sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

juhannusmeningit kera nipsujen

Hellou! Ihminen kera nipsujensa ilmestyi perinteiselle viikon visiitille tuossa keskiviikkona, taas vaihteeksi. Tällä kertaa ajankohteeksi valikoitui juhannus ja vaikkei me koskaan mitään ihmeellistä tehdäkään, paitsi tietenkin juhannuksen kunniaksi vähän baareiltiin ---- ja vaikka Sannalla on selkeästi ongelmia verensokerinsa kanssa (onneksi mun kanssaeläjällä on sama ongelma, niin osaan tunnistaa nuo kiukkupylly-oireet enkä ota niistä itseeni, haha!), niin kyllä mä aina odotan näitä vierailuja. Ei tarvitse meikäläsen istua yksin kotona ja mikä parasta, Rymylläkin on seuraa. Niin... ja huono huumori on tietenkin suuri plussa :D Sisko pyörähti myös viikonloppuna kylässä, mikä sekin oli mieluisa juttu.

Kerrankin säät ovat suosineet meitä - yhtenä iltana satoi rankemmin, mutta muutoin ollaan kyllä saatu nauttia auringosta ja hyttysistä... ainakin vielä. Aikalailla samalla tutulla ja turvallisella kaavalla ollaan menty, mutta perinteethän ovat perinteitä syystä, haha. Pururadan tuntumassa on ranta, jota kaiken ymmärrykseni mukaan saa käyttää myös koirien uittamiseen, joten siellähän myö nyt ollaan käytä muutamana peräkkäisenä päivänä Lucan iloksi. Oltaisiin varmaan käyty tulevinakin päivinä, mutta juhannuksen kunniaksi Luca ja Jymy päättivät vähän ottaa mittaa toisistaan, joten molemmat ovat pienillä ruhjeilla eli vedessä pulikointia olisi hyvä välttää. Senpä takia sunnuntaina suunnattiinkin hiekkakuopille, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

Poitsujen välien selvittely tottakai näytti ja kuulosti hurjemmalta kuin mitä oli, vaikka verestä päätellen olisi voinut kuvitella jotain ihan muuta :O Luca sai siis pienen vekin korvaansa, mutta johan se aikoinaan Cocon korvaongelman kanssa havaittiin, että korvan ruhjeet osaavat olla melkoisen pirullisia. Jymy otti hieman osumaa kaulaansa, mutta eipä tuo kärpästen metsästäjä tuntunut kotona enää koko juttua muistavan. Luca sen sijaan piti hetken hippasen normaalia matalampaa ja rauhallisempaa profiilia.

Niin ja tosiaan, musta on aivan ihanaa miten hyvin Rymy ja Luca tulevat toimeen - Luca saa meidänkin lihapullaan välillä liikettä ja hyvä niin! Voi olla että Rympylä nukkuu seuraavat kolme viikkoa, haha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti