Ennen sitä hetkeä, sä olet koko ajan kantanut jotain synkkää ja repivää syvällä sun sielussasi - jotain myrkyllistä. Jotain sellaista, joka saa sut sanomaan rumia sanoja ja kostamaan. Susta tuntuu pahalta ja sä haluat muiden kärsivän ihan yhtälailla, varsinkin niiden joiden syytä se kaikki on.
Se
paha sun sisällä, se saa sut itkemään, koska sä et pysty jatkamaan
elämääsi; sä et pysty unohtamaan, etkä sä pysty antamaan anteeksi. Et ainakaan ennen sitä toista hetkeä.
Se
hetki, kun sä ymmärrät kasvaneesi ihmisenä, tajuat että sulla on jotain
annettavaa tälle maailmalle. Se hetki, kun se paino putoaa sun
harteiltasi ja se tumma, se jokin repivä, se yhtäkkiä katoaa. Sä
ymmärrät, että sen kaiken takia sä olet sä ja kaikkine pienine ja suurine vikoinesi sä haluat olla juuri sinä, koska kukaan muu ei siihen pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti