ELEMENTARY on oikeastaan jo viime vuoden suosikki eikä todellakaan mikään uusi tuttavuus, mutta tammikuussa ilmestyi Netflixiin vihdoinkin tuo sarjan kolmas tuotantokausi, jota sitäkin olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Maltoin kuitenkin ensin katsoa loppuun Scorpionin ekan kauden - voi onni ja autuus, kun tiesin tämän herkun odottelevan minua.
Kuten tuon tammikuun suosikin kohdalla, tässäkin ohjelmassa muhun vetoaa ehdottomasti ne rikkinäiset hahmot. Mä en voi sille mitään, se on se mun juttu - samaistun. Mitä monimutkaisempia sipuleita (toivon totisesti, että te muutkin olette katsoneet Shrekin ja näin ollen ymmärrätte vertauskuvan, kröhöm) löytyy, sen parempi, ja plussaa tietenkin timmistä ulkokuoresta... mitä telkkarinautintoihini tulee, olen todella pinnallinen. Katsoin pentuna esimerkiksi Baywatchia pelkästään Jason Momoan (äänen) takia - ja olin muuten ihan pirun onnellinen, kun vuosia myöhemmin tähän namupalaan alkoi törmäilemään muissakin yhteyksissä. Sama fiilis mulla on myös Hayden Christensenin suhteen, mähän rakastuin tyyppiin Higher Groundissa ja voi niitä ilon kyyneleitä, kun palavan rakkauteni kohde valikoitui kaikista maailman hahmoista juuri Star Wars -leffojen Anakin Skywalkeriksi, iiiiiks!
No, Johnny Lee Miller vei mun sydämen Mindhunterissa, koska jostain syystä olen just niin kiero ja Lucy Liu oli sen sijaan yksi suosikeistani Ally McBealissa, joten sarjan premissi vaikutti ainakin näyttelijöiden suhteen aika lupaavalta. Toki olin valmistautunut pettymään, mutta onneksi ei tarvinnut! Kerrankin Holmesista itsestään on tehty oikeasti kiinnostava hahmo, verrattuna vaikkapa Sherlock-sarjan Holmesiin, joka ei herätä mussa oikein minkäänaisia tunteita ellei tylsistymistä lasketa - ja tällä kertaa Watson on fiksu ja filmaattinen aasialainen nainen, mahtavaa!!! En tiedä kumpaa hahmoista rakastan enemmän, oikeasti. En taida pystyä kertomaan enempää spoilaamatta liikaa, mutta ehkä se riittänee kun kerron tämän kuuluvan lemppariohjelmiini :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti