Viikko 11 alkoi todella surullisissa merkeissä, kun sain kuulla ystäväni miehen äkillisestä poismenosta. Suru toisen puolesta on ollut valtava ja käväissyt mielessä vähän väliä. Samaan aikaan ja varmaan juurikin tästä syystä, on tullut tutkailtua sitä omaa elämää todella paljon, eikä mulla riitä tällä hetkellä sanat kertomaan mitä kaikkea pään sisällä on tän viimisen viikon aikana risteillyt. Tunteet ovat menneet ihan laidasta laitaan, motivaatio samaten. Taidanpa palata astialle viikolla 12 - tosin VAKAVA-matsku julkaistaan torstaina O_O, joten voi olla, että Cambridge-postaukset jäävät hetkeksi tauolle, mene ja tiedä. Riippuu pitkälti meikäläisen stressikäyristä, kröhöm.
Pisti kyllä omanki pään ihan uuteen uskoon tuo viikontakanen :´(
VastaaPoista