Tässä jokunen aika sitten sisko pyörähti kaverinsa kanssa meillä kylässä ja nappasi samalla vähän extempore Rympylän viikonlopuksi luokseen - joka tarkoitti tietenkin sitä, että meikäläinen sai pari päivää lukea ihan rauhassa pääsykokeisiin, yay! Harvinaista herkkua, ihan joka suhteessa.
En tiedä muista koiranomistajista, mutta mä todellakin tarvitsen välillä omaa aikaa - tarkoitan siis sellaista omaa aikaa, ettei se koira pyöri koko ajan jaloissa tai kulje kuono kiinni hanurissa (kuten tää yksi tekee tyyliin joka. hemmetin. aamu). Ehkä se kuulostaa jonkun mielestä kamalalta tai vastaavasti joku siellä tuhahtelee asialle; itsepähän sen koiran olet hankkinut! Tämä on ihan totta, kyllä, enkä missään nimessä poiskaan antaisi. Se ei siltikään tarkoita sitä, ettenkö välillä väsyisi. Varmaan pitkälti samalla tapaa kuin jokainen äiti ja/tai isä tarvitsee välillä omaa aikaa ilman sitä kalleintaan ja mä todellakin nautin yksin olemisesta eri tavalla, kun ei tarvitse miettiä olenko nyt lenkittänyt Rymyä tarpeeksi tai tai tai tai. Kyllä mä pystyn myöntämään ja sanomaan ääneen sen, että on päiviä kun mielessä käy ajatus voisinhan mä muuten, mutta kun tuo koira... on miljoona pientä asiaa, jotka olisivat helpompia ilman koiraa. En usko tämän tulevan kenellekään yllätyksenä, öö.
Se miten tärkeäksi sitten taas koen ne asiat, jotka olisivat helpompia - no, se onkin sitten ihan toinen juttu. Tokihan baariin voisi lähteä aikaisemmin ja useammin ja tulla kotiin normaalia myöhemmin kun ei tarvitsisi kantaa huolta Rymystä, mutta... jos mun täytyy valita, valinta on aika selkeä. Kummasta olen saanut enemmän iloa, baarissa käymisestä vai tosta just nyt pihalla oravaa komentavasta pitkäkuonosta? On tullut muutamankin kerran luettua ns. rivien välistä, että turha on valittaa, kun itse olen valinnut, mutta mä en vain ole samaa mieltä. Tää on varmaan just se yksi syy miksi esimerkiksi äitien on vaikea puhua väsymyksestään ja/tai masennuksestaa, kun asenne on, että itse olet lapset hankkinut, oma on syysi. Mun mielestä tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa, vaikka toki on ollut tilanteita, jolloin itsekin olen ajatellut, että ehkä esim. sitä lasten hankintaa olisi kannattanut miettiä vähän tarkemmin, ellei siinä ekan kohdalla, niin ainakin seuraavan... siinä menen luonnollisesti itse metsään, niin sanotusti. Toisen kengissä kun on oikeasti mahdotonta kävellä, vaikka kuinka yrittäisit itsesi niihin kuvitella.
Mä olen äärimmäisen kiitollinen varsinkin näistä tietyistä tyypeistä, jotka aina välillä ottavat Rympylän luokseen päiväksi tai pariksi. Joskus se tapahtuu pyynnöstäni, joskus heidän omasta ehdotuksestaan. Olenpa mä ainakin kerran tai kaksi tullut töistä kotiin ja todennut koirani lähteneen yökylään, mikä on kerta toisensa jälkeen yhtä huvittava tilanne. No okei, on mua yleensä infottu esim. viestillä, mutta on mua ainakin kerran yritetty asian tiimoilta myös jekuttaa ;D
Mua vähän etukäteen hirvitti, että mitenkähän siskon hermo kestää, jos Rymy on samanlainen inkuviita siellä kuin joskus kotonakin, mutta turha oli moinen huoli... lenkit sujui ongelmitta toisin kuin kotona ja siskon luona oltiin vaan nautittu haleista ja rapsutuksista sekä löhötty. Kuvista päätellen siellä ei sitten muuta tehtykään, haha :D Pieni loma teki selvästi Rymyllekin hyvää, sillä kotiin palasi hyvin rauhallinen ja leppoisa kaveri. Tottahan uudet hoodit hajuineen kuluttavat energiaa ihan eri tavalla kuin samat vanhat kotinurkat. Kai se on niin, että Rymykin tarvitsee joskus lomaa kodista ja meistä!
---
Hola dudes! A little while ago my sister took Rymy to her place for couple of days which gave me the best opportunity to spend some time alone - too bad I actually had to spend it studying for my entrance exams, but I suppose it was worth it; I got invitated to the suitability test - again! We'll see how I do this year... Still, I totally needed that break from worrying about Rymy and feeling guilty for the fact I'd been studying a lot and giving very little attention to anything else. I know getting a dog was my own idea and my choice but there are days I get tired and I'm not afraid to admit it! I think it's the same with Moms and Dads all around the world, they need some alone-time as well sometimes! Sometimes I get the feeling I'm not allowed to say I'm tired or that I want a break because I chose to have a dog and you know what? I think it's wrong - maybe that's why most parents seek help too late because they are given the impression they have to hold it together and stay strong and manage because they chose to have kids... but maybe it's not that simple. Sometimes you need a little help and in this sense, I'm pretty fortunate :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti