton jälkeen ja oman vuokrakämpän irtisanomisen jälkeen kuukausi aikaa laittaa paikat kuntoon: kanssaeläjä teki koko rempan lähestulkoon yksin, mistä minä olen älyttömän kiitollinen ja ylpeä. Minä autoin siinä missä pystyin, samaten muutama sukulainen ja pari ystävää, mutta kyllä silti H teki suurimman työn; ensin päivät töissä ja sitten illat rempattiin, tai vastaavasti iltavuoroviikolla hän pyrki päivällä tekemään mitä ehti ja pystyi ja illan/yön oli töissä.
Tuon kuukauden aikana katto maalipestiin ja sitten kuultolakattiin kolmesti. Seiniä kitattiin ja kitattiin ja kitattiin ja kitattiin ennen kuin päästiin edes pohjamaalaamaan - mehän siis maalasimme kaikki seinät uusiksi valkoisella. Paitsi että olohuoneen, työhuoneen, makuuhuoneen ja käytävän (kussakin yksi) seinä tapetoitiin H:n isukin toimesta ja eteisen yhden seinän innostuin extempore maalaamaan muka harmaalla värillä, joka sitten lopulta näyttikin taittuvan enemmän siniseen/liilaan kuin mitä olisin toivonut. No, ei haittaa, tykkään siitä silti! Joskin välillä pohdin pitäisikö tempaista ja maalata se vielä uusiksi jollain enemmän harmaalla, mutta no, saas nähdä. Paneeliseinä maalattiin samaten kuin tuo tilanjakana toimiva säleikkö - minä pääsin innoissani lätkimään Otex tartuntapohjamaalia seinään ennen lopullista maalausta.
Onneksi siskon huone oli rempattu kuntoon äidin asuessa Suomessa, emme olisi ikinä saaneet remonttia tehtyä deadlineen mennessä jos meillä olisi vielä yksi huone ollut tehtävänä - varsinkin, kun siskon huone ei ollut mikään pieni operaatio (siitä lisää myöhemmin!). Tulipa muuten mieleen, että silloin kun minä n. 16-vuotiaana asuin vuoden verran äidillä ennen omaan kämppään muuttamista, siskon huone, eli nykyinen vierashuone, oli minun huoneeni.
Jopa hattuhylly pistettin osiin ja maalattiin valkoiseksi (kuten alapuolella oikealla näkyy), koska puunvärisenä se ei vaan oikein sopinut tuonne vasta maalattuun eteiseen.
Vieläkin on paljon pientä tehtävänä, toivonmukaan tänä kesänä saadaan fiksailtua - koska meillä ei ole autotallia tai muuta vastaavaa "harrastetilaa", hiomiset ynnä muut sen kaltaiset hommat tehtiin lähinnä takapihalla. Talvella remppahommat jäi, mutta tälleen kevätauringon myötä, meidän puuhailut tulevat tod näk jatkumaan, mistä ainakin minä olen tooooodella iloinen. En malta odottaa, että saadaan kaikki tehtyä, jalkalistoja ja kattolistoja myöten.
Tältä täällä näytti heti remontin jälkeen. Nykyinen pöytämme odotti hakijoita - se maalautettiin paikallisessa liikkeessä - ja ruokailuryhmän virkaa toimitti ensimmäinen yhteinen keittiönpöytämme, jota H on alusta asti kutsunut himmeliksi - jokainen päätelköön itse, miksi. Tällä hetkellä tuo kyseinen pöytä toimittaa samaa virkaa siskon ja hänen poikaystävänsä ensimmäisessä yhteisessä kodissa ♡
Täytyy varmaan jossain vaiheessa ottaa uusia kuvia, että näette miltä täällä näyttää nyt. Moni pieni asia on muuttunut ainakin Hugon poismenon jälkeen, mutta siitä lisää toisella kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti