Mä rakastan kalentereita. Paperisia versioita, siis. Sen lisäksi mä rakastan to do -listoja. Mä rakastan keväisin sitä tunnetta, kun lumi sulaa; kun saa ekaa kertaa laittaa lenkkarit jalkaan ja kuunnella sitä hiekan narskuntaa lenkkareiden alla ja melkein yhtä mahtavalta on vuosittain tuntunut uuden kalenterin korkkaaminen. Paitsi viime aikoina - mä en ole muutamaan vuoteen ollut kauhean tyytyväinen valintoihini, tai edes kaupoista löytyvään tarjontaan. En kauheasti tykkää tilailla ulkomailta tai nettikaupoista, koska oon tietoinen omista heikkouksistani. Sen takia mulla ei ole myöskään luottokorttia, kröhöm.
Koulussa en jostain syystä hirveästi muista hyödyntäneeni minkäänlaista kalenteria (omaa tyhmyyttäni, en mä tuolloin ymmärtänyt miten paljon tehokkaammin pystyn toimimaan kalenterin voimin) ja töissä ollessa mulle riitti sellaiset pienet ja söpöt, joihin sai työajat ympättyä; Koiramäen kalenterit olivat mun suosikkejani. Jossain vaiheessa vaihdoin vähän isompaan, johon mahtui kirjoittamaan enemmän asioita ylös, mut ulkonäöllisesti en ole koskaan niistä pitänyt. Joo, toki, kannesta voit joissain tapauksissa askarrella suhteellisen nätin, mut sisältä se kalenteri on just niin liukuhihnatavaraa kuin olla ja voi, väritön ja tylsä. Ja kyllä, voisinhan mä tosiaan tilata jostain superhienon kalenterin, mutta piruvie - mä tahdon oman. Erilaisen ja persoonallisen, meikäläisen näköisen, uniikin. Yleisesti ottaen kalenteri on mulle myös hyvin henkilökohtainen juttu, eli kenelläkään ei ole siihen lupa koskea tai sinne kurkata ilman lupaani, ei edes Henkalla.
Tässä jokunen aika mä sain totaalisesti tarpeekseni kaupan kalentereista. Siitä ettei sinne koskaan saa kirjoitettua kaikkia niitä asioita, joita mä sinne haluan laittaa, ettei siellä ole tilaa quoteille tai hajatelmille tai listoille. Siihen, ettei sitä pysty tarpeeksi muokkaamaan ja siihen, että aina sieltä löytyy jotain turhaa tekstiä, mitä en yksinkertaisesti tarvitse enkä halua. Mä en tiedä päätinkö ensin tehdä itse itselleni kalenterin ja törmäsinkö sen jälkeen konseptiin nimeltään Bullet Journaling vai toisinpäin - niin tai näin, sieluni on myyty, enkä näe enää palaavani takaisin vanhaan.
Tein siis tyhjästä kierrevihkosta simppelin kalenterin tulostinta apuna käyttäen (koska mä tykkään erilaisista fonteista, mutta en itse osaa sellaisilla kirjoitella). Bujohan ei ole varsinaisesti kalenteri sanan perinteisessä merkityksessä, se on mielestäni enemmänkin jonkinsortin lokikirja, jonne on tarkoitus luettolomerkein listata tulevia tapahtumia, tehtäviä tai muita muistettavia juttuja. Se perustuu siis luettolomerkkeihin ja niiden käyttöön. Jotkut tekevät merkintöjä/listoja päivittäin, jotkut viikottain ja jotkut käyttävät pelkästään kuukausinäkymää. Tyylejä on siis monia.
Itselläni on käytössä yksinkertainen kuukausinäkymä joka kuun alussa, johon listaan yleispätevästi synttärit (jotka toivottavasti merkitsin oikeille päiville, hmmm), tentit, tehtävien palautukset ynnä muut eräpäivälliset jutut, jotka olisi syytä muistaa. Tätä seuraa viikkonäkymät, joihin teen yksityiskohtaisempia merkintöjä ja listaan muun muassa toistuvat eräpäivät, tulevat demot ja luennot, sekä milloin mitäkin tehtävää/esseetä aion työstää. Kun homma on hoidettu, neliö ruksitaan ja that's that.
Bujoilussa suosikkijuttuni on nimenomaan se, ettei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa; jokainen voi loppupeleissä toteuttaa itseään ja tehdä bujosta juuri omiin tarpeisiinsa sopivan. Tarvitsin opiskelujen takia nimenomaan kalenterin, koska en voi suunnitella asioita päivä tai edes viikko kerrallaan, kuten jotkut tekevät. Mun on pakko nähdä se isompi kuva ja kokonaisuus. Ensimmäisessä bujossani merkkejä oli enemmän kuin mitä tällä hetkellä, mutta koin osan niistä omalla kohdallani turhaksi. Tämän takia suosin värikoodausta ja vain muutamia merkkejä. Parastahan on se, että jos myöhemmin muutan mieleni, ei luettelomerkkien lisääminen ole homma eikä mikään.
Facessa Bullet Journal -fani voi jakaa aika karkeasti kahteen ryhmään; ensimmäinen ryhmä kantaa nimeä bullet journal junkies, ja näiden tyyppien bujot ovat kuin taideteoksia. Niihin käytetään aikaa ja vaivaa - ja rahaa! Minimalistiseen ryhmään kuuluvat sen sijaan suosivat tehokkuutta ja nopeutta, eikä bujojen ulkonäöllä välttämättä ole niinkään väliä. Itse kuulun varmaankin vähän molempiin ryhmiin; mitään taideteoksia ei bujostani löydy, eikä vinot rivit tai ruma, lennossa vaihtuva käsiala haittaa, mutta käytän kuitenkin aikaa ja vaivaa saadakseni paketista omia tarpeitani vastaavan kokonaisuuden.
Yleisesti ottaen bujo lähtee liikkeelle sivujen numeroinnista ja indeksistä, joka löytyy myös minulta. Nimenomaan indeksi antaa tilaa joustavuudelle, sillä ei ole mitään väliä minne mitäkin lykkään - indeksin kautta etsimänsä merkinnän löytää helposti. Jotkut harrastavat collectioneja, eli kokoelmia ja seurantoja enemmänkin, mutta omassani on tällä hetkellä niitä vain muutama. Löytyy muun muassa Karin Slaughterin kirjalista sekä meneillään oleva kännykän siivousprojekti ja seurannassa on taasen allergioiden takia koko kämpän imurointi ja lakanoiden vaihtopäivä/t. Sitä mukaa kun homma on tehty, ruksin tai väritän sitten ruutuja, of course.
En oo ikinä ollut kova askartelemaan tai mitään vastaavaa, mut tää on ollut yllättävän rentouttavaa puuhaa. Ehkä sen takia, etten oo ottanu hirveästi stressiä - ei haittaa jos tulee kirjotusvirheitä, värit vähän leviää, rivit menevät vinoon tai käsiala vaihtuu lennossa. Tän koko systeemin pointti on vaan pitää mut ajantasalla ja tietoisena tulevista jutuista, ulkonäkö on täysin toissijainen juttu. Tein ekan version tosiaan tavalliseen kierrevihkoon, mutta se ei näyttänyt kestävän kovaa elämäänsä repussani, joten piti vaihtaa kovakantiseen versioon. Mä innostuin jopa sen verran, että tein mulle ja Henkalle yhteisen kotibujon, ahahahha! Meillä kun on tapana koota to do -listoja milloin mihinkin lapulle ja niitä sitten löytyy ympäri kämppää pitkin vuotta... Minkä sitä neuroottinen ihminen itselleen mahtaa? :D Anyway. Löytyyköhän sieltä ruudun takaa muuten muita bujoiluun hurahtaneita?!
Yleisesti ottaen bujo lähtee liikkeelle sivujen numeroinnista ja indeksistä, joka löytyy myös minulta. Nimenomaan indeksi antaa tilaa joustavuudelle, sillä ei ole mitään väliä minne mitäkin lykkään - indeksin kautta etsimänsä merkinnän löytää helposti. Jotkut harrastavat collectioneja, eli kokoelmia ja seurantoja enemmänkin, mutta omassani on tällä hetkellä niitä vain muutama. Löytyy muun muassa Karin Slaughterin kirjalista sekä meneillään oleva kännykän siivousprojekti ja seurannassa on taasen allergioiden takia koko kämpän imurointi ja lakanoiden vaihtopäivä/t. Sitä mukaa kun homma on tehty, ruksin tai väritän sitten ruutuja, of course.
En oo ikinä ollut kova askartelemaan tai mitään vastaavaa, mut tää on ollut yllättävän rentouttavaa puuhaa. Ehkä sen takia, etten oo ottanu hirveästi stressiä - ei haittaa jos tulee kirjotusvirheitä, värit vähän leviää, rivit menevät vinoon tai käsiala vaihtuu lennossa. Tän koko systeemin pointti on vaan pitää mut ajantasalla ja tietoisena tulevista jutuista, ulkonäkö on täysin toissijainen juttu. Tein ekan version tosiaan tavalliseen kierrevihkoon, mutta se ei näyttänyt kestävän kovaa elämäänsä repussani, joten piti vaihtaa kovakantiseen versioon. Mä innostuin jopa sen verran, että tein mulle ja Henkalle yhteisen kotibujon, ahahahha! Meillä kun on tapana koota to do -listoja milloin mihinkin lapulle ja niitä sitten löytyy ympäri kämppää pitkin vuotta... Minkä sitä neuroottinen ihminen itselleen mahtaa? :D Anyway. Löytyyköhän sieltä ruudun takaa muuten muita bujoiluun hurahtaneita?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti