Oon yrittänyt aloittaa tämän postauksen väsäämisen jo varmaan viisi kertaa, mutta en vaan ole löytänyt sanoja. Viime viikolla todellisuus iski yllättävän nopeasti päin näköä; naamakirjaan alkoi nimittäin yks kaks putoilemaan yhteishaun tuloksia ja tämä siis paljon odotettua aikaisemmin. Tämänpä takia loppuviikko meni epätoivoisesti opintopolussa ravaten - pankkitunnus pankkitunnukselta, kerta toisensa jälkeen. En mä oikeasti kuvitellut tuloksien tulevan ennen juhannusta, ajattelin hiljaa mielessäni että jos nyt edes sillä kesäkuun vikalla viikolla tulisi tieto niin hyvä homma. Tiesin kyllä viime vuoden perusteella, etten saisi oikeasti rauhaa ennenkuin opiskelijavalinta muuttuisi muotoon lopullinen, mutta tiesin myöskin sen, ettei opintopolussa tunnin välein käyminen aiheuttaisi muuta kuin ahdistusta.
Niinpä perjantaina päätin, etten koko viikonloppuna käy opintopolussa kertaakaan ja tämä päätös piti. Maanantaina päätin, etten kävisi ennen kuin joku facessa tuloksista ilmottaisi. Joku niin kuitenkin tekisi, olin tästä 100%. No, istuin siinä kaikessa rauhassa keittiönpöydän ääressä värittämässä, kun yhtäkkiä huomasin verkkovalmennuksen ryhmässä viestin; ei ollut jollekulle Jyväskylän lto:n opiskelupaikka auennut, kääks. En sanonut kanssaeläjälle mitään, kävelin vain läppärini luokse kauhu kurkussani ja kävin kurkkaamassa opintopolun --- no, itkuhan siinä pääsi. Ja muutamaa klikkausta myöhemmin...
Siellä se jumankauta oli: opiskelupaikka vastaanotettu. Valintatilanne on lopullinen ja jollain ihan käsittämättömällä tavalla, mä piruvie tein sen. Mä pääsin. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, haaveesta tulee vihdoinkin totta. Ihan uskomatonta.
 |
| http://redvelvetpress.com.au/product/dont-fear-just-believe/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti