Voi kääks, edellisestä päivityksestä on nähtävästi vierähtänyt taas pieni ikuisuus... Voisin syyttää yliopistoa, mutta ei, olisi mulla kyllä oikeasti ollut aikaa päivittää blogia vaikka ja kuinka. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Kuvia on sen takia kertynyt kännykkään hirmuinen määrä ja oon tehnyt vaikka ja mitä uutta, mutta mä en ole yksinkertaisesti jaksanut alkaa purkamaan noita kuvia kännykästä -- ja sitten niitä äkkiä olikin niin hirveä kasa, etten enää tiennyt mistä aloittaisin. No, nyt on ehkä korkea aika tehdä asialle jotain... joten, aloitetaan joulukuusta.
JOULUKUUSSA
... oli aivan ihania talvipäiviä!
... käytiin ahkerasti jäällä Viima the villiksen kanssa! Itselläni on tosi kova ikävä niin mun omia kavereitani kuin Rympänkin kavereita (Sera on edelleen mun sydänkäpynen), mutta onneksi täältäkin on löytynyt mulle kavereita ja Rymylle koirakaveri. Tosin niitäkin kaivattaisiin lisää; ajattelin tässä keväällä olla asian suhteen asteen verran aktiivisempi.
... luin jos jonkinlaista kurssikirjallisuutta eri oppimistehtäviä varten.
... me hankittiin vähän extempore joulukuusi ja muutenkin laitettiin kämppä jouluiseksi! En oo aikoihin kokenut olevani missään suhteessa "jouluihminen", mutta tänä vuonna iski semmoinen "let's give it a chance" -fiilis. Mä olin niin onnellinen, kun kukaan ei ollut rajoittamassa kuusen koristeiden määrää - tosin ne valitettavasti loppuivat kesken, eli ensi vuonna pitää selkeästi ostaa lisää. En tiedä miksi olen aina haaveillut sellaista täpötäyteen ahdetusta jenkkikuusesta, niissä vaan on sitä jotain.
... Rymy päätti joulupäivänä mummilassa vähän herkutella suklaakonvehdeilla, joten lähdettiin sitten illalla joskus kympin jälkeen Karkkilaan (josta siis juuri olimme hetkeä aikaisemmin Henkan kanssa ajaneet takaisin Nummelaan, jossa Rymy hengaili mummin, papan ja siskoni kanssa) oksennuttamaan otusta - ihan varmuuden vuoksi. Sinne meni mukavasti kaikki joululahjaksi saadut rahat, huoh.
... mummi lyhensi meikäläisen hiuspehkoa suht reilusti! Ja sain muuten nuorimmalta siskolta joululahjaksi Karin Slaughterin Kahlittu-kirjan, jonka sitten ahmin lähestulkoon heti... Slaughter on itse asiassa tällä hetkellä suosikkini, mutta se voi johtua siitä, että yhdellä hänen hahmoistaan on kaksi vinttikoiraa :D Mummila on pistetty myyntiin, mikä saa mun oloni tosi haikeaksi, mutta eihän kaksi vanhempaa ihmistä oikeasti jaksa isoa omakotitaloa ja sen pihaa ikuisuutta hoitaa. Silti. Nyyh.
... (ja vähän vielä tammikuussakin) meillä meni parisuhteen osalta hetkittäin todella huonosti. Ilmapiiri kotona oli enemmän kuin ahdistava ja söi tietenkin molempien jaksamista. Käytiin läpi aika rankkojakin keskusteluja, itkettiin monet itkut, ja välillä olin aivan varma, että se oli siinä. Ei onneksi ollut.
Seuraavaksi sitten tammikuun kuulumisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti