Terkkuja Jyväskylästä! Täällä myö ollaan maanantaista asti punkattu ja ai hitsi, olo on mitä mahtavin (voi toki ääni muuttua kellossa tossa torstaina, kun opinnot alkavat tuoden mukanaan mm. kuuden herätykset jne). En edes osaa tarkkaan kuvailla tätä fiilistä, mut ehkä onnellinen on jotenkin lähimpänä? Mä pystyn taas hengittämään. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, mut mitä muutakaan voi odottaa, kun muuttaa kylästä jonka asukasluku on about 5800, kaupunkiin jonka populaatio on yli 20 kertaa suurempi... tänään kaupassa mä innostuin jopa katsomaan hintoja, koska valinnanvaraa oli niin tuhottoman paljon ja oli pakko jotain valita, haha! Pitää ottaa opiskelijameininki heti haltuun.
Vanhaa kämppää tyhjennettiin ahkerasti torstaihin asti, eikä vieläkään saatu ihan kaikkea mahtumaan autoon. Loput kamat tungettiin varastoon odottamaan ja lauantaina Henkan on tarkoitus ajaa suoraan yövuorosta tyhjentämään se. Täytyy sanoa, että vaikka tuo kanssaeläjä on tässä väsymyksen takia parit kilarit vetänyt ihan törkeän typeristä asioista, niin on se kyllä melkoisen ahkera ollut. Mä olen meistä se, joka pärjää selkeästi lyhyemmillä unilla ja lisäksi mä olen 100% varma, että tuolla on jotenkin poikkeuksellisen alhainen verensokeri, joka aiheuttaa ärsyyntymistä jo ennen kuin varsinainen nälkä iskee. Onneksi mä olen tälleen 7 vuoden jälkeen vihdoinkin tajunnut nämä kaksi asiaa, niin osaan edes vähän ennakoida :D Ja tietteks, ens kerralla varataan suosiolla se kalliimpi muuttoauto pidemmäksi aikaa, ettei tarvitse pikkuautolla viedä kymmentä kuormaa... Aika monta tuntia olisimme säästäneet, parilta kovaääniseltä keskustelulta olisi vältytty ja olisi se ehkä tullut halvemmaksikin ajamista ajatellen, mutta no, oppia ikä kaikki!
Rymy oli tottakai tosi hämillään muuton keskellä, onneksi keskiviikkona ja torstaina Rymppä sai olla Serpan&Myytiskän luona. Eli tiistaina tehtiin Rympylän kanssa vika lenkki vanhoilla huudeilla ja koska me ollaan viimeiset pari viikkoa lenkkeilty oikeasti sateessa harvasen päivä, tuo keli tuntui kuin jäähyväislahjalta. Kyllä mulla noita maisemia ja tuota paikkaa tulee ikävä - ja niitä tiettyjä ihmisiä ♥ Ja sitä makkarin kaunista valkoista kattoa ja työhuoneen valkoisia ovia... se loppuremppa kun saatiin vihdoinkin tehtyä tälleen muuton jälkeen. Täytyy sanoa, että hieman kyllä asia kynti... ja saatoin mä pari kertaa sen mainitakin, kröhöm. Aikaahan meillä kyllä on ollut tehdä homma loppuun, mutta kun on muka ollut niin paljon kaikkea muuta. Mä olisin niiiiiin halunnut saada viettää edes yhden yön rempatussa makkarissa, nyyh.
Mutta. Mä muistan sen tunteen ja sen ajatuksen, kun ekan kerran näin kuvan Rymystä ihan pienenä pallerona. Tuossa se on, toi on mun koira, mä ajattelin, ja kerroin sen Henkallekin. Ja se samainen tunne valtasi mut jo silloin, kun mä ekan kerran näin tän kämpän kuvan netissä. Tuossa se on, meidän tuleva koti. Mä tiesin sen entistä vahvemmin silloin, kun käytiin tätä kämppää katsomassa. Pienestä koostaan ja parista ihan selkeästä puutteestaan huolimatta, tää vaan tuntui kodilta. Maanantaina musta tuntui heti siltä, että nyt ollaan tultu kotiin - ja mä nukuin sekä sen että seuraavan yön heräämättä kertaakaan, mikä on mulle todella epänormaalia (no okei, toki asiaan saattoi vaikuttaa rankat muuttopäivät, myönnän). Joten ehkä mä selviän, vaikken nyt sitten päässytkään itse nauttimaan loppuun asti rempatusta kämpästä.
Parempia kuvia kämpästä saatte heti, kun ollaan saatu paikat järjestykseen. Edelleen on laatikoita purkamatta ja aika paljon joudutaan tod näk vieläkin karsimaan tavaraa, mut voiton puolella ollaan! Aika moni kauhisteli meidän asuntovalintaamme ihan jo sen takia, ettei tässä kämpässä ole pihaa eikä parveketta, mutta mulla on sellainen fiilis, että tää oli meille oikea ratkaisu. Ai miksi?
No, ensinnäkin, Rymy saa enemmän liikuntaa. Vanhassa kämpässä oli välillä liiankin helppoa päästää koira takapihalle pissalle ja tarpeen vaatiessa lenkin pystyi jättämään kokonaan väliin - toki oksennustaudissa tämä oli varsin kätevä juttu, mutta suuremmassa mittakaavassa ajateltuna, huonompi juttu se oli koiralle. Samaten meille ihmisille. Nyt on pakko aamulla herätä, heittää vaatteet niskaan ja mennä ulos. Ja koska se on pakko tehdä myös iltapäivällä ja vielä uudestaan illalla ennen nukkumaanmenoa, se tekee hyvää niin taluttajalle kuin talutettavalle.
Toiseksi, Rymy ei pysty enää samalla tavalla pomputtamaan! Miten monet kerrat mä olen kolmen aikaan yöllä päästänyt Rymyn ulos ihan vain huomatakseni, ettei vinkushow:ta oltu järjestetty kakkahädän takia, vaan koska vesi on aina parasta lapiosta nautittuna? Miten monet kerrat mä olen istahtanut tähän koneen ääreen tarkoituksenani päivittää blogia, mutten ole saanut mitään aikaan Rymyn oopperaharjoitusten takia? Mä toivon, että nyt kun takaovi on poistettu meidän elämästämme, ainakin hetkellisesti, Rymy rauhoittuu.
Kolmanneksi, mun ei enää tarvitse keskellä yötä tai aamulla ennen kukon pieraisua loikkia ulos puolipukeissani ja paljain varpain hiljentämään esim. siilille tai naapurin koirille räksyttävää otusta. Toki aina on mahdollista, että Rymppä intaantuu täälläkin lenkillä haukkumaan, mutta mun ei siinä vaiheessa tarvitse enää kiskoa vaatteita ylle - enkä mä todennäköisesti lähde sitä viiden aikaan pissattamaan, ehkä korkeintaan kuudelta.
Neljänneksi, tässä meidän lähistöllä on ihan törkeän hyvät lenkkimaastot!
Viidenneksi, se fucking nurmikko ja kaikki muut pihahommat. Mä en allergian takia leikkaa nurmikkoa, enkä mä oikeasti suuremmin nauti viherpiipertämisestä. Tai siitä, että sitä pitäisi tehdä omalla takapihalla, koska mä yksinkertaisesti mietin liikaa, että mitähän tuo ja toikin ajattelee jne. Lisäksi Henkallakin on oltava muutakin elämää kuin työt, koiran lenkittäminen ja nurmikon ajelu, joten onpahan tämäkin ongelma muisto vain! Miten monet kerrat me ollaan riidelty sen takia, että toinen on halunnut mennä heittämään frisbeegolfia pariksi tunniksi kavereiden kanssa, vaikka piha on kuin viidakko? No, aika monet.
Kuudenneksi, ei tartte ottaa minkäänlaista stressiä parvekkeen ns. ylläpitämisen takia, eikä koira opi sinnekään pyytämään. Että niin, ei tää pihaton/parvekkeeton kämppä välttämättä ole ollenkaan huono juttu :)
No, ensinnäkin, Rymy saa enemmän liikuntaa. Vanhassa kämpässä oli välillä liiankin helppoa päästää koira takapihalle pissalle ja tarpeen vaatiessa lenkin pystyi jättämään kokonaan väliin - toki oksennustaudissa tämä oli varsin kätevä juttu, mutta suuremmassa mittakaavassa ajateltuna, huonompi juttu se oli koiralle. Samaten meille ihmisille. Nyt on pakko aamulla herätä, heittää vaatteet niskaan ja mennä ulos. Ja koska se on pakko tehdä myös iltapäivällä ja vielä uudestaan illalla ennen nukkumaanmenoa, se tekee hyvää niin taluttajalle kuin talutettavalle.
Toiseksi, Rymy ei pysty enää samalla tavalla pomputtamaan! Miten monet kerrat mä olen kolmen aikaan yöllä päästänyt Rymyn ulos ihan vain huomatakseni, ettei vinkushow:ta oltu järjestetty kakkahädän takia, vaan koska vesi on aina parasta lapiosta nautittuna? Miten monet kerrat mä olen istahtanut tähän koneen ääreen tarkoituksenani päivittää blogia, mutten ole saanut mitään aikaan Rymyn oopperaharjoitusten takia? Mä toivon, että nyt kun takaovi on poistettu meidän elämästämme, ainakin hetkellisesti, Rymy rauhoittuu.
Kolmanneksi, mun ei enää tarvitse keskellä yötä tai aamulla ennen kukon pieraisua loikkia ulos puolipukeissani ja paljain varpain hiljentämään esim. siilille tai naapurin koirille räksyttävää otusta. Toki aina on mahdollista, että Rymppä intaantuu täälläkin lenkillä haukkumaan, mutta mun ei siinä vaiheessa tarvitse enää kiskoa vaatteita ylle - enkä mä todennäköisesti lähde sitä viiden aikaan pissattamaan, ehkä korkeintaan kuudelta.
Neljänneksi, tässä meidän lähistöllä on ihan törkeän hyvät lenkkimaastot!
Viidenneksi, se fucking nurmikko ja kaikki muut pihahommat. Mä en allergian takia leikkaa nurmikkoa, enkä mä oikeasti suuremmin nauti viherpiipertämisestä. Tai siitä, että sitä pitäisi tehdä omalla takapihalla, koska mä yksinkertaisesti mietin liikaa, että mitähän tuo ja toikin ajattelee jne. Lisäksi Henkallakin on oltava muutakin elämää kuin työt, koiran lenkittäminen ja nurmikon ajelu, joten onpahan tämäkin ongelma muisto vain! Miten monet kerrat me ollaan riidelty sen takia, että toinen on halunnut mennä heittämään frisbeegolfia pariksi tunniksi kavereiden kanssa, vaikka piha on kuin viidakko? No, aika monet.
Kuudenneksi, ei tartte ottaa minkäänlaista stressiä parvekkeen ns. ylläpitämisen takia, eikä koira opi sinnekään pyytämään. Että niin, ei tää pihaton/parvekkeeton kämppä välttämättä ole ollenkaan huono juttu :)
Tänään oli muuten eka kerta, kun Rymy haukkui lenkillä täällä Jyväskylässä - kohteeksi valikoitui pieni ja musta karvaturri, argh. Osasin kyllä hieman tätä ennakoida koiran nähdessäni, pienet ja karvaiset kun ovat jostain syystä Rympän inhokeita. Toivon todella, että tästä remmirähjäämisestä päästään tavalla tai toisella täällä eroon.
Parasta tässä kaikessa on kuitenkin ehkä se, ettei kaikki se uusi ja ihmeellinen, jonka alussa mainitsin, tunnu ollenkaan niin pelottavalta, jännittävältä vain. Uskon edelleen vakaasti asioiden tapahtuvan niin kuin niiden on tarkoitettu tapahtuvan, ja ehkä mä en olisi ollut viime vuonna valmis tähän muutokseen. Ehkä mä en olisi pelkojeni takia ehdottanut muuttamista, koska uskoka tai älkää, mun idea se oli. Henkan työmatka hieman piteni, mikä on tottakai tosi inhottava juttu kaikinpuolin, mut jospa tuo vaikka saisi työpaikan täältä suunnalta - oisko pikkasen mainio juttu?!
---
Done with moving, pretty much! Some stuff got left behind that Henkka will pick up from our old storage tomorrow and the day after if need be, but that's about it. I'm really content even though we did move to a lot smaller flat and for now, I'm pretty excited - although I'm sure my tone will change after school begins. We have no yard or balcony, which raised some questions among our friends, but I'm convinced it'll be good for Rymy in the long run - it was too easy to let the dog out but now I'll have to get up every morning and go out. Can't be bad. So, yeah, basically that's what's up. More pics to come after we get everything sorted out! :)
---
Done with moving, pretty much! Some stuff got left behind that Henkka will pick up from our old storage tomorrow and the day after if need be, but that's about it. I'm really content even though we did move to a lot smaller flat and for now, I'm pretty excited - although I'm sure my tone will change after school begins. We have no yard or balcony, which raised some questions among our friends, but I'm convinced it'll be good for Rymy in the long run - it was too easy to let the dog out but now I'll have to get up every morning and go out. Can't be bad. So, yeah, basically that's what's up. More pics to come after we get everything sorted out! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti