Moiks! Mikähän siinä on, että näiden postauksien aloittaminen tuntuu usein ihan hirveän vaikealta - varsinkin silloin, kun sitä asiaa olisi kerrottavana enemmänkin. Vai johtuukohan se kenties juuri siitä? Nytkään en oikein tiedä mistä aloittaisin, joten kai se on vaan lähdettävä purkamaan vyyhtiä jostain... No. Me ollaan onneksi koko porukka kotiuduttu tosi hyvin, myös Rymy - mikä on ollut ainakin mulle valtava helpotus. Vähän niinkuin edellisessä postauksessa arvelin, vinkushowt ovat vähentyneet huomattavasti - samoin yöheräilyt ja tämä koskee siis sekä mua että Rymyä. Sitähän en tiedä johtuuko kaikki vaan "alkuväsymyksestä" ja uutuuden viehätyksestä, ehkä, mut joka tapauksessa alku on ollut tosi lupaava.
Opiskelua on takana nyt tasan viikko, huhhuh. Kampusalue alkaa olla jo pikkasen tutumpi, vaikkei ihan täysin hallussa vielä olekaan. Ollaan yhden kaverin kanssa käytä testaamassa eri opiskelijaravintoloita, tänään mm. Piato, joka on ehkä tähän astisista suosikkini puitteiden puolesta. Luokkien metsästämisen koen vähän ahdistavana, varsinkin kun osa rakennuksista tuntuu niin pirun monimutkaisilta etten tiedä mihin suuntaan mun oikein pitäisi mennä, mut eiköhän sekin siitä suttaannu ihan vaan ajan kanssa. Enhän mä olisi Iina, jos en jostain välillä vähän stressaisi. Mutta! Asiaan liittyen; tänään mä kävelin päivän viimeisen luennon jälkeen Vapaudenkadulle odottamaan Henkkaa, ja en tiedä hymyilinkö koko matkan - siltä se ainakin tuntui. Mä en edelleenkään osaa sitä sen paremmin selittää, mulla on vaan jotenkin niiiiin paljon parempi olo just nyt, tää paikka ei tukehduta mua... vielä (edelleen, kysykää uudestaan sitten parin ekan tentin jälkeen, tilanne voi olla silloin toinen, kröhöm). Ihan hyvin voi keskellä katua pysähtyä hetkeksi tutkimaan mapsia, eikä kukaan kiinnitä suhun huomiota, vaikka hetken pyörisit ympyrää, haha. Ja vaikkei edes tukiasiat ole vieläkään selvinneet, eli en tiedä milloin saan tukea tai mitä kautta, niin jotenkin on sellainen olo, et kyllä tää tästä. Pari viimeisintä vuotta mua on ahdistanut töissä enemmän kuin oon edes tajunnut, en oo pystynyt olemaan sellainen varhaiskasvattaja kuin minkälaiseksi itseni joskus aikoinaan kuvittelin, ja nyt tuntuu että tähän on tulossa muutos. No, toki, toivonmukaan saan opinnot päätökseen kolmessa vuodessa ja kandin papereilla lastentarhanopettajan pätevyyden, mutta päiväkodin seinien sisällä varhaiskasvattajia ovat mielestäni kaikki työntekijät nimikkeestä riippumatta, eivät ainoastaan ne papereiden mukaan pätevät.
Anyway --- mun vuosikurssini vaikuttaa kaiken lisäksi tosi mukavalta; sekaan mahtuu jos jonkinlaista tyyppiä ja persoonaa - mikä on siis aivan mahtava juttu! En tosin oo vielä päässyt kiinni tähän opiskelijameininkiin ihan täysin... bileethän on jostain syystä torstaisin ja mulla mm. tulee olemaan joka perjantaina klo 8.15 yksi kurssi, muttamutta. Vielä kun Henkka tänään(kin) on taas vaihteeksi yövuorossa, niin Rympän ruokkimiset ynnä muut on tietenkin meikäläisen vastuulla, joten skippaan suosiolla nämä partyt ja yritän osallistua seuraaviin -- ja jos näitä bailuja tähän tahtiin pukkaa, niin enköhän mäkin joskus oikeasti pääse mukaan, haha. Toki välillä iskee takaraivoon sellainen pieni pelko, että jäänkö nyt sitten tämän "tahmean" alun takia ikuisiksi ajoiksi vähän ulkopuoliseksi, mutta kieltäydyn ajattelemasta niin. En jää, koska en aio jäädä. Tiedän olevani hippasen hitaasti lämpenevä tyyppi, kaikenlainen small-talk ei todellakaan ole mun juttuni, mutta enköhän mä täältä löydä samanhenkistä porukkaa tavalla tai toisella tässä ajan kuluessa. No panic, kuten iskä tähän väliin tod näk toteaisi.
Aiheesta kukkaruukkuun; liityin jo kesällä Varkaisiin, tottakai, ja avajaismessuilla pääsin vihdoinkin ostamaan ihka ensimmäisen (ja tällä hetkellä ainoan) haalarimerkkini. Sen itsestäänselvän syyn lisäksi, että kyseessä on ainejärjestöni, mä itse asiassa oikeasti tykkään tästä merkistä hirveästi; ihanan simppeli ja nätti. Mä odotan innolla halaareita, mut kieltämättä näistä haalarimerkeistä en yllättäen oo ihan niiiiiiin innostunut. Mä en innostu mistään, mikä sisältää ompelemista... :D
Ollaan myös ehditty vähän shoppailemaan, vaikkei noi raha-asiat vielä ihan selviä olekaan, hups?! Vaikka mä kuinka rakastan isoa Mil-Tecin reppuani, mun oli hartioideni takia pakko ostaa arkiseen käyttöön myös pikkasen kompaktimpi (ja tietenkin söpömpi) reppu. Niin, ja juomapullo, johon olen erityisen ihastunut :D Mil-Teciin mahtui toki kätevästi kaikki varavaatteet ynnä muut jutut mitä töissä sattui tarvitsemaan, mutta jokapäiväiseen vihkojen + muiden kevyempien tarvikkeiden kanniskeluun se on vähän turhan iso ja jykevä.
Jaaaa koska mä olen mä, ensimmäiset kurssikirjatkin tuli jo lainattua ja on niitä jo vähän mielenkiinnosta lueskeltukin. Kolmannen kirjan lainasin kokeilun vuoksi e-kirjana. Hankin siis Jyväskylän Kaupunginkirjaston kortin, jonka sitten liitin yliopiston tunnuksiini kätevästi kotikoneella. Tahdoin yksinkertaisesti kirjastokorttini ns. "samassa paketissa" - monihan vissiinkin liittää omat tunnuksensa esim. opiskelijakorttiin käyttäen siis sitä yliopiston kirjaston korttina, mutta koska mulla on kortissani maksuominaisuus, ei se mun kohdallani olisi edes ollut mahdollista. Lisäksi mä todellakin tahdoin myös sen kaupunginkirjaston kortin, koska ihan varmasti tulee sieltäkin jotain lainattua. Anyway, kyllä mä veikkaan tämän opiskeluinnon laantuvan, kun päästään kunnolla asiaan ja tenttikirjoja alkaa kasaantumaan... sitä odotellessa, kääks.
... kyllä, vielä jatkuu :D Mä oon laittanut elämäni kuulkaas ihan risaiseksi, haha. Tänään me nimittäin hankittiin ehdotuksestani herkullisen väriset waltti-matkakortit; mulle kausilippu kuukaudelle (51e) ja Henkalle arvolippu. Sattuneesta syystä en ole ikinä tällaisissa vekottimissa matkustanut - koko korttisysteemi oli mulle ihan uusi konsepti, joten tänään sitten korttien hankkimisen jälkeen kotiin tultiin tottakai linkillä. Ajattelin uskaltaa huomenna lähteä samaisella vekottimella keskustaan heti aamutuimaan ihan yksinäni, hui :D Jännä nähdä mistä itseni aamulla löydän, vielä kun en ihan niin hyvin tunnista paikkoja ja pysäkkejä, että tietäisin missä oikeasti kannattaa jäädä pois. Mutta nou worries, seikkailu alkakoon...
