siivousprojekti | konmari-menetelmä

Viime viikonloppuna päädyin räjäyttämään siivoamaan meidän keittiön. Yhtäkkiä mua ahdisti melkein fyysisesti kaikki ne vanhat tavarat, joita tiesin etten koskaan käyttäisi, ja joita tiesin ettei siskokaan haluaisi. Ne tavarat, joilla ei oikeastaan ole oma paikkaa saati käyttöä; jotka seilaavat paikasta toiseen ikäänkuin olisivat pahastikin eksyksissä. Mun ymmärykseen ei vaan enää mennyt se, miksi ihmeessä me säilötään jo elämänsä eläneitä juttuja sekä muuta tavaraa, jota ei tarvita eikä tahdota, varsinkin jos sen voisi joku muu haluta? Tämän valaistumisen johdosta päädyin tilaamaan Marie Kondon KonMari - siivouksen elämänmullistava taika -kirjan. Kirjan luin kahdessa päivässä ja vaikken kaikkia kohtia ehkä allekirjoittaisi, opuksen perusidean kanssa olen ihan samoilla linjoilla. Opettele luopumaan vanhasta -- ja etsi kaikille tavaroillesi konkreettisesti oma paikka.

(Parissa ensimmäisessä kuvassa on eka yksiöni - olen juuri muuttamassa ja jostain syystä koin tarpeelliseksi pakata ihan kaiken mukaan - monta kuvassa näkyvää juttua lähti tänään viimein ja vihdoin jatkamaan eloaan muualle, LUOJAN KIITOS.)

"TAKERTUMINEN MENNEISYYTEEN JA TULEVAISUUDENPELKO."

Mä olen pennusta asti ollut oikea hamstraaja - oon säilyttänyt tiettyjä juttuja päiväkodista ja/tai ekasta luokasta lähtien, koska yhdistän niihin jonkun muiston tai tunteen, jota en mukamas halua unohtaa. Samaten mut on tietenkin opetettu elämään niin, ettei mitään käyttökelpoista, mitä saattaa vielä tarvita, kannata heittää pois. Silti mä oon aina kokenut sen tavaramäärän jotenkin ahdistavana, mut en ole osannut tehdä asialle mitään. En voinut hyvin, mutta enpä kyllä koskaan tullut ajatelleeksi, että tavaroiden karsiminen voisi auttaa mua henkisesti, että se voisi auttaa mua jaksamaan ja voimaan paremmin. Sen mä tajusin oikeastaan ihan itse ja vähän niinkuin vahingossa. Mä aloin pari vuotta sitten pikkuhiljaa heittää turhaa tavaraa roskiin tylymmin kuin koskaan ennen ja jostain itselleni käsittämättömästä syystä, mä koin sen vapauttavana. Mitä enemmän vanhoja muistoja lähti roskiin, sitä enemmän avautui tilaa uusille. Kondon mukaan pohjimmiltaan kyse on siitä, että kun järjestät kotisi, järjestät samalla omat asiasi ja menneisyytesi. Tää on se juttu, se joka iski ja upposi. Mä olen ihan liian pitkään roikkunut menneessä, antanut sen määritellä itseni, ja kun mä aloin karsimaan niitä muistoesineitä elämästäni, mä tavallaan kerta toisensa jälkeen opettelin luopumaan menneistä asioista. Ja mitä enemmän mä niin teen, sitä paremmin mä tunnun voivan. Mä voin säästää vanhoja tekstejäni, koska niiden pariin palaan ajoittain, ja koska ne tahtoisin ehkä sitten joskus näyttää omille lapsilleni, mut ihan jokaista vanhaa paperia, mä en TODELLAKAAN tarvitse... vanhoista pehmoleluistani säästin ne, joiden nimet vieläkin muistan, ja joiden näkeminen ihan oikeasti tuottaa mulle iloa, mikä onkin Kondon mielestä ainoa oikea syy tavaroiden säilyttämiselle.

"KUVITTELE LOPPUTULOS ENNENKUIN ALOITAT."

 Kun me muutettiin tähän äidin kämppään, mulla oli selkeä tavoite: mitään turhaa tavaraa ei säilytettäisi. Mielestäni aika rankalla kädellä me käytiinkin läpi sekä meidän oma omaisuus että siinä sivussa äidinkin; paljon lähti kirpparille ja toinen mokoma roskiin. Miksi? Mä oon useasti miettinyt mikä oli se syy --- mikä sai mut yhtäkkiä ymmärtämään, etten sittenkään viihdy sekasorron ja kaikkien niiden turhien tavaroiden keskellä? Kondon mielestä lopputulos tulisi kuvitella ennen aloittamista; että esim. valmiiksi sisustettujen malliasuntojen katseleminen voi auttaa sua hahmottamaan mikä sitä omaa silmää miellyttää ja mikä ei, mitä tahdot ja mitä et. Tälleen jälkikäteen ajateltuna, mä luulen, että löytäessäni blogimaailman ja kaikki sen sisältämät ihanat sisustusblogit, mulle alkoi muodostua selkeämpi kuva siitä, mistä tykkään. Aloin tavallaan huomaamattani visualisoimaan mielessäni miltä sekä se unelmieni kämppä että elämä näyttävät. Erilaiset blogit auttoivat mua löytämään sen ihanteen, mikä oikeastaan oli mussa jo, mutta mitä en osannut ilmaista. Se selittää tavallaan myös sen, miksi juuri mä (jonka ensimmäiset yksiöt muistuttivat lähinnä kaatopaikkaa) olen just se ärsyttävä tyyppi töissä, joka motkottaa jos tavaroita ei palauteta paikoilleen, ja jota ketuttaa turhan sälän säästäminen. Puhumattakaan siitä yleisestä epäsiisteydestä, voi huoh. Siellä se siisteysintoilija on koko ajan ollut mun sisälläni, jotenkin tukahdutettuna ja lukittuna. Nyt mä olen ajatellut vihdoinkin avata ne lukot; ehkä se auttaa mua avaamaan pari muutakin lukkoa.
 

"JOS OLET VIHAINEN PERHEELLESI, SYYNÄ VOI OLLA OMA HUONEESI."

Miten monta kertaa mä olenkaan Henkalle selittänyt, ymmärtämättä asiaa itsekään, että jos vaan kotona olisi siistiä tai jos toinen korjaisi jälkensä, niin mulla olisi mahdollisesti miljoona kertaa parempi mieli? Ennen tätä mä en oikeastaan ole ymmärtänyt sitä logiikkaa tai miksi näin on, mä olen vaan ymmärtänyt, että jostain käsittämättömästä syystä mä olen iloisempi kun on siistiä. Luettuani KonMari-menetelmästä, tajuan vihdoinkin mistä on kyse. Toki Kondo tarkoittaa tässä asiayhteydessä sitä, että ensimmäisenä ihmisen olisi syytä paneutua omaan huoneeseensa ja keskittyä niihin omiin tavaroihinsa - jos perheenjäsenten epäsiisteys ärsyttää, ekana on tarkistettava se oma huone, koska syy ketutukseen löytyy todennäköisesti sieltä. Tai jos ei syytä, ainakin säkillinen tavaraa, jonka voisi itse heittää menemään. "Halu huomauttaa toisten epäsiisteydestä on yleensä merkki siitä, ettei ole pitänyt riittävää huolta omasta tilastaan," hän kirjoittaa, ja olen pitkälti samaa mieltä. Mutta entäpä kun ei ole sitä omaa huonetta? No, on mulla silti ne omat laatikot ja kaapit, joten ehkäpä mun kannattaisi vaan tuijotella ja järjestellä niitä motkottamisen sijaan? Ja jos se yleinen epäsiisteys tympii, niin ei kai kukaan estä mua yksinäni siivoamasta. Miten tämän ajatustavan sisäistäminen voikin olla niiiiiin hankalaa?!

Hassuinta tässä jutussa on ehkäpä se, että mä olen tietämättäni yrittänyt elää Kondon oppien mukaan jo pidemmän aikaa - jo silloin kun tähän asuntoon muutettiin. Kun mä hirveällä vimmalla yritin heittää tavaraa menemään ja aina joku oli sanomassa mulle, että totahan voidaan vielä joskus tarvita, tai tonhan vois vaikka säästää sun tuleville lapsille... voi elämä!

Tässä jokunen aika sitten mä päädyin siivoamaan meidän makuuhuoneen; mä tyhjensin kaikki makkarin tavarat lattialle, järjestin ne käyttöä ajatellen, metsästin mm. lukuisat koruni (joita oli ripoteltu ympäri kämppää) ja laitoin ne säilytykseen samaan paikkaan. Heitin tylysti kaiken turhan menemään ja jokaiselle säilytettävälle tavaralle kehitin oman selkeän ja loogisen paikan. Makkari on pysynyt siistinä tähän päivään asti.

Saman projektin tein eräänä päivänä pikkuvessassa, eli roudasin sinne kaikki omat meikkini ynnä muut omat juttuni ja siirsin Henkan tavarat kylppäriin. Järjestin omat tavarani nimenomaan käyttötarkoitusta ajatellen, systemaattisesti - itselleni loogisimpaan järjestykseen. Miljoona vuotta vanhat tuotteet ja jutut, joita en koskaan ole käyttänyt tai edes muistanut, hävitin. Ja mikä parasta, pikkuvessa on edelleen järjestyksessä ja nyt mä tiedän miksi. No tietenkin koska kaikilla tavaroilla on oma paikkansa, ihan niinkuin makkarissakin.

(Kuvissa näkyvä hammasharja on oletettavasti siskon, hmmm?) Kaikissa näissä projekteissa noudatin KonMari-menetelmää, joskin tietämättäni. Tosin Kondon mukaan siivousta on turha tehdä yksi huone kerrallaan ja ymmärrän tämän kyllä täysin: minullakin oli vielä muutama kuukausi sitten vaatteita sekä makuuhuoneessa, vaatehuoneessa että työhuoneessa, ennen kuin päätin yhtenä päivänä yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi vaatehuoneeseen. Keräsin siis kaikki omistamani vaattet makkariin, kävin ne läpi yksitellen ja valitsin säilytettävät. Jos olisin siivonnut "vain" makuuhuoneen, en todellisuudessa olisi käynyt läpi kaikkia vaatteitani. Nyt on pukeutuminen todella paljon helpompaa, kun kaikki vaatteet ovat samassa paikassa, eikä niitä tarvitse metsästää ympäri taloa. Kun näet mitä kaikkea sinulla on, saman "lajin" edustajat on helpompi ryhmitellä lähelle toisiaan.

Tästä syystä, eilen ja tänään siivosimme kanssaeläjän kanssa melkeinpä koko kämpän, huhhuh. KonMari-menetelmän ideahan on todellisuudessa se, että koko huusholli siivotaan kerralla eikä osittain ja että tavarat käydään läpi ryhmittäin/lajeittain, jotta muodostuu kokonaiskuva kaikesta siitä, mitä omistat --- mutta koska olin juuri vähän aikaa sitten pari paikka raivannut ja koska meillä on koira (eli emme voi jättää pitkäksi aikaa tavaroita levälleen), piti vähän improvisoida.

Aika monta säkillistä lähti tavaraa kiertoon ja/tai roskiin ja samantyyppiset tavarat pyrittiin pistämään säilytykseen lähekkäin eli mm. joulukoristeet ja jouluvalot löysivät toisensa vihdoinkin, remppaan liittyvät välineet päätyivät muiden "kotijuttujen" kanssa samaan paikkaan, laatikoihin unohtuneet vanhat lehdet, jotka mun oli joskus aikoinaan tarkoitus lukea sitten joskus, mutta joita ei koskaan luettu, lähtivät suosiolla keräykseen ja vanhoja mukamas tärkeitä muistoesineitä (joiden olemassaoloa en edes muistanut) heitin roskiin, koska mitä ihmettä mä niillä oikeasti teen?! Joillain pienillä ja likaisilla posliiniesineillä, oikeasti?! Kirjahylly, joka on aina ollut mun suurin aarteeni, tyhjeni sekin hieman. Omia vanhoja kirjojani laitoin urakalla kirpparille, äidin vanhoja meni muutama kappale lähipiirille (sieltä saa käydä niitä lainaamassa jos siltä tuntuu) ja ne jäljelle jääneet äiti saa ensi kerralla käydä itse läpi. Ne mitkä hän tahtoo säästää, voidaan säilyttää siihen asti, kunnes äiti ne mukanaan vie, ja ne joita äitikään ei tahdo tulevaisuudessa lukea, lähtevät varmaankin kirpparille.

Ja järkyttävää kyllä, muutama ennen tavaroita tursunut laatikko/hylly jäi kokonaan TYHJÄKSI. Tää on jotain ihan ennen kuulumatonta meikäläisen taloudessa O.o

PS. Voin toki joku päivä kirjoitella tästä menetelmästä vähän konkreettisemmin tietoa, mutta nyt KonMarista löydät lisää täältä, täältä ja täältä.