Heti ekana, HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE! Itsehän sain tänään kukkapuskan, jota kieltämättä toivoin kovasti (salaa), mutten todellakaan odottanut saavani. Toivottavasti en ole ainoa jolle kävi näin ;)
Koska lauantai vietettiin tehden mitä minä halusin (eli siivoten), kysyin sitten illalla tasapuolisuuden nimissä olisiko jotain, mitä kanssaeläjä tahtoisi tehdä kanssani sunnuntaina - jotain, ihan mitä tahansa, vaikka jotain sellaistakin, mikä ei välttämättä meikäläistä niin hirveästi kiinnostaisi? Vastaus oli klassinen en mä tiedä, ei kai. No, ensin ajattelin, että eihän siinä, vietetään vaikka päivä bloggaillen tai pelaillen, jos ei muuta ihmeellistä keksitä, mutta sitten muistin yhden jutun, mistä Henkka on välillä puhunut...
Nimittäin kahvin keittämisestä - metsässä O.o Jep. Niinpä kysyin varovasti josko Henkka tahtoisi meidän lähtevän jonnekin keskelle ei mitään kahville ja tahtoihan tuo. Paikaksi hän valitsi Leivonmäen kansallispuiston (jossa itse olen ehkä kerran tai kaksi ystävän kanssa lenkkeillyt) ja siellä kulkevan Harjunkierroksen, jolla mittaa on about 4,5 kilometriä. Kuten luontoon.fi kertoo, kyseinen kierros lähtee Selänpohjan pysäköintialueelta ja kulkee Pirttilammen vierestä Erijärville ja Lintuniemestä Rutajärven rantaa pitkin takaisin pysäköintialueelle. Harjunkierros on merkitty punaisilla maalimerkeillä ja se on tasoltaan keskivaativa, johtuen muutamista jyrkistä nousuista ja laskuista. Reitillä voi ihailla harjumaastoa parhaimmillaan, sillä reitti kulkee osittain harjujakson laella.
Aika alkumatkasta pysähdyttiin keittämään ne kuuluisat pannukahvit ja syömään eväät. Meikäläiselle oli varattu banaani, koiralle dentastix ja Henkalle pienet kinkku-cheddar wrapit, joista toisesta me onneksi Rymyn kanssa saatiin maistiaiset, haha. Maisemat olivat toki upeat ja kahvi melkoisen hyvää, mutta mieluummin mä ehkä sittenkin olisin sen kahvin juonut kesällä ---- tai vaihtoehtoisesti ilman yhtä hippasen kylmänarkaa koiraa, öö.
Taukopaikalla Rymyä meinasi nimittäin vähän viluttaa ja vingututtaa, mutta eipähän tuota meidän koiraa ole talvikeleille luotukaan, joten en mä muuta odottanutkaan. Oon kyllä vähän sitäkin mieltä, ettei Rymyn pentuaikoina sit kuitenkaan liikuttu tarpeeksi erilaisissa paikoissa ja/tai opetettu ns. rauhoittumaan käskystä eli Rymy on tosiaan usein ihmeissään ja levoton, jos ollaan vieraassa paikassa, ja pitäisikin yllättäen olla hetki rauhassa. Täytyy varmaan tehdä reissu kesällä uudestaan, talven kylmyydessä kun tuota rauhoittumista on ihan turha harjoitella - tai edes vaatia.
Vaikka kierros oli periaatteessa lyhyt, tälleen talvella se ei todellakaan tuntunut lyhyeltä! Alkumatkasta reittiä oli kuljettu enemmänkin joten eteneminen oli kaikille helppoa, mutta loppumatkasta saatiin kyllä Rympän kanssa tarpoa lumessa ihan urakalla - ja olipa tuolla muutama mukava mäkikin suuuuuuren suureksi ilokseni, haha. Kävi koko kiekka treenistä ja vaikka iloisella mielellä olinkin liikenteessä, saatoin mä silti loppumatkasta pari kertaa pyytää, josko saisin reppuselkäkyydin autolle... En saanut, ihme juttu.
Tälleen jälkikäteen ajateltuna, meidän olisi pitänyt reissun keskivaiheilla tai viimeistään loppuvaiheessa vaihtaa Rymylle takki. Loppumatkasta lunta oli paljon ja takatassut menivät tuon tuosta haalarin sisään, mutta koska matkaa oli enää 500 metriä, käärittiin vain lahkeet ylös. Huomatteko muuten mikä hihna Rympällä on käytössä? Tätä reissua varten ostettiin juurikin se useasti kiroamani flexi, mutta kylläpähän totuus on se, että tuollaisessa maastossa se nyt vaan sattuu olemaan kaikista paras vaihtoehto (varsinkin kun Rymy mm. juoksee pakonomaisesti mäet ylös ja hyppää ojien yli). Huomasin muutenkin heti kulkevani rauhallisemmalla mielellä, kun ei tarvinnut jatkuvasti kuikuilla skarppina eteensä tai taaksensa. Yksi pariskunta meitä vastaan lumikenkien kera tulikin, muutoin ei muihin törmäilty. Mutta meidän lähtiessä kotiinpäin, oli parkkipaikalle kyllä tullut pari autoa lisää, että kyllä tuolla nähtävästi ihmiset liikkuvat ihan talvellakin :)
Maisemat olivat kieltämättä aika upeat, mutta veikkaan, että niistäkin olisin saanut enemmän irti kesällä... Mun kengät eivät olleet ihan parhaimmat, toisin kuin Henkan, joten sain aika paljon tuijottaa jalkoihini, jotta säästyin mm. kaatumisilta ja uppoamisilta. Vaikka se vähän söi kokemusta, oli kyllä silti kaikinpuolin mukava reissu - just tuollaista pientä irtiottoa arjesta me molemmat koiran kanssa kaipasimmekin... Ja ehkä vähän Henkkakin :)
Rymy ainakin sammui autoon samantien ja nukkui yönkin kuin tukki, mistä meikäläinen oli erittäin kiitollinen! Meillä kun edelleen heräillään yöllä tosi useasti, jos on liikunta jäänyt yhtään vähemmälle. Saas nähdä milloin innostutaan lähtemään uusiksi, itselleni tuli ainakin tässä touhussa ikävä geokätköilyä - sitäkään ei nääs olla ehditty tekemään aikoihin! Täytyypä ehdottaa Henkalle, jos vaikka tässä joku päivä saataisiin aikaiseksi etsiä parit kätköt. Edellisellä kerralla noita ei kauhean montaa täällä kyläpahasessa ollut, onkohan niitä tullut mahdollisesti lisää, hmmmmm?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti