omat opiskelumenetelmäni & vakava 2015

Löysin luonnoksista tekstin, joka mun piti julkaista jo viime vuonna, mutta jonka vaan yksinkertaisesti unohdin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan? En tiedä, mutta tässä olisi silti: meikäläisen VAKAVA-opiskelutekniikka vuonna 2015.

Taustatietona kerrottakoon: vaikka olen melkolailla aina suoriutunut kokeista suht hyvin arvosanoin (okei, jos ei oteta lukuun matikkaa, kemiaa tai fysiikkaa tai mitään missä tarvitsee laskea/hahmottaa kuvioita), opiskelumenetelmäni ovat aina olleet... no, ei ainakaan järjestelmällisiä tai tehokkaita. Ehkä enemmänkin kyseenalaisia. Ala-asteelta asti olen turvautunut enemmän ulkoaoppimiseen ja viime hetken paniikkipänttäämiseen. Ylioppilaskirjoitusten reaaliaineisiin luin kylpyammeessa maaten, muutaman päivän ennen koetta ja siinäpä se. Äidinkielestä tuli L, Englannista ja elämänkatsomustiedosta E (englanti harmittaa vieläkin, olisi tullut L jos olisin saanut 3 pistettä enemmän!) , psykologiasta M ja Ruotsista B.

Vasta VAKAVA-aineistoa ensikertaa silmäillessäni ymmärsin - ja tiedostin sen faktan, ettei tällä kertaa omalla kohdallani se perinteinen pänttääminen tulisi kysymykseenkään. Ensimmäistä kertaa ikinä yritin hahmotella itselleni edes jonkunlaista lukuaikataulua ja tavotteita.

Päätin, etten tekisi aikataulusta liian tiukkaa, vaan että sallisin itselleni tauot ja antaisin anteeksi ne hetket ja päivät kun lukeminen ei onnistu; kun ei vaan huvita. Tahdoin varmistaa sen, ettei aikatauluani haittaisi yllättävät menot ja/tai muutokset, vieraat tai kyläilyt. Ja päätin myös sen, etten lukisi liikaa kerralla, vaikka olisikin sellainen "hyvä flow" päällä - luetun pitää antaa ns. muhia! Vihdoin ja viimein käsitin, että sisäistääkseni asiat, minun pitää ensinnäkin

a) lukea kunnolla ajatuksen kanssa -- mieluiten ääneen, koska sillä tavoin sisäistän asiat helpommin
b) selittää itselle JA toiselle asioita omin sanoin esim. keksimällä esimerkkejä sekä
c) piirtää käsitekarttoja!

ALOITIN lukemalla aineiston läpi kertaalleen. Ensimmäisellä kerralla en niinkään pyrkinyt ymmärtämään tai sisäistämään kaikkea vaan lähinnä vain luin tekstin läpi.

Tämän jälkeen luin aineiston läpi uudestaan ja samalla kirjoitin todella LAAJAT MUISTIINPANOT eli periaatteessa melkein kaiken lyhennettynä ja/tai omin sanoin - tämä siksi, että aineisto oli minulla tabletilla. Mukavasti täyttyi iso vihko tässä hommassa. Kirjoitin myös kaikki aineiston lopussa olleet käsitteet vihkoon, sieltä niitä oli paljon helpompi opiskelun lomassa tarkistaa kuin koneelta/tabletilta.

Otin käyttöön VÄRIKOODIT, joskin käytin vain neljää väriä. Erottelin artikkelit toisistaan post-it tyyppisillä pienillä värillisillä tarralapuilla, joiden nimeä en nyt saa päähäni, ja pyrin aina käyttämään tarralapun väristä alleviivaustussia kyseisen artikkelin kohdalla. Tein tietoisen valinnan ja päätin käyttää alleviivaus/yliviivaustusseja säästeliäästi, koska olen aina ennen sortunut tussaamaan aivan liikaa sanoja ja informaatiota. Joskus vähemmän on enemmän, ihan oikeasti.

KOLMANNELLA KERRALLA aloitin taas lukemisen järjestelmällisesti alusta ja tein samalla pelkästään ajatuskarttoja (mind-mappeja, miellekarttoja, miksi niitä nyt haluaakin kutsua) jokaisesta artikkelista ja luvusta erikseen, sekä asioista jotka koin tärkeiksi (esim. sosialidemokraattinen polkuriippuvuus vs ylikansallinen liberalismi). Rakensin ajatuskarttani ydinkäsitteiden ympärille aloittaen keskeltä paperia ja viivoin asioita yhdistelemällä, mutta kokeessa tajusin, että minun olisi kannattanut sen sijaan aloittaa aina paperin yläosasta ja kirjata asioita ylhäältä alaspäin, vähän niinkuin listamaisessa muodossa. Olen nähtävästi sen verran visuaalinen ihminen, että nytkin muistin täsmälleen mihin kohtaan olin jonkin asian kirjoittanut, mutten enää muistanutkaan minkä käsitteen yhteyteen sen olin kirjoittanut, koska ydinkäsitteet olivatkin sen verran epäloogisessa järjestyksessä. Esim mikro-, meso-, ekso-, makro- ja kronojärjestelmät sisältöineen olisin muistanut paljon paremmin, jos en olisi ripotellut niitä nimenomaan epäloogisessa järjestyksessä paperin joka reunaan ja yhdistellyt niitä pelkästään viivoilla - värien käyttö laajemmin olisi tässä tapauksessa varmaankin auttanut myös; tein selkeästi sen virheen, että piirtelin jokaisen ajatuskartan omalla värillään ja näin ollen kaikki edellä mainittuihin järjestelmiin liittyvät asiat olivat kirjoitettu samalla värillä - big mistake!

NELJÄNNELLÄ LUKUKERRALLA luin aineiston läpi samalla tavalla kuin ekallakin kerralla. Jokaisen lukukerran yhteydessä selitin asioita itselleni ääneen tai kenelle tahansa, joka sattui olemaan kotona kuuntelemassa. Olen melkovarma, että Henkka olisi saanut tuosta kokeesta lukematta vähintään sen 50 pistettä ihan vaan väsymättä kuunneltuaan ja keskusteltuaan noista asioista meikäläisen kanssa ne kuukauden päivät.

Pyhitin yleensä yhden tai kaksi päivää aina yhdelle artikkelille, sen lukemiseen ja/tai ymmärtämiseen, netistä tiedon etsimiseen yms. Vasta muutamaa päivää ennen koetta bongasin Pikkupedagogi-blogin, jonka koin äärimmäisen hyödylliseksi! Se avasi minulle muutaman hankalan asian ihan uudella tavalla.

KERTAAMINEN

ei ole koskaan ollut meikäläisen juttu, myönnän sen auliisti. Olen aina tykännyt jäljentää taululta muistiinpanoja omaan vihkooni, mutta lähinnä sen takia, että olen tykännyt kokeilla eri käsialoja ja värejä ja tyylejä, ahem. En ole ikinä osannut kirjoittaa systemaattisesti omia muistiinpanoja ja muistiinpanojen kertaaminen ennen koetta on ollut aina aika... no, minimaalista. Nyt kuitenkin päätin neljännen lukukerran jälkeen lukea vielä muistiinpanot läpi, alusta loppuun. Tämän jälkeen Henkka kyseli minulta ajatuskartoista käsitteitä/asioita, koska olin jostain lukenut, että mieleen palauttaminen on asioiden mieleen painumisen kannalta äärimmäisen oleellinen asia.

Jossain vaiheessa ennen koetta törmäsin netissä keskusteluun, jossa joku sanoi lukeneensa aineiston läpi vasta 7 kertaa ja siinä vaiheessahan mulle iski pienoinen paniikki, kun tiesin, etten ajallisesti enää ehtisi lukea aineistoa läpi alusta loppuun niin montaa kertaa... mutta tässä se nähtiin, ettei minun kohdallani merkinnyt se kuinka monta kertaa luin artikkelit vaan se miten ne luin.

VAKAVA-KOE meni omasta mielestäni todella huonosti: koetta palauttaessani sain käteeni ohjelappusen jatkon suhteen, mutta rypistin sen autoon päästyäni samantien kassin pohjalle, en mä sitä kuitenkaan mihinkään tarttee ku meni niin helvetin huonosti. Ja mä ihan oikeasti uskoin sen kokeen menneen huonosti - ehkä koska tein tällä kertaa kaiken erilailla kuin yleensä. Mutta ehkä juuri sen takia se koe sitten loppupeleissä menikin niin hyvin, 142,58/179 on ainakin omasta mielestäni ihan hyvin, ottaen huomioon, että sain about 30 pistettä enemmän kuin mitä soveltuvuuskokeeseen pääsyn pisteraja oli. 

Jätin kaikkiin niihin kysymyksiin vastaamatta, jotka vaativat yhtään enempää miettimistä, ja palasin niihin takaisin vasta vastattuani muihin. Muutaman kysymyksen kohdalla homma meni ihan arpomiseksi, mutta kai minä sitten siinä arpoessani onnistuin kuitenkin jotain loogisia ratkaisuja ja valintoja tekemään. Tiesin jo etukäteen, että vastauslomakkeen hahmottaminen tulisi olemaan minulle vaikeaa, joten yritin pysyä extrarauhallisena ja katsoa tarkkaan mm. sen että olen ruksaamassa oikeaa ruutua, kun pyyhekumiahan kokeessa ei saa käyttää. Jossain vaiheessa se pieni paniikki kyllä iski; nimittäin siinä 45 minuutin jälkeen kun ensimmäiset poistuivat kokeesta ja itse en ollut vielä vastannut lähes puoliin kysymyksistä. Tuli kyllä sellainen tää on ihan menetetty peli -fiilis, vaikka toisaalta, ehkä kyse oli enemmänkin siitä että he olivat jo menettäneet pelin. En tiedä, eikä sillä ole väliä. Taas kerran huomasin sen, että tärkeintä on keskittyä vain ja ainoastaan siihen omaan suoritukseen, ihan yks ja sama mitä ne muut siellä tekevät!

Jälkikäteen ajateltuna, olisi kannattanut aloittaa vastaaminen suoraan kokeen kakkososiosta, koska kysymykset olivat lähestulkoon suoraan aineistosta, tai ainakin pääteltävissä. Jos olisin aloittanut suoraan sieltä, olisin ehtinyt hetken rauhoittua, koska itselleni vaikeimmat kysymykset olivat juuri siinä ensimmäisessä osiossa - mutta enhän minä sitä heti tajunnut. Ensi kerralla tekisin ehkä toisin.

Alkuunsa panikoin, koska en uskonut mitenkään ehtiväni tekemään koetta kahdessa tunnissa, mutta loppujen lopuksi sen viimeisen puol tuntia istuin ja katselin muita, hups... En uskaltanut enää lähteä arvuuttelemaan ja epäilemään itseäni, mulla kun on tapana vaihtaa oikeat vastaukset vääriksi juurikin tuosta syystä. Tein yhden tarkistuskierroksen, lähinnä katsoakseni, että olin varmasti vastannut kaikkiin, mutten lähtenyt sen enempää vastauksiani tarkistelemaan - pyrin jo heti vastaamisvaiheessa katsomaan että vastaan oikeaan kysymykseen ja merkkaan ruksin juuri siihen kohtaa mihin tarkoitukseni on joten en kokenut sen takia tarpeelliseksi lähteä enää tarkistamaan niitä sen paremmin. Mä tavallaan vähän luovutinkin siinä loppuvaiheessa.

Pisteitä sain 142,58/179 että ei se sitten ihan niin huonosti mennytkään - toisaalta, ehkä juuri tuo "luovuttaminen" laskoi mun stressitasojani ja sen takia pystyin rauhoittumaan ja miettimään tarkemmin vastauksiani... mene ja tiedä. Mutta mikä tärkeintä, noilla pisteillä mentiin soveltuvuuskokeisiin. Siihen se matka sitten valitettavasti tyssäsi, mutta kokemuksenahan tuo ryhmätilanne ja yksilöhaastattelu olivat ihan korvaamattomia.

Jossain vaiheessa yritän saada aikaiseksi katsauksen VAKAVA 2016 luku-urakkaan, jota ei onneksi tarvitse enää ensi vuonna ottaa uusiksi! Olen kyllä niin onnellinen ja helpottunut (ja kauhuissani) :)