sijauspatjan uusi elämä ja unikuulumisia

Vanhat toverit ja tuttavuudet muistanevat, että meillä nukkuminen on aina ollut vaikeaa. En ole koskaan osannut pitää itsestäni tässä suhteessa huolta ja vaikka koiran hankinta toki muutti jossain määrin rutiinejani, olen edelleen se sama herkkähermoinen stressipeikko, joka ei osaa nukkumisen salaista taitoa - paitsi aamuisin. Elämää ei helpota se, että Rymykin on ollut tosi huono nukkuja pennusta asti. Tää on yksi niistä jutuista, jonka takia Rympän sydänvika ei loppujen lopuksi tullut mulle yllätyksenä. Oltiin tässä pari viikkoa sitten uusimassa poitsun rokotukset ja varattiin aika rasvapattien poistoon ja lääkäri tiedustelikin, että onko tullut mitään sydänvikaan liittyviä "näkyviä" oireita kuten öistä levottomuutta. Siinä sitten yhteistuumin Henkan kansa todettiin, että vaikea sanoa, ainahan tuo on ollut öisin levoton... Mä aina tuuminkin, että vauvankin kanssa ois varmaan helpompaa, kun semmoinen käärö todennäköisesti jossain vaiheessa alkaa nukkumaan yöt, tai ei ainakaan herätä viittä kertaa putkeen vielä 7-vuotiaana. Korjatkaa jos olen väärässä. O__O

Rymy ei myöskään ole koskaan oppinut ns. petaamaan itselleen nukkumispaikkaa, eikä osaa kaivautua peiton alle kylmän iskiessä - huoh. Muistatteko sen hienon ja kalliin luolapedin, joka Rymylle ostettiin? Sinne osaa kaivautua ainoastaan Viima, eikä villakoiraa estä muuten mitkään pedin päälle levittämäni rievut. Rymylle peti pitää avata ja sisäänmeno on siltikin hankalaa, sillä pedin sisällä pitäisi pystyä hetki pyörimään ja etsimään asentoa, mihin kangas ei helpolla taivu. Rymppä on pienestä asti herättänyt meidät yöllä, jos on pitänyt päästä takapihalle pissalle tai juomaan tai jos on ollut kylmä. Olen saanut niiiiiin monesta suunnasta kommenttia, että "pitäisi vaan olla johdonmukainen ja olla päästämättä/peittelemättä/auttamatta/jne" ja kyllä, tiedän. Mutta oikeesti, siinä vaiheessa kun koira keskellä yötä huutaa kolmatta tuntia takaovella/pedin luona ja sulla soi kello parin tunnin päästä, niin kyllä se vaan on ollut helpompaa antaa periksi... Tää on saanut mut paremmin ymmärtämään niitä vanhempia, jotka eivät aina vaan jaksa vääntää lastensa kanssa. Puolustuksekseni sanottakoon, että käsittääkseni lapsi sentään oppii kasvaessaan ymmärtämään puhetta sekä, you know, puhumaan... tulevana varhaiskasvatuksen opettajana koen, ettei homma toimi samalla tavalla koiran kanssa, kröhöm. Ja no, ei Rymy joka yö herätä viittä kertaa, mut välillä on kyllä ollut sellaisia jaksoja, ettei meillä tunnuttu nukkuvan ollenkaan ja se väsymys heijastui aika selkeästi niin opintoihin kuin parisuhteeseen.

Rymy on tässä kämpässä nukkunut yönsä lähinnä sohvalla fleece-peittojen keskellä. Sohvalta nuo fleeceperkeleet aina putoilevat ja niistä saa muutenkin ihan järkyttäviä sähköiskuja. Luolapetiä pidettiin olkkarissa patterin vieressä, mutta Rymy harvoin nukkui siinä öitä. Samoin peti oli heti alusta asti suhteellisen littana, joten eihän tuommoinen herkkäperseinen whippet semmoisesta tykkää. Mä aloin suoraan sanottuna olemaan jo aika epätoivoinen. Neuloin Rymylle pari peittoa, koska en itsekään enää kestänyt niitä sähköiskuja ja Rymy tuntuikin heti tykästyvän kyseisiin tekeleisiin. Siirrettiin peti kokeilumielessä olkkarista makkariin, jossa Rymy alkoikin viihtymään entistä enemmän - siellä se nytkin on. Päättelimme fiksuina tyyppeinä, että patterista huolimatta ikkunan alla oli yksinkertaisesti ollut liian kylmää ja vetoisaa. Kyllähän me tämä oikeastaan tiedettiin, mutta kun ei täällä kämpässä vaan tuntunut olevan tilaa isolle pedille. Tämän lisäksi omakin sänky tuntui huonolta - valiteltiin Henkan kanssa molemmat vähän väliä selkäkipuja ja minä sitten vielä tukkoista nenää, joten päätettiin ostaa meille uusi sänky ja samalla uusittiin kaikki patjat. No, siitähän se ajatus sitten lähti... Yhtenä iltana leikattiin meidän vanha sijauspatja osiin ja tungettiin vanhan pussilakanan sisään ja kappas, nyt on Rymyllä uusi mukava nukkumispaikka ^_^ Makkariprojektin yhteydessä me muutenkin vaihdeltiin makkarissa säilytettävien tavaroiden paikkaa eli esim. mä siirsin omat vaatteeni vaatekaapista sängyn vieressä olevaan lipastoon, joten nyt Rymyn peti ei ole niin pahasti tiellä kuin mitä se aikaisemmin oli. Rymyn peti on siis meidän vaatekaapin edesssä, vaikka sitä ei ehkä näistä kuvista hirveän hyvin huomaa.

Kuten kuvasta näkee, päiväpeittoa ei olla vielä ehditty hankkimaan, mutta ehkä joku päivä... Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Rymppä nukkuu pääasiassa yönsä makkarissa meidän sängyn päädyssä, eikä vaeltele kämpässä samalla tavoin kuin ennen. Useimmiten Rymy herättää mut about 5-5.30, jolloin se jo yleensä istuu olkkarin lattialla tuijottamassa mua. Aamupala tarjoillaan tasan klo 6, mutta Rymy on tästä asiasta vielä vähän eri mieltä. Aamuvinkuminen on kuitenkin myöhäistynyt ja iltavinkuminen vähenemään päin, joten jes! Ja niinä aamuina, kun mä olen herännyt ennen otusta, se on lähestulkoon joka kerta maannut onnellisena omassa sängyssään. Ei sillä, että tässä pelkästään uudesta pedistä olisi kyse; ollaan me fiksattu myös Rympän ruokavalio kuntoon safkan merkistä tarkkoihin kellonaikoihin asti, mutta silti. Mä nykyään iltaisin pyydän Rymyn omaan petiinsä, johon olen asettanut peitot vastakkaisille puolille; Rymy pyörii hetken, menee maate ja minä peittelen vapaalla peitolla. Yöllä Rymy ei välttämättä herätä mua ollenkaan vaan saatan itse vessassa käydessäni peitellä koiran - ja usein samalla miehenkin, haha. Ja sitten me nukutaan! OIKEESTI. ♥

bujo | uuteen bujoon siirtyminen

Tiedätte varmaan sen herkullisen tunteen, kun mikään ei mene niin kuin olet suunnitellut? Meidän huushollissa se tunne on vallinnut about joulukuusta asti... Mä päätin pistää meidän makkarin ja oman vaatesäilytykseni uusiksi kerta heitolla (voisin siitä postailla enemmän toisella kertaa) ja sen piti tapahtua ennen jouluaattoa, jotta saataisiin nauttia jouluna kauniista kodista... mutta koska tilatut huonekaluthan ei tietenkään koskaan-ikinä-milloinkaan voi saapua silloin kun niiden lupausten mukaan pitäisi saapua ja koska Henkalla veti niskat todella pahasti jumiin juurikin samoihin aikoihin, kun ne sitten tulivat, niin mehän ollaan eletty kaatopaikkamaisen sekasorron keskellä aina tammikuun tokalle viikolle asti... Henkalla ei siis pää kääntynyt lähemmäs pariin viikkoon ja heti kun tilanne alkoi näyttää paremmalta, itse sairastuin siihen surullisen kuuluisaan keuhkoja repivään köhään, johon ei liity mitään flunssan oireita, mutta joka pakottaa sut lähinnä vaan löhöämään - ja mieluiten hiljaa. Mutta no, ainakin mä osaan nyt kasata Ikean lipaston ihan itse. Sängyn kasaus aloitettiin vasta kun Henkka pystyi jonkin verran auttamaan, en mitenkään olisi sitä yksin saanut kasaan. Eilen Henkka sai vihdoin loputkin vaatteistaan järjestettyä takaisin vaatekaappiinsa ja nyt kämppä alkaa näyttämään ja tuntumaan siltä, että täällä vois ehkä jopa saada jotain aikaankin. Mä en vaan kykene toimimaan sekasorron keskellä, mikä on sinänsä tosi outoa, koska lapsuudesta asti mun huone on aina ollut täynnä kaikkea mahdollista. Tai ehkä just siks mulle on nykyään niin tärkeää pitää paikat järjestyksessä. ANYWAY, asiasta kukkaruukkuun; tänään mä ajattelin hieman avata omaa tapaani siirtyä uuteen bujoon... tällä hetkellä käytössä on Vihkokaupasta tilattu limen vihreä LEUCHTTURM1917 ♥ 

Alunperin bujoilussa mua kiinnosti nimenomaan ajatus siitä, että sä tarvitset vain yhden vihkon. Mulla on penskasta asti ollut vihkoja miljoonia. Löytyy päiväkirjoja, randomvihkoja, kirjoitusvihkoja (koska jokaisella tarinalle pitää olla oma), piirustusvihkoja jne... Siinä vaiheessa kun tajusin, että kaiken voi sisällysluettelon avulla laittaa samaan vihkoon, mua alkoi samaan aikaan ahdistamaan asioiden lokerointi. Kun on aina tottunut siihen, että jokainen juttu on omassa vihkossaan, oli jossain määrin pelottavaa ajatella, että nyt kaikki olisi... sekaisin. Eli toisin sanoen olin sekä innoissani että vähän kauhuissani. Aluksi mua ajoi ajatus siitä, että kaikkien kokoelmien pitää olla vihkon alussa ja se teki bujon aloittamisesta oikeastaan aika hankalaa. Nykyään koen oman systeemini toimivaksi; kokoelmien ei tarvitse olla bujon alussa vaan sijoitan ne tekohetkellä juuri sinne minne ne sillä hetkellä sattuvat asettumaan. 

Pointti on siinä, että kun siirryn uuteen bujoon, käyn läpi kaikki vanhassa bujossa olevat kokoelmat yksitellen. Kirjoitan yksittäiselle post-it -lapulle jokaisen kokoelman, jonka haluan uuteen bujoon siirtää ja lätkäisen post-it -lapun uuteen bujoon. Kirjoitan usein lapulle myös sen, kuinka monta sivua millekin kokoelmalle haluan kokemuksen perusteella varata ja sijoitan post-it lapun juuri sille sivulle, johon kokelmaa olen kaavaillut. Tällä tavalla pystyn joustavasti lisäilemään uusia kokoelmia ja/tai vaihtamaan niiden paikkaa suunnitteluvaiheessa. Itse muuten tykkään oikeasti puhua enemmän moduuleista ja systeemin luoja, Ryder Carroll, kuvaileekin bujoa modulaariseksi kokonaisuudeksi. 

Itselläni sisällysluetton jälkeiseltä sivulta löytyy tällä hetkellä ylläoleva kuva. Mitään sen ihmeellisempää syytä tähän ratkaisuun ei ole, halusin vain aloittaa bujoni omaa silmää miellyttävällä tavalla. Voi olla, että seuraavan bujon kohdalla päädyn erilaiseen ratkaisuun, who knows? Koen jollain tavalla jokaisen uuden bujon "puhtaana alkuna" ja tästä syystä vision board -tyyppinen aloitus tuntuu omalta. Monethan aloittavat uuden bujon aina vuoden vaihtuessa, mutta itselleni on edelleen luontevinta aloittaa uusi bujo syksyllä. Yliopistossa opinnot ovat alkaneet aina syyskuussa, mutta päiväkodeissa toimintakausi alkaa elokuussa, joten epäilen vahvasti, että seuraavaan bujoon tulen siirtymään tämän vuoden elokuussa - riippuen tietenkin työtilanteesta, iiks! Joka tapauksessa, uuteen bujoon siirtyessä mietin aina mitä kokoelmia haluan säilyttää itsenäisinä kokoelmina ja mitkä kokoelmat taas toimisivat paremmin "osiin purettuina". Esittelin viime postauksessa uudistetun siivouslistani, joka oli alunperin itsenäinen kokoelma bujoni alussa. Uudessa bujossa olen kuitenkin integroinut kyseisen siivouslistan jokaisen kuukauden alle eli olen niin sanotusti purkanut sen osiin ja vaikka visuaalisesti tykkäsin hirveästi yhdestä isosta kokoelmasta, uusi tapa on kuitenkin ollut toimivampi. Siitäkin huolimatta, että joskus menee viikkoja, etten päivitä kyseistä listaa ollenkaan - mutta tämä on vaan yksi niistä jutuista, jotka olen oppinut bujoilun myötä hyväksymään. Joskus sitä ei vaan jaksa päivitellä seurantoja ja that's fine.

Vuosinäkymä | Mä en pääsääntöisesti revi sivuja bujosta, jos joku juttu menee pieleen, eli korjaan mieluummin muulla tavalla -- paitsi bujon alussa, jostain syystä. En nyt muista mitä tein väärin, mutta jotain tein, sillä olen nähtävästi repinyt muutaman sivun irti. Mun oli lisäksi tarkoitus aloittaa tää vuosinäkymä syyskuun kalenterilla ja lopettaa elokuun kalenterilla, mutta joku aivopieru iski, joten elokuu on nyt kyseisen näkymän ensimmäinen kuukausi ja heinäkuu vika. Tää ketuttaa edelleen hieman, mut koska oon huomannut, etten kesällä käytä bujoa samalla tavalla muutenkaan, niin pystyn ehkä elämään tämän asian kanssa :D

Tulevaisuusloki | Edellisessä bujossa mulla oli käytössä sekä Eddy Hopen calendex että Alastair-metodi mutta tällä kertaa halusin kokeilla hyvin yksinkertaista versiota. Itselläni on useasti muutama kuukausi tehtynä, joten periaatteessa en ihan hirveästi hyödynnä tulevaisuuslokia. Tykkään kuitenkin merkitä sinne kaikki mielenkiintoiset ja/tai työhöni liittyvät pyhät sekä varsinkin Henkan alustavat menot ynnä muut retkisuunnitelmat. Kun menot vihdoin ja viimein varmistuvat, siirrän ne kuukausinäkymiin ja/tai viikkonäkymiin.

Koulucalendex | Tulevaisuuslokin jälkeen bujosta löytyy edelleen koulucalendex. Tämä toimii ihan perinteisen calendexin tapaan, joten eipä siitä sen enempää. Itse suosin tätä tapaa merkitä tenttipäivät ja tehtävien palautukset, sillä tämän avulla näkee yhdellä vilkaisulla kaikki deadlinet. Periaatteessa tätähän voisi hyödyntää myös aikatauluttamisen näkökulmasta - calendexiin voisi merkitä milloin aikoo mitäkin projektia työstää, mutta itselleni on riittänyt yleisnäkymä vuoden hommista. Mä olen muutenkin äärimmäisen hyvä aikatauluttamaan asioita viikkonäkymissäni -- aikautauluissa pysyminen onkin sitten täysin toinen tarina... Tämän kuvan valitsin muuten tähän näytille myös siksi, että siitä näkee selvästi, että suosin aina aloittamisvaiheessa lyijykynää! Nykyään teen usein kuukausinäkymiä ja viikkonäkymiä ilman lyijäriä, koska niiden ei välttämättä tarvitse olla "niin justiinsa", mutta mulle on tärkeää, että bujon ensimmäiset ns. pysyvät kokoelmat miellyttävät mua esteettisesti, koska niitä joutuu katsomaan pidempään. Koulucalendexin jälkeen muutama aukeama on omistettu koulujutuille. Nämä sivut olen siis vain jakanut puoliksi, joten jokaisella aukeamalla on neljä laatikkoa ja jokainen laatikko vastaa yhtä kurssia. Noihin laatikoihin olen vain äkkiä kirjoittanut luennoilla/demoilla mainittuja päivämääriä tai muita oleellisia tietoja kuten kurssikoodin tai opettajan nimen, eikä näiden sivujen ollut oikeastaan tarkoituskaan olla nättejä vaan varastoida tietoa ja tältä osin ne täyttivät tehtävänsä täydellisesti.

Kokonaan uutena juttuna lisäsin tällä kertaa bujon alkuun niin sanotun master listan - tähän listaan kerään siis kaikenlaisia muistettavia tai tehtäviä asioita ja siirtelen niitä sitten tästä listasta kuukausinäkymiin tai viikkonäkymiin haluamallani tavalla. Seuraavalla aukeamalla on samanlainen lista, mutta sen otsikkona on #JYU master list, johon kerään luonnollisesti opintoihin liittyviä juttuja. Tämän jälkeen muutama aukeama on omistettu syventävälle harjoittelulle sekä tulevalle kandidaatintutkielmalle ja sitten ollaankin jo syyskuun kuukausinäkymässä. Sen ja lokakuun näkymät taidankin esitellä omassa postauksessaan :)