Tänään on ollut ihanan rauhallinen ja laiska sunnuntai - näitä lisää, kiitos! Nousin aamulla ennen kellonsoittoa, joskus kahdeksan maissa, ja olenkin saanut purettua vanhaa blogia tämän mestan luonnoksiin ihan urakalla, huhhuh. H on ollut kotona, joten koira ei ole pyörinyt koko aikaa meikäläisen kimpussa ja koska tänään on tosiaan ollut aikaa, nappasin samantien ne kuvat, jotka remontti-postauksessa mainitsin. Eli meidän koti (okei, lähinnä olkkari) nykyisessä muodossaan.
Jo äidin asuessa täällä, minä joskus mietiskelin mitä muuttaisin jos minä asuisin täällä, yksin. Onneksi pohdiskelin, sillä remontin alkaessa pari juttua oli jo vakaasti päätetty, mm että a) keittiönpöytä ei olisi seinää vasten vaan sen ympäri pitäisi pystyä kulkemaan, b) tilanjakana toimivan säleikön eteen ei tulisi mitään, tai ei ainakaan mitään massiivista ja c) meidän kämpässä telkkari tulisi seinustaa vasten, ei missään nimessä ikkunan eteen. Tämä jälkimmäinen päätös toimi perustana kaikelle muulle ja sen takia olohuoneen järjestyksen muuttaminen on meidän nykyisten huonekalujen kera aika mahdotonta, mutta ei se haittaa, minä tykkään siitä noin. Päätimme myöskin karsia puunvärin ihan minimiin, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei se miellytä minua - sain varmaankin yliannostuksen lapsena. Sohvan takana oleva yöpöytä parinsa kera odottaa uutta kotia, samaten eteisen peilin alla oleva tv-taso (se on kylläkin ensimmäinen huonekalu, jonka omaan kämppääni aikoinaan ostin sekä kasasin itse, joten tunnearvoa sillä on siinä suhteessa hieman). Eteisen seinälle pitäisi saada vielä kaksi kuvaa, sinne on nimittäin tarkoitus koota kaikki H:n kummilapset. Paljon on edelleen pieniä hommia tehtävänä, toki, kattolistat ja jalkalistat ynnä muita "viimeistelyjä", mutta niiden puuttuminen ei vaikuta meidän elämään (muuta kuin silloin, kun meikäläistä ketuttaa kaikki).
Tänään muuten heitettiin matto olkkarin lattialle, en tiedä mikä kohtaus iski - en varsinaisesti ole mattojen ystävä, allergikkona näen ne lähinnä pölynkerääjinä, kuten verhotkin. Tuo mattohan on viimeksi ollut lattialla edellisessä kämpässämme, täällä sille ei vaan tuntunut löytyvän paikkaa ennen kuin nyt. Mä mä tykkään ihan hurjan paljon tästä meidän olkkarista tällaisena, sanoi muut mitä tahansa ♡
Jo äidin asuessa täällä, minä joskus mietiskelin mitä muuttaisin jos minä asuisin täällä, yksin. Onneksi pohdiskelin, sillä remontin alkaessa pari juttua oli jo vakaasti päätetty, mm että a) keittiönpöytä ei olisi seinää vasten vaan sen ympäri pitäisi pystyä kulkemaan, b) tilanjakana toimivan säleikön eteen ei tulisi mitään, tai ei ainakaan mitään massiivista ja c) meidän kämpässä telkkari tulisi seinustaa vasten, ei missään nimessä ikkunan eteen. Tämä jälkimmäinen päätös toimi perustana kaikelle muulle ja sen takia olohuoneen järjestyksen muuttaminen on meidän nykyisten huonekalujen kera aika mahdotonta, mutta ei se haittaa, minä tykkään siitä noin. Päätimme myöskin karsia puunvärin ihan minimiin, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei se miellytä minua - sain varmaankin yliannostuksen lapsena. Sohvan takana oleva yöpöytä parinsa kera odottaa uutta kotia, samaten eteisen peilin alla oleva tv-taso (se on kylläkin ensimmäinen huonekalu, jonka omaan kämppääni aikoinaan ostin sekä kasasin itse, joten tunnearvoa sillä on siinä suhteessa hieman). Eteisen seinälle pitäisi saada vielä kaksi kuvaa, sinne on nimittäin tarkoitus koota kaikki H:n kummilapset. Paljon on edelleen pieniä hommia tehtävänä, toki, kattolistat ja jalkalistat ynnä muita "viimeistelyjä", mutta niiden puuttuminen ei vaikuta meidän elämään (muuta kuin silloin, kun meikäläistä ketuttaa kaikki).
Tänään muuten heitettiin matto olkkarin lattialle, en tiedä mikä kohtaus iski - en varsinaisesti ole mattojen ystävä, allergikkona näen ne lähinnä pölynkerääjinä, kuten verhotkin. Tuo mattohan on viimeksi ollut lattialla edellisessä kämpässämme, täällä sille ei vaan tuntunut löytyvän paikkaa ennen kuin nyt. Mä mä tykkään ihan hurjan paljon tästä meidän olkkarista tällaisena, sanoi muut mitä tahansa ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti