Mä oon tullut taas kerran siihen tulokseen, että Rymystä on täysin mahdotonta saada minkäänlaisia onnistuneita kuvia - ellei se tyyliin nuku... eikä kyllä aina silloinkaan. Kuten yhdessä edeltävässä postauksessa mainitsin, meidän onnistumisprosentti valokuvattaessa on aikuisten oikeasti hävettävän pieni. Siinä myös syy ajoittaiseen blogihiljaisuuteen, laiskuudellahan ei ole mitään tekemistä asian kanssa, eiku...
Heinäkuussa kirjoittelin Rymyn vatsavaivoista ja kerroin, että ollaan menossa eläinlääkäriin. Henkka ja Rymy kävivät Vaajakosken Evidensiassa - yhtään ei kyllä tultu sen viisaammiksi, 200e köyhemmiksi vain, mutta sainpahan ainakin jonkunlaisen mielenrauhan. En muistanut heti kuvata epikriisiä testituloksineen jaa niinpä tässä muuttohärdellin keskellä paperit joutuivat paikkaan nimeltä hukka. Onneksi törmäsin niihin järjestellessäni parit satunnaiset paperikasat ja muistuipa siinä samalla mieleen tämä postaus...
Lekurissa sujui kuten ennenkin; Rymy jännitti ja tärräsi, mutta tämä nyt oli täysin arvattavissa. Mitään akuuttia ei testeistä selvinnyt, eikä mitään syytä vatsavaivoihin osattu antaa. Jatkettiin siis samalla linjalla, eli Rymy söi ensin kanaa ja riisiä, jonka jälkeen siirryttiin lääkärin suosittelemaan i/d-ruokaan (kiitokset siskolle, joka kyseisen safkan meille metsästi, metsästipä vielä tietämättään juuri tuon epikriisissä mainitun merkin). Vatsavaivat hellittivät ja nyt ollaan vaihdettu safka takaisin Rymyn omaan ruokaan, eli nyt menee taas nappulaa ja raakaruokaa. Sitten vaan seuraillaan tilannetta ja that's that.
