Lupailemani helmikuun helmet saavat vielä hetken odottaa, mun oli nimittäin aivan pakko tulla hehkuttamaan yhtä juttua! Mähän innostuin BULLET JOURNALISTA tuossa jokunen aika sitten ja postasinkin aiheesta. Kirjoittaminen oli ennen mun the juttu, mun omaa aikaa ja tekemistä. Jossain vaiheessa sellainen tarinoiden ja ficcien kirjoittaminen jäi ja musta tuntuu, että sen jälkeen oon vaan yrittänyt etsiä itseäni ja uutta juttuani (pelaamisen, bloggailun, värittämisen ja tv-ohjelmien lisäksi, niinku); jotain mistä nautin ja mitä mä voin tehdä, kun Henkka on vaikkapa salilla tai kalassa. Mä tunnen ja tunnistan omat heikkouteni ja vahvuuteni aika hyvin ja yksi suurimmista heikkouksistani onkin se, että tuota "the juttuani" metsästäessäni mä kyllä innostuin usein hirveästi jostain uudesta asiasta, mutta innostus lopahtaa jossain vaiheessa totaalisesti... uumoilin, että tän bujoilunkin suhteen voi käydä samoin, mutta ei, tää into kuulkaas vaan kasvaa! Ja nyt kun tää koko juttu on rantautunut myös Suomeen, innostun vain päivä päivältä entistä enemmän. Mä jahtasin kuukausia itselleni tietynlaista (eli kaikkien harrastajien hypettämää vihkoa) leuchtturmia, tai edes mitä tahansa pisteellistä vihkoa ja viime viikolla sitten tajusin, että niitähän myydään täällä Jyväskylässä, Harjun Paperissa, jossa itse asiassa kävin opintojen alkamisen jälkeen Viiman emännän kanssa... do'h. Se oli selkeästi kohtalo, en vain osannut kuunnella kosmosta... Maanantaina käytiin sitten hakemassa mulle juurikin se pisteellinen Leuchtturm 1917, josta olen haaveillut alusta asti ja voi tätä iloa ja riemua ♥
Niin ja hei, käytiin sitten vielä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja piruvieköön, bujoiluhan oli löytänyt tiensä sinnekin. Ei muuten ollut vielä silloin, kun vähän aikaa sitten omat blankot moleskineni ostin, ettäniinhei. Mukaan tarttui myös kynät, sillä vaikka rakastan geelikyniä (niissä musta on oikeasti musta) ihan älyttömästi, niiden epäkäytännöllisyys kävi ärsyttämään... nuo kun eivät kuivu mitenkään äkkiä, jolloin päädyt aina tavalla tai toisella sotkemaan vihkon sivut. Alusta asti käyttämäni Pilot G-2 07 on ehdoton suosikkini, mitä noin niinkus täydelliseen mustaan tuleen ♥ Bullet Journalit ovat alkaneet vilahtelemaan suomalaisissa blogeissa, mikä on musta tietysti erityisen mahtavaa; olen jo vuosia seurannut Colour Me ! -blogia ja yllätyin todellatodellatodella iloisesti, kun kyseiseen blogiin ilmestyi eräänä päivänä juttua bujoilusta. Toinen iloinen yllätys oli, että näitä postauksia tuli lisää! Ja törmäsinpä muuten bujo & more -blogiinkin, mikä sekin ilahdutti :) Mutta siis pointti oli se, että koska bujoilu on löytänyt tiensä blogeihin, bongasin tuota kautta Pigma Micronit ja niitä olenkin nyt käyttänyt aika ahkerasti. Nauratti, kun huomasin jälkikäteen, että ne oli asteltu kaupassa oikein muiden bujo-tarvikkeiden kanssa samalle pöydälle... Sama juttu kävi aikoinaan muuten Marie Kondon kanssa - niin ja silloin kun löysin nuo aikuisten värityskirjat! Niistä tuli "trendi" Suomessa vasta sen jälkeen kun olin itse niihin törmännyt jonkun ulkomaisen blogin kautta ja oli kummallisen hauskaa aina huomata, kuinka vaikkapa suosimiani kyniä alkoi enemmänkin löytymään värityskirjojen läheisyydestä jne. Oon selkeästi jonkunsortin pioneeri, eiku (tai sitten musta vaan tuntuu siltä XD).
Useimmitenhan ihmiset, joille asiasta olen maininnut, eivät tiedä yhtään mikä Bujo tai Bullet Journal edes on ja ne, jotka tietävät, olettavat niiden olevan vähintään näiden näköisiä taideteoksia. Totuus on kuitenkin se, että kaikenlaisia ja kaikenlaisilla tavoilla toteutettuja systeemejä löytyy (niin itsetehtyjä, printattuja kuin niiden yhdistelmiäkin), mutta harvemmin ne, jotka suosivat selkeästi minimalistisempaan tyyliä viitsivät lisäillä kuvia bujoistaan nettiin. Näille ihmisille toimivuus ja tehokkuus menee yleensä esteettisyyden edelle. Itse taidan kuulua näiden kahden maailman väliin, sillä bujon ulkonäöllä on jossain määrin väliä, mutta ei koskaan toimivuuden kustannuksella. Kiteytettynä sanoisin, että bujo ihan oikeasti näyttää omistajaltaan. Mun on esimerkiksi ihan turha alkaa joka kuukausi postailemaan kuvia bujostani, koska aikalailla samaa kaavaa tuo noudattaa. Jokaisella kuukaudella on oma värinsä, tottakai.
Bujoilua voi toteuttaa systeemin kehittäjän "alkuperäisen ohjeen" mukaan, josta löytyy lisää tietoa bulletjournal.comista, mutta se miksi mä itse tätä käytän ja mikä mua siinä viehettää on se, että mä voin tehdä systeemistä just sellaisen kuin haluan. Mulla ei edelleenkään ole käytössä päivittäiset tehtävälistat, jotka periaatteessa muodostavat bujon ytimen, vaan teen etukäteen kuukausinäkymän ja viikkonäkymät niin pitkälle kuin koen tarvitsevani. Monethan taiteilevat seuraavan viikon vasta edellisellä viikolla, mutta itselläni bujo on nyt pohjustettu joulukuuhun asti. Mulla on toisaalta hirveä pakkomielle saada yksi kouluvuosi yhteen vihkoon, mutta toisaalta bujon joustavuus on juuri se miksi tähän hommaan lähdin, joten päätin taistella itseni kanssa ja tehdä tulevan vuoden näkymät vasta lähempänä joulukuuta (saas nähdä miten pitkään pystyn pysymään tässä päätöksessä). Tämä siis siksi, että ensinnäkään en vielä voi tietää mikä pohja musta ensi vuonna tuntuu parhaimmalta ja toivimmalta ja toiseksi, en vielä tiedä mitä kaikkea muuta bujoon haluan liittää. Alunperin olin sitä mieltä, että en tarvitse sinne paljon mitään, mutta jostain kumman syystä tuolta vanhasta löytyy muun muassa trackereitä, kännykän siivousprojektia, listoja, päiväkirjamerkintöjä, koulutehtäviin liittyviä juttuja, level 10 life ja aika paljon muuta... omalla kohdallani se todellakin helpotti elämää, että kaikki oleelliset jutut löytyvät yhdestä vihkosta. Ainoastaan suuremmat seurannat, esim omistamieni Walt Disneyn klassikkoleffojen listauksen, olen tehnyt erilliseen vihkoon, koska mulla ei ole mitään mielenkiintoa alkaa joka vihkoon uusimaan samaa listaa. Mun viikkonäkymien suuruus mahdollistaa myös sen, että jos innostun sinne myöhemmin lisäilemään viikkoseurantoja ynnä muita, niin sekin onnistuu... jonkinlainen siivouslista voisi olla erittäin kätevä, ihan jo niinku näiden allergiaoireiden kurissa pitämisen kannalta, kröhöm.
Itsehän kuulun siihen kastiin, joka alunperin sanoi, ettei koskaan tule tarvitsemaan future logia tai käyttämään washiteippejä, mutta niinhän siinä sitten kävi, että future log osoittautui yllättävän käteväksi - ja samoin teki washiteippi. Tykkään kyllä myös käyttää tarralappuja kirjanmerkkeinä, mutta kyllä se vaan joskus on kiva lykätä sivun reunaan vähän teippiä... Väitän edelleen, että tää uusi "harrastus" (jos sitä sellaiseksi voi kutsua) tekee hyvää mun neuroottiselle persoonalleni. Ellei virhettä voi korjata tai piilottaa, se pitää vaan hyväksyä - kyllähän tästäkin vihkosta muutaman sivun voi repiä, mutta hintansa takia kovin montaa en vaan raaski. Mulla ei oo aikoihin ollut omaa "käsialaa" - tai siis joo, olihan mulla tottakai, mutta tossa jokunen aika sitten tajusin, että kirjoittaessa mun ranteeseeni alkaa sattumaan. Mitä enemmän tähän asiaan kiinnitin huomiota, tajusin että se johtuu tavastani kirjoittaa tietyt kirjaimet. En tiedä miten tai miksi jännitän kättä jotenkin oudosti, mutta kokeillessani esim. s-kirjaimen kirjoittamista kaunokirjaimena, jännitys helpotti. Tästä syystä olen pyrkinyt opettelemaan uudestaan kaunokirjoituksen ja on muuten ollut kivaa puuhaa, vaikka virheitä sattuukin tuon tuosta (kuten tuo hienosti kirjoitettu tammi, haha). Lähinnä tässäkin mulla on pyrkimyksenä löytää se mun oma käsiala, se mikä tuntuu kaikista luonnollisimmalta, muttei kuitenkaan aiheuta rannekipua. Loppuun mainittakoon lyhyesti, että ne ainoat huonot jutut, jotka bujoilu pitää sisällään ovat 1) selkäkivut (koska en vaan esim. malta lopettaa, hups) ja 2) todellisuuspakoilufaktori! ... Ai siiiiiiiis mikä musiikin oppimistehtävä, ööööö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti