KESKIVIIKKONA heräsin suht aikaisin ihan vaan kun ei nukuttanut, lähdin koiran kanssa lenkille harmaaseen ankeuteen ja kotiin palattuani aloin siivoamaan keittiötä, kunnes siinä tiskatessani tajusin, että holy shit, tänään on keskiviikko 20.5. Tiskiharja putosi käsistä sillä sekunnilla, unohtuneena. Makkarista löytyi tabletti piuhan päästä, ei muuta kuin nettiselain auki ja äkkiä etsimäni sivu löytyikin: Jyväskylän soveltuvuuskokeeseen kutsuttavien nimilista! Pläräsin listan läpi nopeasti ("Ei mitään tsäänssejä, mut katotaan nyt kuitenkin.") ja huomasin, ettei nimeni tosiaan ollut siellä. Olin pettynyt, toki, mutta en mitenkään yllättynyt --- paitsi, että hupsista peekele, olinkin lukemassa luokanopettajien kokeeseen kutsuttavien nimilistaa. Joten ei muuta kun pläräys uusiksi ja siellähän se oli, meikäläisen nimi listassa! Purskahdin itkuun.
Tarkoituksenani oli siivota ja tehdä muita pieniä kotijuttuja, mutta meni kyllä pasmat niin sekaisin tuosta tiedosta ja kirjeen odottamisesta, että loppupäivän selasinkin nettiä etsien tarkempaa tietoa soveltuvuuskokeesta (kutsukirjettä ei siis ollut vielä siinä vaiheessa kolahtanut postilaatikkoon) ja pelasin Assassin's Creed: Black Flagia jokseenkin hämmentyinen fiiliksin. Hämmentynein, koska miten tää voi olla mahdollista? Ensimmäinen ajatukseni oli, että niillä on käynyt joku aivopieru ja/tai että pisterajat on kyllä tooooosi alhaiset tänä vuonna --- tai sitten kyseessä on tietenkin kaimani, koska-että-siksi-ei-mitenkään-mahdollista. Ei sillä, että olisin taipuvainen liialliseen itsekritiikkiin tai itseni epäilemiseen, kröhöm. Mä olin täysin valmistautunut siihen, ettei ekalla kerralla pääse edes jatkoon - että sekin on kovan työn ja tuskan takana. Ja no, olihan se, toisaalta. Mut sitten taas toisaalta, en edelleenkään koe, että olisin antanut kaikkeni lukuvaiheessa tai oikeasti tehnyt kokeessa parhaani; sehän se VAKAVAN jälkeen eniten tympikin, ettei se missään nimessä ollut paras suoritukseni. Voisin tehdä erillisen postauksen siitä, miten ihan oikeasti opiskelin ja miten kokeessa vastailin, nyt ei vaan pysty.
TÄNÄÄN sitten saapui tuo odotettu kutsu, josta selvisi tänä vuonna pisterajan olleen 112,33 ja järkytyksekseni saamani pistemäärä oli about 30 pistettä enemmän eli 142,58. Käsittämätöntä, ottaen huomioon, että koin ihan oikeasti kokeen menneen täydellisesti penkin alle. Mä olisin päässyt kokeeseen mihin tahansa noista yliopistoista. Mä en ymmärrä, en mitenkään. Ilmoittauduin heti nettilomakkeella osallistuvani soveltuvuuskokeeseen (jonka senkin onnistuin lähettämään kaksi kertaa, koska olen just niin pro, *headdesk*) joten nyt sitten vaan odotellaan tuon soveltuvuuskoematskun ilmestymistä nettiin... Jännittää niin maan peekeleesti - hyperventilointi ei ole kaukana. Ja olisin muuten aika hemmetin paljon rauhallisempi, jos tuosta lomakkeen lähettämisestä (tai vastaanottamisesta) olisi tullut vaikkapa sähköpostiin ilmoitus! Mun tekisi mieli käydä lähettämässä se joka päivä, että on varmasti mennyt perille, terveisin iina the hermoperse. Jotkut asiat eivät vaan muutu.
Nyt kun vielä joku kertoisi mulle mitä siellä soveltuvuuskokeessa ihan aikuisten oikeasti tehdään, niin saisin ehkä edes yhtenä yönä ennen tuota koetta nukuttua! Monessakin eri blogissa kerrotaan kyllä luokanopettajan soveltuvuuskokeesta ja lastentarhanopettajan koe on ehkä juuri ja juuri mainittu sivulauseessa tyyliin "kävin sielläkin" tai "aion mennä sinnekin" ja that's that. Olettaisin, että ryhmätilanteessa (jota varten se nettiin ilmestyvä matskukin tulee lukea) mitataan ensisijaisesti sosiaalisia taitojani ja yksilöhaastattelussa ehkäpä motivaatiotani ja valmiuksiani alalle - mutta miten? Onko ryhmätilanne keskustelua, vai liittyykö siihen myös jonkinlaista toimintaa? Onko haastattelutilannekaan oikeasti pelkkää jutustelua? Olin lukevinani, että jossain paikassa annettiin etukäteen artikkeleita yms paikan päällä, joista sitten keskusteltiin tuossa yksilöhaastattelutilanteessa. Tällaisia asioita täällä pähkäilen. Tiedän, että parhaiten menestyn olemalla ihan vain oma rehellinen itseni, ja ehkä parempikin kun en ihan liikaa valmistaudu etukäteen, mutta silti tahtoisin pikkasen enemmän tietää tulevasta koska se antaisi meikäläiselle edes jonkinlaisen mielenrauhan.
... Ja mikä tärkeintä: miksi ihmeessä sinne pitää viedä nimellä varustettu valokuva? O______________________________O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti