bujo | syyskuu 2018

Edellisessä B U L L E T  J O U R N A L postauksessa esittelin hieman tapaani siirtyä vanhasta bujosta uuteen ja parin kuukauden päästä on itse asiassa aika korkata seuraava ihanuus, jee!  (^_^) Oletan ja toivon, ettei mun tarvitse kauaa olla työttömänä, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että mun bujoni tulee varmaankin käymään läpi jonkinlaisen muutoksen töiden myötä. Tämä siis siksi, etten muun muassa tietosuojasyistä saa jatkossa tuoda töistä mitään oleellisia infoja tai tietoja kotiin, joten mulla tulee todennäköisesti töissä olemaan käytössä pelkästään työjutuille varattu kalenteri. En ole vielä ihan täysin varma mitä uudelta bujolta jatkossa haluan, vaikken siitä missään nimessä aio luopua; bujo on mulle kuitenkin paljon muutakin kuin kalenteri. Tässä postauksessa ajattelin nyt kuitenkin esitellä syyskuun (2018) aukeamat. Mulla meni hermo kuvia ottaessa ja sen näkee taas kerran laadusta, haha. Mulla on tähän asti ollut ihan ok kevät mitä allergiaoireisiin tulee, mutta nyt oon joko vilustunut tai mokomat teki jonkun yllärihyökkäyksen, koska nenä vuotaa ja hermoja kiristää, eikä mikään onnistu... argh. Lisäksi Rymyllä on vatsa sekaisin, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että ollaan käyty ulkona about tunnin välein, huoh.

Syyskuussa päätin olla ihan tolkuttoman villi... Ensinnäkin päätin lopullisesti, että jatkossa käyttäisin bujon täyttämiseen vain ja ainoastaan yhtä kynää ja tästä syystä oli ihan ok valita useampi teemaväri. Käytin syyskuun teemassa Tombow ABT Dual Brush -kyniä ja syksyn kuniaksi valitsin väreiksi oranssin (933), vihreän (158) ja vaalean ruskean (992).

Tykkään älyttömästi yhden parhaimman ystäväni tyylistä täyttää omaa bujoaan, ja esimerkiksi hänen käyttämänsä hashtagit jaksavat aina kerta toisensa jälkeen naurattaa mua. Koska mulla on kuitenkin käytännössä hyvin erilainen tapa täyttää - ja käyttää - omaa bujoani, mun piti hieman modifoida hänen systeemiään. Syyskuussa kirjasin päivittäin ylös päivää ja/tai yleistä fiilistä kuvaavia hashtageja, joita on tälleen jälkikäteen todella hauskaa lukea. Mielialaseurannan (jossa tässä vaiheessa käytin sekä Tombow ABT Dual Brush -kyniä sekä Mildlinereita) kopioin häneltä häpeilemättä, ja se on mulla käytössä edelleen.

Syyskuun viikkonäkymistä mulla ei ole hirveästi sanottavaa, mutta halusin ne tänne kuitenkin taltioida. Päivälokit toimivat mulla edelleen kaikista parhaiten, koska ne ikään kuin pakottavat sut joka päivä bujon äärelle jos mielii pitää bujon ajan tasalla. Siitäkin huolimatta mä silti suosin juoksevia listoja, koska niiden avulla tekemisten suunnittelu etukäteen on helpompaa.

Viikolla 37 mulla olikin käytössä nimenomaan tuollainen suuresti fanittamani juokseva lista. Ongelma on edelleen se, että oon tosi hyvä aikatauluttamaan tekemisiäni paperilla näiden listojen avulla, mutta asioiden tekeminen on kokonaan toinen tarina... juoksevien listojen kanssa bujon ajan tasalla pitäminen ei ole niin justiinsa, mutta omalla kohdallani se usein tarkoittaa nurinkurisesti sitä, että hommat jää tekemättä nimenomaan siksi, kun sinne bujoon ei ole niin pakko kurkata. En tiedä olenko ainoa, jolla on tämä ongelma, mutta minkäs teet? Ongelma on tiedostettu ja työn alla. (-__-)

Viikolla 38 kokeilin vielä juoksevaa listaa. Ja ai niin, mulla kulki koko kuukauden matkassa laadullisten tutkimusmenetelmien lukulista. En tiedä olenko vähän erilainen nuori, mutta mä toivoin jo ekana vuonna, että saataisiin aina ennen luentoja jonkinlainen lukulista, jotta tietäisi mitä kurssikirjallisuutta kannattaisi lukea mitäkin luentoa tai demoa varten. Näitä ei saatu kuin ihan muutamalla kurssilla, harmikseni. Huomasin, että kurssikirjallisuutta tuli oikeasti luettua kurssin aikana, kun se oli merkattu selkeästi bujoon. Aika monen muun kurssin kohdalla kurssikirjallisuus tuli luettua juuri ennen tenttiä tai puolihuolimattomasti oppimistehtävää tehdessä, hups...

Syyskuun vikalla viikolla kokeilin taas päivälokeja. Syyskuun bujoilusta mulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen se ei-oo-niin-justiinsa -fiilis, mikä ehkä näissäkin sivuissa näkyy. Koen, että oon toisaalta löytänyt sen oman tyylini ja juttuni, mutta toisaalta myös hyväksynyt sen, että se tyyli saa vaihdella fiiliksen mukaan. Mieli ja fiilis saa muuttua, ja se saa näkyä. Suurin juttu on ollut se epätäydellisyyksien hyväksyminen ja ylipäätään luopuminen siitä ajatuksesta, että kaiken pitää olla just eikä melkein.

uusi tutkinto & uusi koti

I H A N  K Ä S I T T Ä M Ä T Ö N T Ä !!!! Nyt ollaan nimittäin siinä pisteessä, että ne uhkaavasti roikkumaan jääneet tehtävät ovat kaikki historiaa ja kasvatustieteen kandidaatin tutkinto on vihdoin ja viimein kasassa. Sain eilen tietää, että viimeinenkin tehtävä oli arvioitu ja samaan syssyyn tutkintohakemukseni hyväksytty, joten nyt sitten odottelen virallisia papereita. Työhakemukset laitan joka tapauksessa matkaan tulevina viikkoina ja jännittää muuten edelleen ihan älyttömän paljon koko prosessi. Kävin jokunen aika sitten heittämässä heipat Jyväskylän yliopistolle... tämä siis siksi, etten päässyt Mikkelistä käsin kirjautumaan syystä tai toisesta omaan kotihakemistooni VPN-yhteydestä huolimatta, joten kävin sitten Ruusupuistossa deletoimassa kaikki kandidaatintutkielmaan liittyvät aineistot ynnä muut tiedostot. Tuntui jotenkin haikealta poistella kaikki vanhat ja tarpeettomat kurssimatskut u-asemalta... tai ehkä se tuntui pikemminkin jotenkin yllättävän lopulliselta. En ole tällä erää jatkamassa maisteriksi asti, joten näillä näkymin en tule enää vierailemaan kampuksella. Se taas on sinänsä haikeaa, koska mä todellakin rakastan tuota kampusaluetta niin paljon.

No mutta, tänään mun oli - ja on - itse asiassa tarkoitus jakaa parit kuvat meidän uudesta kodista. Kuten todistusaineistosta voi päätellä (ja kuten olen ennenkin sanonut kerran tai kaksi), ei musta mitään sisustusbloggaaja saa tekemälläkään, mutta ei se mitään. Mä vaan haluan näyttää teille miltä täällä nyt näyttää. Sitä paitsi musta on aina jälkikäteen ihana palata vanhoihin "sisustuskuviin" ja vertailla niitä toisiinsa. On aina hauska nähdä miten oma maku muuttuu ja kehittyy... tai toisaalta miten se nähtävästi ei sen paremmin muutu kuin kehitykään, haha.

Näpyttelen tätä postausta tällä hetkellä meidän suht valmiissa työhuoneessa, jee! Jyväskylän kämpässähän meidän työpöydät olivat pakon sanelemina eri huoneissa - toisin kuin sitä edeltävässä kämpässä. Mulle oli äärimmäisen tärkeää, että tässä uudessa kämpässä olisi työhuone, jotta saataisiin työpöytäkompleksi taas kasaan. Myös vieraiden majoitus tulee olemaan jatkossa helpompaa, sillä tänne mahtuu työpöydän viereen mainiosti ilmapatja ja ovenkin saa tarvittaessa kiinni, ettei Rymy kömmi yöllä vieraiden viereen. 

Myönnän, että tässä kämpässä muun muassa keittiö vaatisi pienen pintaremontin ja ehkä vähän muitakin apuja, mutta annan tämän anteeksi ihan vain siksi, ettei kahdessa edellisessä kämpässä ruokapöytä ole mahtunut keittiöön. Nyt mahtuu, wuhuu! Kaikista käytännöllisin tai kaunein tuo nykyinen keittiö ei ole, mutta ei se oikeastaan haittaa, koska tämäkään kämppä ei ole se meidän ns. loppuelämän koti. Sitä aletaan etsimään siinä vaiheessa jos ja kun mä saan vakinaisen työpaikan. En edelleenkään aja autoa, tai halua ajaa autoa, joten meillä on toiveena, että se loppuelämän koti löytyy sitten joko läheltä mun työpaikkaa tai vähintään paikallisliikenneyhteyksien varrelta.

Meidän makuuhuone on melko spartalainen, mutta itse tykkään sen askeettisuudesta kovasti. Oon muutenkin pyrkinyt vähentämään kaikkea turhaa sälää ihan jo siksi, että siivoaminen on miljoonasti helpompaa ilman pölyäkerääviä turhakkeita. Asiaan liittyen... oon itse asiassa pitkään kriiseillyt päiväpeiton kanssa. Toisten blogeissa vilahtelee vähän väliä aivan ihania makkareita muhkeine peittoineen ja tyynyineen ja nättine päiväpeittoineen ja mäkin halusin sellaset. Toisaalta mä myös ajattelin, että siis tottakai pitää olla päiväpeitto, jotta sänkyyn ei mene kaikkea roskaa! Mut sitten iski ahaa-elämys ja tajusin, että enhän mä tuolla makkarissa pystyisi yöllä sitä peittoa kuitenkaan säilyttämään ja sitten sitä pitäisi roudata sinne ja tänne joka ilta. Eli todennäköisesti se vaan keräisi pölyä jossain nurkassa, koska kumpikaan meistä ei koskaan saisi aikaiseksi pedata sänkyä... päätin siis, että seuraavaksi hankin meille jotkut omaa silmää miellyttävät pussilakanat ja that's that. Anyways, sängyn oikealla puolella on liukuovellinen kaapisto, josta löytyy petivaatteita, mun henkaria vaativat vaatteet sekä kaikki Henkan vaatteet. Koska makkari on pieni, vaatteet vaihdetaan usein kylppärissä tai kylppärin edessä ja vaikka se saattaa kuulostaa vähän hassulta, tää on ollut tosi hyvä ratkaisu. Mä en - ainakaan vielä - herää aamuisin tukkoisen nenän kanssa ja väitän, että osasyy on se, kun makkarissa ei enää pöllytetä vaatteita samalla tavalla kuin edellisessä kämpässä. Edellisessä kämpässä Rympän peti oli makkarissa ja lisäksi pyykkiteline oli usein ihan makkarin oven edessä, joten ei sinänsä ihme, että se veti pölyä sisäänsä kuin mikäkin musta aukko...

Multa on nyt monesti kysytty, että joko uusi koti tuntuu kodilta. Vastaus on "joo ja ei", sillä etenkin olohuone vaatii ehdottomasti jotain... ehkä maton ja jonkun kivan sohvapöydän? Ongelma on siis se, että mä en oikein tiedä minkälaisen maton tai sohvapöydän haluan, mutta mä luotan siihen, että mä törmään niihin vielä. En myöskään ihan hirveästi pidä siitä, että telkkari on taas kerran ikkunan edessä, mutta Henkka osti meille sen verran ison sohvan, etten nyt ainakaan äkkiseltään keksi mitään fiksumpaa järjestystä. Eikä muuten haittaa, sillä me mahdutaan vihdoinkin ottamaan päikkärit ilman, että tarvitsee taistella paremmasta lepopaikasta. Luksusta! Tiedän kokemuksesta, että heti kun olen tyytyväinen olohuoneeseen, kämppä alkaa tuntumaan entistä enemmän kodilta.

Niin ja siis, onhan tässä olohuoneessa hyviäkin puolia, jos ei huomioida tuota rumaa muovimattoa tai katossa roikkuvaa kattokruunua, jonka sattuneesta syystä rajasin tällä erää kuvan ulkopuolelle, kröhöm. Hyvää on esimerkiksi se, että tää on iso! Joka muuton yhteydessä mä ensin kiroan noita kirjoja, tai lähinnä niiden määrää - ja Henkkahan kiroaa luonnollisesti kahta kauheammin, varsinkin siinä vaiheessa, kun on aika kantaa noita laatikoita paikasta toiseen... Mutta kyllä se vaan niin on, että mun kohdalla kämppä tuntuu heti enemmän kodilta kun kirjahyllyt ovat paikoillaan ja kirjat järjestetty. Jostain syystä mulle on tärkeää, että kirjahyllyt ovat nimenomaan olkkarissa työhuoneen sijaan, enkä oikein tiedä miksi. Täytyy ehkä kokeilla joskus siirtää ne työhuoneeseen, hmm. Mutta anyways, kyllä tää alun hankaluuksien jälkeen alkaa pikkuhiljaa kodilta näyttämään ja tuntumaan, ♥.