Joulu oli ja meni - taas, ihan niinkuin joka vuosi.
Joillakin on tosi selkeät jouluperinteet ja joulu vietetään aina saman kaavan mukaan ja yleensä samassa paikassa, mutta meillä edelleenkin reiluuden nimissä vuorotellaan tämän asian suhteen. Viime joulu vietettiin Henkan perheen parissa lapsilauman sekä sen tuoman hulinan ja vilinän keskellä, siispä tänä vuonna suunnattiin meikäläisen isovanhempien luokse etelämpään, jossa aattoa vietettiin vähän pienemmällä porukalla hippasen rauhallisemmin. Vaikka musta oli aivan ihana nähdä taas mummia ja pappaa, kummeja ja kahta serkkua (kyllä, äidin puolelta näitä löytyy vain ja ainoastaan kaksi, isän puolelta varmaan lähemmäs 40) sekä siskoa, tämä oli valehtelematta ensimmäinen joulu kun ihan oikeasti jollain tapaa kaipasin myös Henkan puolen sukua, sijaisvanhempia ja sisaruksia lapsineen - ja kaikkea sitä fiilistä, mitä se tohina ja lahjojen odotus tuo mukanaan.
Tottahan toki näihin ihmisiin on tässä viiden vuoden aikana ehtinyt kiintyä, Henkan kummipoika mm. taipuu usein huomaamatta muotoon meidän vaikken edes kuulu kirkkoon, mutta luonnollisesti mulle mun suvun jouluperinteet ovat aina olleet asteen verran rakkaampia; jouluun kuuluu mummila ja ne tietyt joulukoristeet, glögi ja lahjojen odottelu ja höpöttely juuri noiden ihmisten kanssa, joten oli oikeastaan aika jännää huomata, kuinka tuon toisenkin suvun jouluperinteet ovat kaivautuneet meikäläisen sydämeen - hitaasti, mutta varmasti. Kyse ei ollut pelkästään siis niistä ihmisistä, vaan ihan oikeasti kaipasin niitä perinteitä ja kappas kepposta, kaikkea sitä menoa ja meininkiä.
No mutta, ensi vuonna sitten! Tänä vuonna keskityin lasten vahtimisen sijasta koirien ihasteluun, of course. Joka vuosi homma toimii mallikkaammin ja mallikkaammin, olen niiiiin iloinen ja ylpeä ja ennen kaikkea helpottunut; se meidän eka yhteinen joulu oli nääs aika tavalla erilainen... Rymy käyttäytyi tosi hyvin, jos ei lasketa satunnaista remmirähjäämistä naapurin koiralle, joka pääsi tällä kertaa yllättämään meidän poitsun. Ensimmäisen yön Rymppä valvotti meikäläistä, ei millään tahtonut ymmärtää miksi oven täytyy olla kiinni, miksi sänkyyn ei saa tulla tai miksi hemskutissa ei saanut mennä kummitätsyn viereen nukkumaan!?! O.o
Kummit (eli siis äitini sisko miehensä kera) tulivat meidän perinteitä kunnioittaen joulupäivänäkin syömään - samaten iskä ja pikkusisko kävivät kylässä. Oli tosi kiva olla ja istuskella ja höpötellä hetki, varsinkin kun kumminikaan eivät olleet ehtineet lähteä. Olen todella iloinen siitä, että vaikka mun vanhempani ovatkin eronneet, iskä ja nuorin siskoni ovat aina enemmän kuin tervetulleita äitini vanhempien luokse. Kertaakaan en mummilasta ole päässyt lähtemään ilman etteikö heidänkin kuulumisiaan olisi kyselty.
Kummit (eli siis äitini sisko miehensä kera) tulivat meidän perinteitä kunnioittaen joulupäivänäkin syömään - samaten iskä ja pikkusisko kävivät kylässä. Oli tosi kiva olla ja istuskella ja höpötellä hetki, varsinkin kun kumminikaan eivät olleet ehtineet lähteä. Olen todella iloinen siitä, että vaikka mun vanhempani ovatkin eronneet, iskä ja nuorin siskoni ovat aina enemmän kuin tervetulleita äitini vanhempien luokse. Kertaakaan en mummilasta ole päässyt lähtemään ilman etteikö heidänkin kuulumisiaan olisi kyselty.
Tässä tälleen tiivistettynä meidän joulu, mun aattonihan saapui vasta sunnuntaina, ainakin mitä odottamiseen ja jännittämiseen tulee - heräsin aamulla ja kysyin ensimmäisenä, että joko kohta lähdetään?! Eli tosiaan, Henkka vei mut elämäni ekaa kertaa Ikeaan! Voitte vaan arvata mistä aiheesta postailen seuraavaksi, haha :D
Ps. Pahoittelen, pukki ei tuonut uutta puhelinta - ainakaan vielä, joten nyt on tyydyttävä Henkan kännykän laatuun. Nim. Sydän Itkee Verta.
